Et näe minun pahuuttani, olet vankini rakkaudeksi naamioidussa vankilassani. Olen sielultani kuollut, kuollut! Ei minussa ole lämpöä missään.
Minä rakkauttasi janoan, ahnain huulin viattommutesi vien, sielusi kuihdutan ja kuivaan kuin kukan kuolevan
Olen pettänyt sinua aina, nauranut sinulle ja viattomalle uskollesi rakkauteen ja hyvyyteen
Luulet, että sinua rakastan. Luulet, että tunnen rakkautta sinuun. Kuinka väärässä oletkaan!
Minä sydämesi haavoitan ruumiisi saastutan ja sielusi syön ja sen hölmistyneille kasvoillesi oksennan!
Nämä orgiat kestävät enää vain tämä yön
Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa
Aamun tullen et usko rakkauteen enää milloinkaan!
Silloin olen työni tehnyt, ja heitän sinut pois, kuihtuneen, särkyneen, särjetyn.
Minä rakkauttasi janoan, ahnain huulin viattommutesi vien, sielusi kuihdutan ja kuivaan kuin kukan kuolevan
Olen pettänyt sinua aina, nauranut sinulle ja viattomalle uskollesi rakkauteen ja hyvyyteen
Luulet, että sinua rakastan. Luulet, että tunnen rakkautta sinuun. Kuinka väärässä oletkaan!
Minä sydämesi haavoitan ruumiisi saastutan ja sielusi syön ja sen hölmistyneille kasvoillesi oksennan!
Nämä orgiat kestävät enää vain tämä yön
Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa
Aamun tullen et usko rakkauteen enää milloinkaan!
Silloin olen työni tehnyt, ja heitän sinut pois, kuihtuneen, särkyneen, särjetyn.
Vastaukset 11
Vanhimmat
- ehkä elämä on.
Niin runostasi tulee mieleen kysymys- Onko elämää pikkujoulujen jälkeen?
voi pilata koko korin, niinhän se on. Jos sen huomaa ja ottaa pois niin muut säilyvät hyvinä. Ja paha omena mätänee omaan pahuuteensa.
Sinun täytyisi kokea rakkaus,
tuo oikea tunnepakkaus.
Jota autuaan tietämättömänä etsit.
Tunnet tuskaa rakkauden puuttumiseen tuskaa,
epätoivossa kiehnäät ja muille tuota tuskaa näin yrität jakaa.
Voi sua
Itse tuota pahaa itsellesi teet,
ei tuo naisesi sitä saa,
haluais vain sua auttaa,
rakkaus on se joka parantaa,
siitä saa henkeä elämään.
Vaik et naista rakastais,
se rakkaus sydämen tykytyksen
tuon ihanan hälle tuo. Kiitos siitä sinun on.
mutta hyvin ilmaistu se, että jos valo kulkee pimeän tunnelin läpi, niin ei siitä silti tule pimeyttä.
ja saattaa matkallaan valaista sen tunnelinkin. :)
Tahdon muistaa aina.
Aika monet ihmiset ovat kaltaisiasi.
Mutta...sinäkin vain kostat...rakkaudettomuuttasi.
on sinun jumpittelusi,
ei tuossa ole pahuutta ensinkään.
Pikkuisen turhaa ja täysin merkityksetön,
on tuo pahuutesi sun.
Jos et kykene rakkautta tuntemaan ja sitä jakamaan,
ei se pahuutta ole ainakaan.
Rakkaudettomuutesi,
sydämmesi kylmä,
ei ketään jäähdytä.
Vasta sitten kun voit ja osaat,
sekä ymmärrät mitä rakkaus on.
Niin huomaat että rakkaus on sinun tunne sisäinen,
et sillä pahaa tehdä voi.
Kun luulet että pilkkasi,
on pahuutta ja sitä jakamalla voit,
toisia satuttaa,
niin vain ja ainoastaan,
samanlaista tyhjää kuorta,
voit koskettaa,
eikä se sille merkitse tuon taivaallistakaan.
Jos hän tekoasi ryhtyy itkemään,
niin vain koska ei ehtinyt sitä ensin tekemään.
rakasta enää sinua, valheelliseen rakkauteesi usko, mutta loppuuko silti rakkaus, enpä usko.
Ihmetyttää kuitenkin se, että tämä runo on edelleenkin rakkausrunopalstalla. Oma runoni poistettiin, mielestäni rakkausruno, eikä viestiltään lähellekään viestiltään tämänkaltainen. Kuka tietää, jospa palstan organisaattorin rakkaus onkin tällaista...
Runo on mielestäni nimenomaan selkeästi rakkausruno. Emmehän me runojen harrastajat halua sitä, että runojemme näkökulma rakkauteen olisi vain tietynlainen, perinteinen, turvallinen tullakseen hyväksytyksi Rakkausrunot palstalle?
Millainen se poistettu runosi oli?