Taas meinasi käydä niin, että joudun jäämään aamuvuorosta iltavuoroon kun tuli äkillinen sairasloma ja ketään sijaista ei muka millään saatu. Mulla ei ole lapsia, eikä ole miestäkään eikä edes koiraa jota pitäis mennä hoitamaan. SE on aina minä joka jään tekemään pitkää päivää, kun on aamuvuorossa 3 ja iltavuorossa 3 aina ne kaksi muuta vetoavat johonkin, pienet lapset tai mies/vaimo odottaa kotona.
Mietin tuossa eilen, että pitäisi olla sellainen ketä joustanut viimeksi-lista, ja siitä aina sitten jos on jo kerran joustanut se olisi jonkun toisen vuoro vaikka olisi niitä lapsia ja vaikka olisi se aviomies tai aviovaimo odottamassa.
En sitten lopulta jäänyt ja se oli kova ihme kaikille, lopulta kuitenkin saatiin sijainen. Eihän sitä tietenkään olisi pakko joustaa ollenkaan, mutta kyllä mulla on välillä sellainen tunne kuin ne joita hoitaa olisi melkein omia lapsia tms, ei heitä voi jättää pulaan ja muutenkin jos tietää ettei ketään saada tilalle ja liian vähällä hoitajaporukalla ei saa tehtyä edes välttämättömiä asioita ei voi muuta kuin joustaa. Välillä tuntuu ikään kuin asuisin töissä enkä kotona...
Mietin tuossa eilen, että pitäisi olla sellainen ketä joustanut viimeksi-lista, ja siitä aina sitten jos on jo kerran joustanut se olisi jonkun toisen vuoro vaikka olisi niitä lapsia ja vaikka olisi se aviomies tai aviovaimo odottamassa.
En sitten lopulta jäänyt ja se oli kova ihme kaikille, lopulta kuitenkin saatiin sijainen. Eihän sitä tietenkään olisi pakko joustaa ollenkaan, mutta kyllä mulla on välillä sellainen tunne kuin ne joita hoitaa olisi melkein omia lapsia tms, ei heitä voi jättää pulaan ja muutenkin jos tietää ettei ketään saada tilalle ja liian vähällä hoitajaporukalla ei saa tehtyä edes välttämättömiä asioita ei voi muuta kuin joustaa. Välillä tuntuu ikään kuin asuisin töissä enkä kotona...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.