Istut aamun hämärässä ajatuksiin vaipuneena, kaiken tavallisen tehneenä, ja yhtäkkiä oletkin rannalla----muistat hämärtyvässä illassa aaltojen huokauksen rannan saavuttaessaan?
Muistatko kaihon---
tähtien loisteessa yötaivaalla? Muistatko hiljaisuuden, jolloin kaikki vaipui ikuisuusunelmiin
ranta---taivas ja meri, kaikki kuin aavistukseen Korkeimmasta? Olit vain hiljaa---unelmoiden hiljaa..
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huomenta :D
Näin koin tänä aamuna kuin toiseen olomuotoon siirtyen ja iloitsin meille annetuista mielikuvituksen siivistä.
Voimme "lentää" ajatuksissamme lapsuuden kotiin, menneisiin kokemuksiinmme, jopa unelmoida tuleviakin,
kokea olevamme puhtaan valkeilla hangilla metsässä, tuntea raikkaan pakkasen kasvoillamme, aistia metsän tuoksunkin, ja hikiset lapasemme.
Meillä on valtava rikkaus mielikuvituksemme siivissä. Liidellään niillä, noustaan välillä arjenkin yläpuolelle katsomaan miltä näyttää vaikkapa maailma kotkan siivin Andeilla/tai pilvien yläpuolella juuri tällä hetkellä kun aurinko nousee yli horisontin!
Muistatko kaihon---
tähtien loisteessa yötaivaalla? Muistatko hiljaisuuden, jolloin kaikki vaipui ikuisuusunelmiin
ranta---taivas ja meri, kaikki kuin aavistukseen Korkeimmasta? Olit vain hiljaa---unelmoiden hiljaa..
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huomenta :D
Näin koin tänä aamuna kuin toiseen olomuotoon siirtyen ja iloitsin meille annetuista mielikuvituksen siivistä.
Voimme "lentää" ajatuksissamme lapsuuden kotiin, menneisiin kokemuksiinmme, jopa unelmoida tuleviakin,
kokea olevamme puhtaan valkeilla hangilla metsässä, tuntea raikkaan pakkasen kasvoillamme, aistia metsän tuoksunkin, ja hikiset lapasemme.
Meillä on valtava rikkaus mielikuvituksemme siivissä. Liidellään niillä, noustaan välillä arjenkin yläpuolelle katsomaan miltä näyttää vaikkapa maailma kotkan siivin Andeilla/tai pilvien yläpuolella juuri tällä hetkellä kun aurinko nousee yli horisontin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=5x-HflO_wds&feature=related
lentehän nyt !
vaikka en tuollaista liitoa ollut ajatellut, mikäpäs siinäkään :D...kiitos vaan
Muistot, hyvät sekä ikävät ovat tapahtuneiden asioiden mieleen palautumista, tai tarkoituksellista
muistelemista.
Itse näin vanhetessa palaan muistoissani usein lapsuuteeni, varsinkin tähän aikaa vuodesta.
Mielikuvitusta minulla ei taas taida olla niin paljoa, että pystyisin lentämään kuvittelun siivin johonkin toiseen aikaan, maahan tai olotilaan, tälläinen tylsä mielikuvitukseton realisti kun olen.
Tämän aloituksen kaltainen "lento" on minulta kokematta ja uskonkin, että pysyn loppuelämäni tälläisenä
arkisena, joka ei voi kuvitella, ei ainakaan eläytyä pakkaspäivänä istuvansa aurinkoisella rannalla.
Suorastaan kadehdin herkkiä taiteilijasieluja, jotka pystyvät kokemaan mielessään tilanteita, jotka ovat kaukana arkitodellisuudesta.
On todellakin ihmisiä, jotka pääsevät mielikuvituksensa siivillä vaihtamaan maisemaa. Luin kerran keskitysleirivangista, joka oli omissa, onnellisissa maailmoissaan kaiken sen kurjuuden keskellä.
Itsesuggestioksiko sitä sanotaan?
Joskus kun uni ei tule, palautan mieleeni vanhan muiston ajalta kun olin jo yksin jäänyt. Ei tarvinnut enää juosta töitten jälkeen kauppaan ja alkaa perheelle ruokaa valmistamaan. Sen sijaan pistin kansituolin autoon, otin muut rantakamat mukaan ja ajoin 25 kilometrin päähän veljeni rantaan.
Asettelin aurinkotuolin rantakivien, kukkivien ranta-alpien sekaan ja tervaleppien alle vesirajaan. Uimapuku päälle ja kaunista musiikkia hiljakseen soimaan ja annoin auringon lämmittää ihoani.
