Onko täällä ketään, jonka lapsella olisi häiriö kiintymyssuhteessa, tai joka muuten tietäisi näistä asioista?
Mulla on 4kk vauva, en imetä. Hän on ollut useasti äidilläni hoidossa, 2 kertaa yön yli. En ole koskaan ikävöinyt tuona aikana vauvaa eikä mulle ole ollut vaikeaa antaa vauva hoitoon. Äidillä ollessa hän myös hoitaa vauvaa miltei koko ajan, eikä mulle siinäkään tule tunnetta, että haluan ite hoitaa. Tuntuu, että muilla on ihan toisin...
Mulla on taustalla masennusta yms. ja siksi pelkään hirveästi että aiheutan vauvalle kaikki maailman häiriöt. :( Vuorovaikutuksessa on osia, jotka koen haasteelliseksi. En ole usein aidosti rento ja läsnä, vaan ajatukset karkaa mm. miettimään sitä, että "apua, nyt en ole läsnä". :/ Tuntuu, että hymynikään eivät aina tule "sydämestä" tämän ns. kireyteni vuoksi.
Neuvolassa tiedetään kyllä, mutta ei mitään toimenpiteitä kun vauva kai on "normaali". Jokeltelee, hymyilee, vähän myös "kikattelee".
Miten sen näkee vauvasta, että nyt on tässä asiassa häiriö? Mitä se voi aiheuttaa, jos äiti ei ole aidosti läsnä? Tämä meinaan on aika hankala asia noin vain muuttaa, tyyliin "rupeanmpa nyt olemaan läsnä". :(
Mulla on 4kk vauva, en imetä. Hän on ollut useasti äidilläni hoidossa, 2 kertaa yön yli. En ole koskaan ikävöinyt tuona aikana vauvaa eikä mulle ole ollut vaikeaa antaa vauva hoitoon. Äidillä ollessa hän myös hoitaa vauvaa miltei koko ajan, eikä mulle siinäkään tule tunnetta, että haluan ite hoitaa. Tuntuu, että muilla on ihan toisin...
Mulla on taustalla masennusta yms. ja siksi pelkään hirveästi että aiheutan vauvalle kaikki maailman häiriöt. :( Vuorovaikutuksessa on osia, jotka koen haasteelliseksi. En ole usein aidosti rento ja läsnä, vaan ajatukset karkaa mm. miettimään sitä, että "apua, nyt en ole läsnä". :/ Tuntuu, että hymynikään eivät aina tule "sydämestä" tämän ns. kireyteni vuoksi.
Neuvolassa tiedetään kyllä, mutta ei mitään toimenpiteitä kun vauva kai on "normaali". Jokeltelee, hymyilee, vähän myös "kikattelee".
Miten sen näkee vauvasta, että nyt on tässä asiassa häiriö? Mitä se voi aiheuttaa, jos äiti ei ole aidosti läsnä? Tämä meinaan on aika hankala asia noin vain muuttaa, tyyliin "rupeanmpa nyt olemaan läsnä". :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen luonteeltani sellainen, että en ole oikein läsnä...omissa maailmoissani elelen :)...mutta esim vauvan kanssa on helpompi olla läsnä vaikka leikkimällä...minun vauva oikein nauraa räkättää :) jos teen esimerkikis sillä lailla että nostan hänet ensin korkealle pitäen jännittävää ääntä ja sitten lasken hänen kasvonsa aivan omien lähelle niin että nenämme tai otsamme koskettavat....Hän yksinkertaisesti räjähtää nauramaan. Toinen mikä saa hänet nauramaan aivan varmasti on jos leikkii, että syö hänen jalkansa ja sanoo nam nam...se on hänen mielestään aina yhtä hauskaa.
Tämä on nyt esimerkki näistä hölmöistä leikeistä, jolloin meillä kummallakin on tosi hauskaa.
Vauvojen kanssa löytyy paljon hauskaa puuhaa ja mikäs sen ihanampaa kuin naurava vauva :).
Sillä lailla sinunkin hymysi tulee aidoksi kun sinulla on aidosti hauskaa. Leiki siis vauvasi kanssa...leikki rentouttaa ja yhdistää...