Lentomatka

Seuralainen kirjoitti:

Pari päivää Annikan vierailun jälkeen äitini soitti kertoen mummoni joutuneen sairaalaan. Vanhempani olivat jo ajamassa äitini kotikaupunkiin katsomaan mummoani ja pyysivät minuakin tulemaan hetimiten sinne. Uutiset hieman masensivat minua, sillä pidin kovasti mummostani vietettyäni paljon aikaa lapsena hänen luonaan. Isän vanhemmat olivat kuolleet jo aiemmin, mutta äidin äitini oli yllättävän pirteä 78 –vuotias. Muutenkin asiat olivat muuttuneet, sillä yllättäen olimme sopineet, että Annika voisi muuttaa kämppäkaveriksemme hänen löydettyään töitä samasta kaupungista. Asia oli mukava, mutta joutuisin olemaan poissa juuri, kun Annika tulisi takaisin kaupunkiin muuttokuorman kanssa. Vanhempani olivat kustantaneet lentoliput, jolla pääsin suoraan äitini kotikaupunkiin aikaa vievän junamatkan sijasta. Hanna puolestaan oli heittänyt minut lentokentälle ja toivottanut hyvää matkaa ja toivonut parasta mummoni puolesta. Odotellessani pääsyä pieneen potkurikoneeseen matkan jännitys ja huoli mummostani myllersi vatsassani. Yritin ajatella kaikkea muuta saadakseni nuo asiat hetkeksi mielestäni, mutta ne kaivertivat mieltäni vielä istuessani alas lentokoneen takapenkille.

Istuuduttuani koneen nahkaiselle istuimelle lennon pelko vei voiton huolestani ja tunsin kuinka vatsani aikoi kääntyä ympäri. Samassa käsi laskeutui olkapäälleni säikäyttäen minut. ’Oletteko kunnossa?’ pehmeä ääninen lentoemäntä kysyi minulta hiljaisella äänellään. Naisen neliön mallisia kasvoja kehystivät vaaleat hiukset, jotka oli vedetty tiukalle nutturalle. Haaleansiniset silmät pilkehtivät aitoa myötätuntoa ja pienet ilonrypyt silmäkulmissa ja suunpielissä kertoivat naisen olevan minua hieman vanhempi. Siro nenä ja pieni suu olivat hyvin sopusoinnussa muiden kasvonpiirteiden kanssa muodostaen kauniin kuvan. ’Joo...joo kyllä mä olen..vähän vaan jännittää..En ole aiemmin ollut näin pienessä koneessa ja muutenkin lentäminen vähän...no pelottaa.’ vastasin uppoutuen noihin ihaniin silmiin täysin. ’Odotapa hetki.’ nainen sanoi hymyillen ja poistui takanani olevan verhon taakse. Hetken kuluttua hän ojensi minulle pienen muovimukin, jossa oli hieman ruskeaa nestettä. ’Se on konjakkia ja auttaa vähän rentoutumaan...tällä lennolla ei yleensä alkoholia tarjota, mutta teen sinun vuoksesi poikkeuksen.’ nainen kuiskasi hymyillen valloittavasti ja iski kevyesti silmää mennen istumaan eteen omalla paikalleen. Siemaisin konjakin ja nojasin penkkiini kiinnitäen turvavyöni. Tunsin hieman rentoutuvani, ehkä enempi kuitenkin lentoemännän valloittavasta hymystä kuin konjakista.

Kone alkoi käynnistellä moottoreitaan ja rullata pikkuhiljaa pitkin kenttää. Katselin muita ihmisiä, jotka näyttivät joko lukevan jotain tai katselevan ikkunasta ulos. Hieman kadehdin heitä heidän rauhallisuudestaan. Tunsin pelkoni nostavan taas päätään, kunnes katseeni osui ystävälliseen lentoemäntään. Hänellä oli tummansininen takki ja hame päällään, mustat hanskat kädessään ja samaa väriä puvun kanssa oleva lakki päässään. Nainen huomasi minut ja välittömästi nousi hymy hänen huulilleen. Tunsin taas rentoutuvani ja hetkeksi silmämme lukkiutuivat pitkään katseeseen. Sitten pokkani petti ja katsoin hetkeksi muualle. Väkisin silmäni kuitenkin palasivat etsimään tuota kontaktia, mutta naisen huomio oli kiinnittynyt edessä istuvaan äitiin pienen lapsen kanssa. Ihaillessani naista en edes huomannut koneen nousua, ennen kuin nainen nousi ylös ja kulki ohitseni verhon taakse valmistelemaan syötävää.