Siinä musiikin soidessa ja veden liplattaessa olo tuli hyvin auvoiseksi ja keveäksi. Rantaruovikon kahina tyhjensi mieleni ja tuuditteli lopulta kevyeen uneen. Rentoutuminen raskaasta työpäivästä oli täydellinen. Pystyn vieläkin rentoutumaan sen vanhan muiston avulla ja saan unen päästä kiinni
ps. voi kun helposti lipsahtaa tuo laskun summa tuohon nimimerkkiloosiin ja sitten ihmettelen, että tulos oli muka väärä.
nämä arkiset asioinnitkin täytyy hoitaa. Pirteän oloinen ilma joskin harmaa taivas on kattonamme.
Yksilöllistä tuo kokeminen on varmaan, tuo kuvallinen ajattelu on ollut ominaista koko ikäni, olen muiden kuvantekijöiden kanssa keskustellessa löytänyt kaltaisiani.Lapset kyllä minut tuntevat---jaa jaa
mamma on taas omissa sfääreissään, kun en näe enkä kuule mitään.
Ei sille mitään voi valuvika mikä valuvika. Meidän aivojemme oikea puolisko kokee kuvina, vasen taas puhekieltä. Mulla kai ottaa oikea puoli yliotteen , senkin tarvitsee päästä pätemään silloin tällöin:D
Hyvältä tuntuu elämä, energia ihan pursuu tällä hetkellä, kaalikeitto on kiehumassa ja viikko alkanut reippaasti. Voikaatten hyvin...
oikeastaan eläneet etuoikeutetun elämän. Nykyihminen on paljon suurempien haasteiden edessä kuin me, jotka sentään saimme elää maailmassa jossa kamppailimme ainoastaan oman koulutuksen ja kodin/perheen selviämisen puolesta.
On todettu, että masentuminen tällä hetkellä on suurimmillaan 16-30 miesten parissa, joskin koko väestössä se on noussut huimasti.
Näin nuorten näköalattomuus liittyy tietenkin kilpailun kovuuteen, pärjätäkseen on kouluttaduttava saadakseen leivänsyrjästä kiinni. Kun maailmanlaajuiset ongelmat ( ilmasto, väestönkasvu,köyhyys)lisätään siihen
ei ole ihme jos ote kirpoaa. Ei nähdä tulevaisuutta, jos ei rahkeet riitä.
Tältä säästyimme nuoruudessamme. Me uskoimme maailmaan ja tulevaisuuteen!Me o l i m m e etuoikeutettuja! Tämän päivän nuoret ihmiset tarvitsevat meitä, nuorisomme tarvitsee visioita ja uskoa
tulevaisuuteen, ja omalta osaltamme voimme heitä henkisesti tukea, ja aineellisestikin jos on tarvis, näitä tämän ajan kanssa kamppailevia nuoria.
Ennen kaikkea valaa heihin rohkeutta ja uskoa elämään. Katsomalla negatiivisesti asioita, niin maailmanlaajuisesti kuin omassakin maassamme lisäämme vain kielteisiä tunteita.
Siinä on eräs tehtävämme, nousta rohkeuden ja luottamuksen siivin,--- yli asioiden joihin emme voi vaikuttaa, ja elää ---"päivä vain ja hetki kerrallansa".
Noinhan me isovanhemmat ajattelemme, parhaan ymmärryksemme ja voimiemme mukaan tuemme nuorempia sukupolvia. Ei lapsia voi kuitenkaan kaikelta maailman pahuudelta varjella, he ovat aikansa lapsia ja tarvitsevat elämäänsä myös erilaisia eväitä kuin me aikanamme.
Lopussa viittaat Lina Sandellin virren sanoihin. Hänen sanoituksensa ruotsalaisiin kansansävelmiin kuuluvat minunkin lempivirsiini. Hän istui usein Smoolannissa kotipappilan vanhassa, suuressa saarnipuussa, kuin lintu pesässään. Hän kirjoitti jo hyvin nuorena "Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa , kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla."
Rakastettu on myös hänen iltavirtensä "Mua siipeis suojaan kätke".
Ilpo Tiihosen runossa "Siinä iässä" kerrotaan sydämeen käyvästi , miten pitää osata irrottaa nuoristaan, luottaa että heidän siipensä kantavat.
Hiukset silmilläsi katsot pimeään,
taivas sytyttelee tähtilyhtyjään.
Tunnet kuinka nuoruutes on neuvoton
kun ei tiedä mikä odottaa ja kuka itse on -
minne nukahtaa ja minkä siiven alle painaa pää
ja äidit ikkunoissa valvoo kylmissään.
Mutta tulkoon tuntematon tapaamaan,
äidit odottakoon matkalaisiaan -
kulkemalla vain voit matkas kulkea,
vaikka joskus itkut itkettää ja rintaa revitään
silti lentäkää kuin tähdet, öiset tähdet päällä pään,
ja muistettehan - äidit valvoo kylmissään...