Silloin nuorena oli ainainen huoli rahan riittämisestä, olenhan kotoisin kodista jossa elettiin tiukalla budjetilla. Viime vuosikymmenet olen onneksi saanut elellä rahahuolitta, kiitos siitä onnistuneiden osakekauppojen ja myöhemmän yritykseni myynnin. Nyt ei tarvitse keskittyä rahan riittämiseen, vaan voi toteuttaa niitä haaveita joita suunnitteli tekevänsä kun pääsee eläkkeelle. Vaikka kuulee sanottavan että raha ei tee onnelliseksi, niin kyllä se ainakin hyvin jelppaa onnelliseksi tulemisessa! Kuinka teillä muilla?
Raha rauhoittaa
patu57
7183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
bisnesmies ja ihmettelen nykyään, kuinka jaksoin lähes 20 vuotta repiä maailmasta niukkaa ja epävarmaa leipää freelancerina. Nyt olen ollut muutaman vuoden "oikeissa töissä" kuukausipalkalla, joka ei ole iso - ja raha rauhoittaa kummasti. Ei sen määrä, vaan sen ennakoitavuus. Liksa tulee joka kuun viimeinen päivä ja mulla on lupa olla välillä keskinkertainen :-)
Ei onnistunut freelancerina. Silloin piti aina olla loistava ja leipä oli silti aina kiven takana.
Osuit asian ytimeen. Varmaan itsellänikin se epävarmuuden puuttuminen rauhoittaa kuitenkin rahaa enemmän. Sitä kun on ollut aikoja jolloin kaiken menettäminen on ollut hiuskarvan varassa sitä niin tuntee senkin tunteen.
"Raha ei tuo onnea" -sanontaa viljelevät ne, jotka eivät koskaan ole kokeneet todellista puutetta. Minua tuo hokema on aina ärsyttänyt, koska tosiasia on, että köyhyys heikentää elämänlaatua monella tavalla.
Charlie Chaplin (mitenkä nyt en tunnu pääsevän tästä aiheesta...) oli koko ikänsä tarkka rahoistaan, vaikka ansaitsi miljoonia jo ensimmäisten Amerikan-vuosiensa aikana, sen verran pahat muistot hänelle oli jäänyt köyhästä lapsuudestaan. Joskus hän huokaisikin: "Ei ole mitään niin hienoa kuin raha. Se tekee asiat niin helpoiksi."
Minä olisin jäänyt eläkkeelle jo muutama vuosi sitten, jos minulla olisi siihen varaa. Viimeistään haluaisin irti työelämästä 60-vuotiaana, mutta sekään ei taloudellisista syistä ole mahdollista. Eläkevakuutuksen turvin pääsen sentään eläkkeelle kaksi vuotta ennen virallista eläkeikääni, mutta siihenkin on vielä monta vuotta aikaa.
Minun tilanne vähän erilainen,ostin eron jälkeen asunnon,ajattelin että saan maksettua sen ennen eläkeikää.
Tuli tämä lama,työpaikka meni minulta ja monelta muulta.
Asuntolainaa ei ole kovin paljoa,mutta vähäkin on paljon kun sitä työttömyyskorvauksilla maksaa.
Työtä on vaikea löytää tällä iällä,nuorin asuu kotona,opiskelee vielä.
Raha ei onnea toisi,mutta kun sitä olisi niin että voisi maksaa lainan pois,toisi se mielenrauhaa,että olisi velaton koti.
Olen kai kummallinen yksilö, mutta rahaa ei ole koskaan ollut törsätä, silti olen matkustellut ja toteuttanut unelmaani. Mitään en antaisi pois ja kyllähän matkustaa voi halvemminkin ja jopa antoisemmin. Yhden kerran olen järjestetyllä matkalla ollut kaikki muu on ollut omatoimista.
Kyllä kai kyse on omien tarpeiden ja mahdollisuusksien suhteesta?
Jos ne tarpeet kerää ympäristöstä niin saa olla rauhaton lopun ikäänsä.
Veneilijät menkööt vaikka Monte-Carlon satamaan!
Useimmat luultavasti vertaavat olemistaan omiin, aikaisempiin kokemuksiinsa?
Jotkut vain elävät omien TODELLISTEN tarpeidensa maukaan ja siihen riittävät nyky-yhteiskunnassa kaikkien rahat.
Raha itsessään ei ole tyytyväisyystekijä.
Tyytyväisyys voi syntyä vain vertaamalla!
Sen sijaan rahan puute voi olla tyytymättömyystekijä.
Oli sitten kyse vertaamisesta tai perustarpeiden todellisesta puutteesta.
Nyttemmin kuolleet minun vanhat hyvät kaverini vaikuttivat varsin tyytyväisltä.
Elelivät tyytyväisinä kaupungin heille osoittamissa murjuissa.
Osan tupakoistaan keräsivät läheisten pubien edustoilta.
Ihmiset heittivät palavat tupakat maahan taxin tullessa.
Kavereilla oli oma sosiaalinen yhteisönsä. Olivat samalla aaltopituudella.
Kohtuulliseen alokoholimääräänkin tuntui rahaa riittävän.
Jos olisin taipuvainen niin olisin voinut suorastaan kadehtia!
Rahaa tekemään, sittemmin sijoittamalla.
Tietoisuus helpottaa, että myy jommankumman pois. Tytöille puolet, ja omalla puoliskollan taas pärjää jonnii aikkoo...
On se hirvveetä, että minua monesti lahjakkaammat ihmiset kärsivät puutetta.
Eihän se elämä näin pitänyt mennä...