Lennon ollessa tasainen ja koneen pysyessä hyvin ilmassa rentouduin ja aloin selailemaan ostamaani lehteä. Levottomana kahlasin juttuja lävitse huomaten odottavani, että tuo kaunis lentoemo tulisi takaisin. Hetken päästä verho aukesikin ja nainen veti kärryjä ohitseni toiseen päähän käytävää. Nainen oli riisunut hanskansa ja takkinsa ja alkoi nyt jakaa ihmisille sämpylöitä ja kahvia. En voinut irroittaa katsettani hänestä, vaan silmäni vaelsivat hänen kasvoistaan alas valkoiselle puserolle, jonka läpi kuvittelin rintaliivien kuultavan. Hitaasti katseeni valui entistä alemmas mittaillen hänen lantiotaan ja peppuaan. Joka kerta naisen kumartuessa kuvittelin huomaavani pikkuhousujen rajan piirtyvän hameen kangasta vasten. Silmieni noustessa takaisin ylös huomasin naisen katsovan minuun. Tunsin kuinka puna nousi poskilleni ja toivoin, ettei hän olisi huomannut levottomia katseitani. Yritin kääntää katseeni pois, mutta se palasi väkisin takaisin häneen.

Koneen ollessa vain puolillaan lentoemolta ei kestänyt kovin kauan ennen kuin hän oli vieressäni. ’Ja mitä sinulle saisi olla? Kahvia...teetä?’ hän sanoi ja vasta nyt huomasin pienen kyltin jossa luki hänen nimensä. ’Tuota mä otan teetä kiitos.’ vastasin hymyillen uppoutuen taas noihin sinisiin silmiin. Nainen kaatoi kupillisen teetä ja antoi minulle pienen juustosänpylän. ’Kiitos...Johanna..’ sanoin ja hymyilin. Johanna vastasi hymyyni ja ohjasi kärrynsä takaisin verhon taakse. Syöden sämpylääni katselin kuinka Johanna keräsi roskia ja vastaili muiden matkustajien kyselyihin ja kaatoi lisää kahvia tai teetä. Välillä Johanna vilkuili minun suuntaani, mutta nyt olin kerännyt sen verran rohkeutta, että vastasin hänen katseisiinsa. Tunsin selvästi, että välillämme oli ikäänkuin pientä flirttiä, mutta pessimistinen puoleni murskasi nuo ajatukset olettaen hyvän palvelun kuuluvan toimenkuvaan. ’Otatko jotain muuta..tai lisää teetä?’ Johanna kysyi tullessaan viereeni. ’Ei kiitos...tämä riittää kyllä minulle.’ vastasin toivoen keksiväni jotain järkevämpää sanottavaa. Johanna keräsi roskat pois ja katosi jälleen verhon taakse.

Mietin kiihkeästi miten voisin vielä loppumatkan ajaksi saada Johannan huomion ja huomasin koko ajan vilkuilevani verhon suuntaan. Hetken kuluttua Johanna avasi verhon ja käveli ohjaamoon kantaen jotain käsissään. Huomasin odottavani hänen palaavan, mutta hänen tulonsa tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta hän käveli jälleen ohitseni suoden pienen hymyn piiloutuen sinisen paksun verhon taakse. Jälleen tajusin kurkkivani pienestä raosta, joka oli jäänyt verhon ja seinän väliin. Punaisena hehkuen käänsin väkisin pääni takasin matkustamon puolelle silmäillen oliko kukaan huomannut tekemisiäni. Kaikki tuntuivat kuitenkin keskittyvän enempi johonkin lehteen tai katselemaan ikkunasta ulos kuin mitä takana tapahtui. Huultani purren kurkistin vielä kerran verhon raosta nähden vain vilauksen Johannasta. Jonkin aikaa lennettyämme syttyi turvavyövalo ja kapteeni kuulutti laskeutumisen alkavan. Hetkeä myöhemmin Johanna avasi verhon ja käveli omalle istuimelleen tarkastaen ohikulkiessaan kaiken olevan kunnossa laskeutumista varten. Katseeni eksyi välittömästi Johannaan ja hänen vartaloonsa. Silmäni valuivat alas hänen hameelleen ja kuvittelin melkein näkeväni pilkahduksen hänen pikkareistaan hänen istuessaan polvet yhdessä. Nostaessani katseeni takaisin ylös huomasin hänen katsovan minua ja punastuin voimakkaasti. Mietin oliko hän huomannut minun hieman törkeän yrityksen nähdä hameen alle. Mutta jokin hänen katseessaan sai minut tuntemaan, ettei hän ollut pahastunut lainkaan ja katseemme lukkiutuivat muutamaksi minuutiksi ennen kuin kone laskeutui kentälle. Samalla tuo hetki särkyi ihmisten alkaessa keräämään tavaroitaan ja valmistautuessa poistumaan koneesta. Otin takkini ja oman reppuni ja menin ihmisjonon perälle odottamaan pääsyä pois koneesta. Poistuessani koneesta sain sanottua vain ’Kiitos’ Johannan vastatessa ’Kiitos ja hyvää päivänjatkoa’ kuten muillekin matkustajille. Kävellessäni rappuset alas mietin olinko vain kuvitellut tuon pienen kipinänä välillämme ja pakosta vilkaisin vielä ylös koneeseen nähden Johannan katsovan alas minuun.

