Mun elämässä on tapahtunu hirveesti huonoja asioita ja monet niistä lyhyessä ajassa, on tapahtunut tietysti paljon hyvääkin.
Mietin että miten olen kestänyt kaiken sen, vanhempien ero,läheisen kuolema ja läheisen kuolemanyritys, äidin alkoholiongelma ja muita asioita, joita en halua mainita.
Nykyään olen onnellinen tosi pienistä asioista, esim rauhallisista koti-illoista ja läheisten onnellisuudesta.
Joskus toisinaan on aivan hirveän paha olo, mutta yleensä saan sen pois miettimällä jotain hyvää.
En ole ollut koskaan viillellyt tai mitään sellaista, olen vain kestänyt kaiken, en tiedä mitä tapahtuu jos kaikki asiat purkautuvatkin joskus kerralla.
Olen ihan kaunis ja minulla on hyviä ystäviä, mutta kukaan ei tiedä kaikkea minusta, joskus haluaisin vain sellaisen ihmisen jolle voi puhua ja joka ymmärtää, joka on kokenut myös vaikeita asioita.
Mietin että miten olen kestänyt kaiken sen, vanhempien ero,läheisen kuolema ja läheisen kuolemanyritys, äidin alkoholiongelma ja muita asioita, joita en halua mainita.
Nykyään olen onnellinen tosi pienistä asioista, esim rauhallisista koti-illoista ja läheisten onnellisuudesta.
Joskus toisinaan on aivan hirveän paha olo, mutta yleensä saan sen pois miettimällä jotain hyvää.
En ole ollut koskaan viillellyt tai mitään sellaista, olen vain kestänyt kaiken, en tiedä mitä tapahtuu jos kaikki asiat purkautuvatkin joskus kerralla.
Olen ihan kaunis ja minulla on hyviä ystäviä, mutta kukaan ei tiedä kaikkea minusta, joskus haluaisin vain sellaisen ihmisen jolle voi puhua ja joka ymmärtää, joka on kokenut myös vaikeita asioita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vanhemmillani on alkoholi ongelmia. he ovat eronneet, mutta molemmat juovat rankasti. aina sitä luvataan ''tänään en vedä överiksi, lupaan'' mutta kas siinähän ne sitten sammuilee, ja niitä joutuu raahailemaan sänkyyn sun muuta. Koulukin kärsi tästä todella paljon kun joivat yö myöhään, kuuntelivat musiikkia todella lujalla. Enkä siksi saanut nukutuksi, odotin vain kunnes sammuisivat.
Tuntuu joskus, että ei ne välitä, kun ei ole kotiintuloaikoja tulen vaikka kolmelta kotiin, se on ihan sama, vaikka eivät kyseisenä päivänä joisikaan. Kaikilla muilla kavereillani on tiukat kotiintuloajat ja vanhemmat soittelevat aina missä sitä mennään. Olen ollut masetunut, mutta pääsin siitä yli onneksi kavereideni avulla. Joskus vaan tuntuu, että minne sitä menis kun isällä ja äidillä kummatkin on ihan umpikännissä eikä voi nukkua. Ainahan ne yrittää saada mukaan juomaan, tyrkyttämällä juotavaa, en ota kylläkään. Kavereiden kanssa sitten juon ihan olan takaa, liian useinkin. Äitini on narsisti ja sillätavalla.
Joskus olisi kiva lähteä toiselle puolelle suomea, tai jonnekkin pois.
Minustakin on tullut nykyään todella idiootti ja itsekeskeinen, saan kaveinikin suuttumaan minulle, ja siksi jäljellä onkin hyvin vähän kavereita, yksi ystävä. Kaikki vaan kertovat minulle, kuinka vaikeaa heillä on kun isä sanoo rumaksi. MInähän tuota kuulen jokaaaa kerta vanhemmiltani. Joskus meinsin joutua pienenä lastenkotiin, onneksi en joutunut. No eipä tässä nyt todellakaan kaikki, mutta teki mieli vaan kirjoittaa jonnekkin, jos joku edes lukisi taino samapa tuo varmaan on. JA muuten kuulosti varmaan aika vitun säälittävältä:)
kyl mä ainakin luin ja varmaan moni muukin. ja tiedän et se helpottaa huomattavasti ku saa kertoa jollekkin.