Minkä puolesta kannattaa suuttua?

Se ei johda positiiviseen lopputulokseen vaan yleensä harmitukseen ja anteeksipyytelyyn. Murkkuikäisenikin jos korottaa ääntään, huomaa pian huutavansa kuuroille korville. En silti hermoton ole mutta pyrin kontrolloimaan itseäni paremmin kuin nuorempana.
Epäoikeudenmukaisuus on asia joka kyllä suututtaa mutta ei se poistu raivoamalla.

Viimeksi suutuin viime huhtikuussa sisarelleni ja se oli piste meidän väleillemme, iäti. Emme olleet kovin likeisiä koskaan, ikäeroa vain 5 vuotta. Kävi niin, että vanhin sisaremme kuoli ja minä olisin saanut hänen rivitaloasuntonsa. Tätä omaa kerrostaloasuntoa laitoin myyntikuntoon eikä ollut halpaa. Sisareni sanoi auttavansa minua jos en saa tätä pian myydyksi.

Huhtikuussa kysyin, lainaako hän minulle pankissa tehtävällä virallisella paperilla johon hän vastasi: EN LAINAA ja viime kesänä (6 vuoden tauon jälkeen) olit täällä passattavana ja se riittää.

En ymmärtänyt ollenkaan. Sisarellani on kotitilamme, jonka hän sai ilmaiseksi, koska me kaksi emme vaatineet mitään. Hänellä ei ole ollut koskaan perhettä ja nyt hän törkeällä käytöksellään katkaisi lopullisesti välit minuun.

En uniin usko enkä niitä tulkitse, kerron silti. Viime yönä näin unen ja olin sillä paikkakunnalla entisen työkaverini kanssa keskellä kesää ja aurinko heloitti. Oli tarkoitus mennä sisaren luo yöksi, mutta hämmästyin kun kotipaikkamme harmaanpimeä, ei liikettä ja oli kuin kesä olisi loppunut.

Vastaus kysyjälle: minä suutuin ja syystä. Ei siitä postiivista lopputulosta voinut tulla, koska en enää alistunut sisareni ilkeyksiin.

Saatan ottaa nokkiini vaan todella harvoin suutun.