Hymyilin koko matkan kävellessäni terminaaliin, mutta ajatukset suuntautuivat pian isoäitiini ja huoleen hänen voinnistaan. Isäni haki minut lentokentältä ja suuntaisimme suoraan sairaalaan. Matkalla juttelimme vähän kaikenlaisista asioista vältellen vielä puhumasta isoäidin tilasta. Sairaalassa menimme suoraan osastolle, jossa mummoni oli. Sain äidiltäni kuulla, että mummo oli leikattu ja toipumaan päin. Lääkärin mukaan mummoni toipuisi täysin tarviten vain lepoa. Kävimme syömässä kaupungilla ja palasimme vielä iltapäivällä katsomaan nyt hereillä olevaa mummoani. Hän vaikutti pirteältä vaikka hieman väsyneeltä. Hän oli todella onnellinen nähdessäni minut ja lupasin taas kesällä tulla katsomaan häntä. Vietimme aikaa mummoni luona niin paljon kuin vain vierailuaika antoi myöden. Äitini ja isäni olivat päättäneet yöpyä hotellissa ja käydä vielä seuraavana päivänä katsomassa mummoani. Loppuviikosta äitini sisko hakisi mummon ja veisi kotiinsa toipumaan. Mummon tilan ollessa vakaa päätin itse lähteä takaisin samana päivänä iltalennolla ehtiäkseni seuraavaksi päiväksi taas töihin.

Isäni ja äitini heittivät minut lentokentälle toivoen minun taas tulevan käymään pian. Vaihdoin lippuni helposti saman illan lentoon ja hyvästelimme kentällä ennen kuin lähdin kävelemään kohti lähtöporttia. Saavuttuani portille tarkistin lennon moneen kertaan monitoreista, sillä lähtöpaikalla ei ollut ketään. Istuin yksin penkeillä ja tunsin epävarmuuteni alkavan vatvoa vatsassani hokien ettei ketään tulisi ja olisin väärällä portilla odottamassa. Sain kuitenkin rauhoitettua itseäni sen verran, että paikalle tuli lentokentän virkailija alkaen näpräämään tietokoneellaan. Mieleni alkoi nyt kuvitella, että lento peruttaisiin koska olin ainoa matkustaja, mutta hetken kuluttua virkailija hymyili minulle:’ Taidat olla tänään ainut matkustaja. Sinulla on nyt ikäänkuin yksityiskone käytössä.’ Hymyilin virkailijalle ja näytin lippuani. Pääsin nopeasti kulkemaan pitkin käytävää koneeseen, joka vaikutti samalta kuin tullessakin. Vasta astuessani koneeseen ja nähdessäni Johannan tajusin koneen tosiaan olevan sama. Johanna hymyili ’Taidatkin olla ainut matkustaja tänä iltana...Jännittääkö sinua yhtä paljon kuin aamulla?’ ’No ei nyt jännitä, kun sä olet täällä...’ sanoin ja punastuin samassa, kun tajusin kuinka rohkeasti olin sanonut. Johanna vain hymyili ja vaihtoi muutaman sanan virkailijan kanssa ennen kuin ovi suljettiin.

Kävelin takarivin kohdalle ja aloin nostamaan reppuani ylös laittaakseni sen lokerikkoon. ’Anna kun minä autan sinua.’ kuulin Johannan äänen takaani ja tunsin kuinka hän hieman painautui minua vasten auttaessaan minua ahtamaan reppuni lokeroon. Kuvittelin tuntevani hänen pehmeän rintansa painuvan selkääni vasten ja tämä ajatus sai mieleni laukkaamaan villinä. ’Kiitos..’ sanoin ja istuin penkille, mutta tällä kertaa lähemmäs seinää aikomuksenani torkahtaa lennon aikana. ’Tarvitko mitään muuta? Pientä rentoutusta nousua varten?’ Johanna kysyi minun istuttua paikalleni. Mieleeni nousi muutama rivo ajatus, mutta en kehdannut niitä sanoa. ’No en mä tiedä...enköhän mä jotenkin selviä..’ vastasin ujostellen. ’Haittaako jos minä istun sinun seuraksesi tähän? Nämä iltalennot ovat yleensä niin tylsiä, kun on vähän porukkaa eikä tarvi muulle miehistöllekään tarjoilla mitään.’ Johanna jatkoi hymyillen. ’Joo..se olisi ihan kiva..on mukava kun on asiantunteva ihminen vieressä istumassa...siis joka tietää lentämisestä paljon..’ vastasin innoissani. ’Nämä on välillä niin kauhean tylsiä nämä lennot, mutta tämän aamuinen oli mukava poikkeus.’ Johanna jatkoi samalla kun kone alkoi kulkea pitkin lentokenttää. ’Aijaa...mikä siitä teki mukavan?’ kysyin jännittäen taas nousua kiinnittäen vain puoliksi huomioni Johannaan. ’Sinä.’ Johanna vastasi lyhyesti ja laski kätensä omani päälle. Tunsin vatsassani myllerrystä, mutta en enää nousun vuoksi. ’Minä..mutta miten minä?’ katsoin Johannaa suoraan silmiin. ’Harvemmin kukaan nainen on katsonut minua tuolla tavalla kuin sinä tänä aamuna...ellen sitten ymmärtänyt täysin väärin sinun katseitasi...’ Johanna jatkoi. Hetken hiljaisuus laskeutui välillemme koneen moottorien jylistessä nousun aikana. ’Ei...et sä ymmärtänyt..mä vain...no minusta sä olet tosi kaunis...ja seksikäs..’ sanoin rohkeasti sydän takoen ja tunsin kuinka poskeni alkoivat punoittaa. ’Hyvä, etten ymmärtänyt väärin katseitasi...’ Johanna sanoi ja tunsin edelleen hänen kätensä omani päällä. Jälleen hiljaisuus laskeutui sillä en tiennyt mitä sanoa tai mitä tehdä. ’Haluaisitko sämpylän tai jotain?’ Johanna rikkoi hiljaisuuden taputtaen reittäni ja laskien kätensä sen päälle noustakseen ylös. Pysäytin hänet laskemalla oman käteni hänen kätensä päälle. ’Haluaisin sinut...’ sanoin suu kuivana. Johanna naurahti kuullostaen hieman helpottuneelta. ’Et sinä kokonaan saa, mutta makupaloja ainakin...jotenkin sinä vain herätit seksuaaliset viettini ja haluni.’ Johanna sanoi kumartuen suutelemaan minua.

Vastasin Johannan pehmeään suudelmaan tuntien hänen kätensä kulkevan reidelläni. Valuin hieman alemmas penkilläni Johannan avatessa toisella kädellään istuinvyöni toisen jatkaessa matkaansa ylemmäs. Levitin jalkojani päästäen hänen kätensä jalkojeni väliin hyväilemään kevyesti ja kiusoittelevasti farkkujeni päältä. Suudelmamme kiihkeytyi ja tunsin kuinka Johannan sormet alkoivat näpräillä farkkujeni nappien kanssa. Halusin kiihkeästi hänen koskettavan minua ja autoin parhaani mukaan farkkujen avaamisessa ja niiden poisottamisessa nostaen peppuani penkistä. Hetkeksikään emme eronneet suudelmastamme vaan jatkoimme sitä farkkujeni painuessa polvieni alapuolelle. Johannan sormet painuivat valkoisten pikkuhousujeni kangasta vasten hyväillen kiihkosta sykkivää häpyäni. Painoin lantiotani hänen kättään vasten ja yritin levittää jalkojani farkkujen ollessa tiellä. Samassa Johanna irtautui suudelmastamme ja veti nopeasti pikkuhousuni alas ja farkkujen mukana pois jalastani. Hän nosti toisen jalkani olkansa ylitse, toisen jäädessä lattialle. Tunsin hänen suunsa painuvan vasten kosteaa häpyäni ja sormien levittävän häpyhuuleni levälleen. Ynisin mielihyvästä Johannan alkaessa nuolemaan vakoani käyttäen koko kieltänsä. Hänen etusormensa alkoi pyörimään hitaasti klitorikseni päällä samalla kun hänen kielensä upposi hieman minuun. Tunne oli ihana ja vaistomaisesti painoin lantiotani Johannaa kohti vaatien lisää ja enempi. Johanna vaihtoi kielensä sormen tilalle pyörimään herkän nupukkani päälle. Hitaasti hän upotti ensin yhden, sitten toisen sormen sisääni alkaen nussimaan minua niillä. Vajosin nautintoon täysin kyeten vain inahtelemaan mielihyvän velloessa sisälläni. Hitaasti se paisui sisälläni ja Johannan ottaessa klittani suuhunsa laukesin väristen orgasmin voimasta. Johanna lopetti sormiensa liikkeen, mutta jatkoi kielensä liikettä vavisuttaen minua, kunnes painoin jalkojani yhteen anoen häntä lopettamaan. Hymyillen Johanna nosti päänsä jalkojeni välistä ja nuoli sormensa puhtaaksi. Nousin itsekin ylös ja suutelin häntä maistaen oman kiimani.

Halusin kiihkeästi jo maistaa Johannaa ja hänen noustua seisomaan asetuin polvilleni hänen eteensä ja nostin hänen hameensa lantiolle. Hyväilin hetken sukkahousujen päältä hänen peppuaan ennen kuin laskin sukkahousut alas ja pois toisesta jalasta. Suutelin hänen reisiään ja haistoin vienon kiiman tuoksun. En malttanut odottaa enempää vaan nopeasti riisuin Johannan pikkuhousut paljastaen tumman karvapehkon. Johanna levitti jalkansa haralleen ja tarttui penkkien nojista kiinni. Sukelsin hänen jalkojensa väliin ja katsoin ylhäällä olevaa tummien karvojen reunustamaan häpyä. Ylhäällä karvojen keskeltä pilkotti paksu poimu, jonka keskeltä kaksi kirkkaanpunaista ohutta häpyhuulta lähti reunustamaan kosteutta valuvaa aukkoa. Maistoin Johannaa nuolaisemalla sisempien häpyhuulten välistä aina klitorista peittävälle poimulle asti. Näykin hieman hänen häpyhuuliaan ennen kuin aloin nuolemaan häntä intohimoisemmin. Toinen käteni piti hänen hamettaan yllä samalla kun toinen hyväili ihanan pehmeää pakaraa puristellen. Nuolin hitaasti Johannan vakoa pysähtyen aina hetkeksi nupukalle yrittäen houkutella siellä piilevää asukkia esille. Johannan polvet hieman notkuivat ja kuulin hänen voihkivan hiljaa. Suljin silmäni ja aloin kiusoitellen kuljetella kieltäni pitkin hänen vakoaan viettäen koko ajan enempi ja enempi aikaa hänen klitoriksensa kimpussa. Otin kiinni hänen lantiostaan auttaen häntä pysymään paremmin paikoillaan ja nauttimaan enempi kieleni liikkeistä. Levitin sormillani Johannan ulompia häpyhuulia ja upotin naamani hänen häpyynsä ottaen paisuneen nupukan suuhuni. Aloin voimakkaasti imemään Johannaa tuntien hänen olevan jo lähellä orgasmiaan. Kieleni liikkui villisti ja tunsin kuinka Johannan mahlat valuivat pitkin leukaani. Sitten tunsin kuinka hänen vartalonsa alkoi väristä ja polvet notkahtivat hänen melkein rojahtaessa päälleni. Nuolin niin kauan kuin pystyin Johannan vaipuessa viereiselle penkille istumaan. En luovuttanut vielä tässäkään vaiheessa vaan sitkeästi nuolin saaden Johannan vaikeroimaan toisen, melkein perättäisen orgasmin lumoissa. Vasta kapteenin kuulutuksen kajahtaessa matkustamoon lopetin nuolemisen ja vetäydyin tuon ihanan hävyn kimpusta.

’Oih..mä olin todella tuon tarpeessa...sä olet mahtava matkustaja’ Johanna sanoi ja suutelimme vielä kerran kiihkeästi. Puimme nopeasti vaatteemme ja yritimme siistiytyä parhaamme mukaan koneen alkaessa tehdä laskuaan. ’Kiitos todella ihanasta matkasta’ sanoin Johannalle astuessani ulos koneesta. ’Kiitos itsellesi’ Johanna sanoi hymyillen. Astelin portaat alas yön viileyteen ja hymyillen vilkaisin vielä tuota hahmoa koneen ovella.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä