Väitän, että jonkinasteinen biseksuaalisuus on lopulta normaalimpaa/yleisempää kuin täydellinen heterous.
Seksuaalisuus ei ole mustavalkoista joko tai peliä. Seksuaalisuus on jana, jonka toisessa päässä ovat täydelliset heterot ja toisessa päässä täydelliset homot. Janan kahden ääripään väliin mahtuu suurin osa ihmisistä. Sijoitumme jonnekin janalle - paikka voi vaihdella, iän ja tilanteen mukaan.
Uskon, että suurin osa miehistä on unelmoinut toisen miehen kosketuksesta. Miehet kiihottuvat urheilutreeneissä, suihkussa,saunassa, hierojalla toisesta miehestä aina jossain määrin. Täysin eri asia on kuinka se kehdataan tunnustaa. Täysin selvää on, että harvalla miehellä on kaveria, jolle voi tällaisia asioita tunnustaa. Surullisinta kuitenkin on se, että harva mies tunnustaa asiaa edes itselleen!
Biseksuaaliset tunteet kiusaavat suurinta osaa miehistä ja se purkautuu homofobiana. Jotkut näkevät koko ajan homoja ympärillään toisissa miehissä mutta suurin osa pelkää homoa oman itsensä sisällä ja se ahdistaa. Seurauksena voi olla ylikorostunut homojen mollaaminen, homovitsien alituinen kertominen, oman heterouden typerä korostaminen jne...
Itse olen 37 vuotias perheellinen mies. Tapaan urheiluharrastusteni parissa paljon mukavia, kauniita ja alastomia miehiä, joita kohtaan tunnen aina silloin tällöin vetoa. Rakastan vaimoani todella paljon, eikä tämä mitä tunnen toisia miehiä kohtaan ole millään tavalla poissa suhteestamme/seksielämästämme. Olen hyväksynyt biseksuaaliset tunteeni normaalina osana normaalin miehen sielunelämää.
Toivoisin kovasti vielä jonakin päivänä löytäväni itselleni miespuolisen kaverin, fiksun sellaisen, jonka kanssa voisi avoimesti jutella näistä asioista. Sellaisen kaverin, jolle voisi puhua, eikä tarvitsisi pelätä että tämä juoksee pakoon tai lyö turpaan. Näitä miehiä on vaikka kuinka paljon, mutta he eivät koskaan kohtaa.
Seksuaalisuus ei ole mustavalkoista joko tai peliä. Seksuaalisuus on jana, jonka toisessa päässä ovat täydelliset heterot ja toisessa päässä täydelliset homot. Janan kahden ääripään väliin mahtuu suurin osa ihmisistä. Sijoitumme jonnekin janalle - paikka voi vaihdella, iän ja tilanteen mukaan.
Uskon, että suurin osa miehistä on unelmoinut toisen miehen kosketuksesta. Miehet kiihottuvat urheilutreeneissä, suihkussa,saunassa, hierojalla toisesta miehestä aina jossain määrin. Täysin eri asia on kuinka se kehdataan tunnustaa. Täysin selvää on, että harvalla miehellä on kaveria, jolle voi tällaisia asioita tunnustaa. Surullisinta kuitenkin on se, että harva mies tunnustaa asiaa edes itselleen!
Biseksuaaliset tunteet kiusaavat suurinta osaa miehistä ja se purkautuu homofobiana. Jotkut näkevät koko ajan homoja ympärillään toisissa miehissä mutta suurin osa pelkää homoa oman itsensä sisällä ja se ahdistaa. Seurauksena voi olla ylikorostunut homojen mollaaminen, homovitsien alituinen kertominen, oman heterouden typerä korostaminen jne...
Itse olen 37 vuotias perheellinen mies. Tapaan urheiluharrastusteni parissa paljon mukavia, kauniita ja alastomia miehiä, joita kohtaan tunnen aina silloin tällöin vetoa. Rakastan vaimoani todella paljon, eikä tämä mitä tunnen toisia miehiä kohtaan ole millään tavalla poissa suhteestamme/seksielämästämme. Olen hyväksynyt biseksuaaliset tunteeni normaalina osana normaalin miehen sielunelämää.
Toivoisin kovasti vielä jonakin päivänä löytäväni itselleni miespuolisen kaverin, fiksun sellaisen, jonka kanssa voisi avoimesti jutella näistä asioista. Sellaisen kaverin, jolle voisi puhua, eikä tarvitsisi pelätä että tämä juoksee pakoon tai lyö turpaan. Näitä miehiä on vaikka kuinka paljon, mutta he eivät koskaan kohtaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hieno kirjoitus. Toivottavasti löydät sellaisen kaverin. Itse olen löytänyt ja mikä sen mahtavampaa kuin luottamuksellinen kaverisuhde. Voi puhua asiasta kuin asiasta rehellisesti ja avoimesti.
Keskustella aina voi ja pitää, mutta muuten ei miesten kesken . Se on syntiä ja sopimatonta.
Niin, syntiä ja sopimatonta ja piste.
Tästä aiheesta voisi keskustella enemmänkin.
Kovasti on tullut itsekkin mietittyä tuota synti- ja sopimattomuuspuolta. Miksiköhän miesten keskinäisestä hellyyden osoituksesta on tehty niin paha asia, mutta naisille se jotenkin kyllä suodaan.
Eri kulttuureissa asia on vähän erilailla, mutta lähinnä tämä meidän kulttuurimme jyrkkä asenne ihmetyttää.
Vanha Testamentti sanoo että se on synti, niinkuin on sapattina työskentely, verituotteiden nauttiminen, kuukautisaikaan rakastelu, naisen puhuminen jumalanpalveluksessa jne.....
Uuden Testamentin pääsanoma on rakkaus ja se ettei saa tuomita toista. Niin että silleen...
Aivan,,,niin se on.
on SAIRASTA.
"Uskon, että suurin osa miehistä on unelmoinut toisen miehen kosketuksesta."
Täyttä PASKAA!
Olen samaa mieltä. Karvat nousee pystyyn jos joku tuppaa tulemaan liian lähelle saati että koskettelis, ei kiitos. Kyllä naisen halaus ja kosketus on mukavaa.
Kyllä naisen halaus on ihanaa ja kun saa rutistaa oman kultansa kainaloon. Pitää lähellä ja antaa turvaa ja lämpöä ja saada olla vahvempi ja suojella heikompaa.
Mutta myös miehen halaus, voi kun se tuntuu hyvälle, sellainen miehekäs ote, voimakas ja reilu, täynnä tunnetta ja kaveruutta, jopa kiihkoa, että muukin kuin karvat voivat nousta pystyyn.
rehti ja toverillinen halaus mieheltä miehelle on ymmärrettävää.
Jos siitä alkaa hakea tai siinä tuntea jotakin seksuaalista värinää, niin silloin asiat ovat PAHASTI PIELESSÄ.
Niin, jos tuntee värinää silloin mies on gay tai bi, miksei myös hetero ja sillä selvä.
Tuosta 'pahasti pielessä' asiasta voidaan olla erimieltä, samoin kuin seksuaalisista värinöistäkin.
Ei kaikkien miesten tarvitse tuntea, mitään värinää, voi olla aivan rauhassa jokainen omien tuntemuksiensa kanssa. Eikä siitä pidä kiusaantua jo joku mies ehkä ihailee vartaloasi tai katsoo silmiisi liian syvälle, hakeakseen kontaktia yms.
Miehisyys ei ole siitä kiinni, tunnetko värinää tai ei, turha on pelätä tuntemuksiaan.
Rehellinen voi toki olla itselleen jokainen, sitä ei voi kukaan toiselta kieltää ja voi katsoa peiliin itseään sellaisena, kuin todella itsensä sieltä näkee.
Annetaan meille miehille vapaus olla sellainen mies kuin parheiten omaa minäänsä sopii, ei tuikat kaavat ja rooliodotukset tee ketään onnelliseksi, ehkä turvaa voivat antaa epävarmuuden keskellä elävälle kaverille.
Silti sinun on näköjään IHAN PAKKO norkoilla jatkuvasti bi-palstalla, vaikka me olemme NIIN sairaita..? Mikä sinua tänne vetää? Ettet kuitenkin olisi salaa kiinnostunut myös omasta sukupuolesta. Tässä uskossa aion elää niin kauan kuin annat JÄRKEVÄN selityksen sille, mitä helvettiä teet bi-palstalla jos se sinua niin paljon ällöttää.
Kuin niin pielessä, jos molemmat tuntee samoin? Silloinhan asiat ovat vallan mainiosti. Miksi jotkut esittävät omia makuasioitaan joinain yleisinä sääntöinä? Olen bi-nainen.
Lyödäänkö vetoa, että tämä Jep kuuluu miestyyppiin "pakkohetero". Kaveria ahdistaa omat biseksuaaliset tuntemukset ja pitää yrittää olla oikein supermies - mutta miksi ihmeessä sitä pitää meille toitottaa? Mehän ollaan tämä biys itsessämme löydetty ja hyväksytty, eikä sinne kaappiin todellakaan ole ikävä...
Kaikki mitä kerrot itsestäsi pitää paikkansa myös meikäläisen kohdalla. Kaikki mitä sanot miehistä yleensä ja jokaisessa meissä esiintyvistä biseksuaalisista tuntemuksista pitää vuorenvarmasti paikkansa. Ja kuten huomaamme, nämä kaksi kaveria jotka jatkuvasti kommentoivat ja huutelevat täällä bi-keskusteluissa ovat eläviä todisteita biseksuaalisten tunteitten aiheuttamasta ahdistuksesta "pakkoheterossa" miehessä. Toivon, että elämä opettaa heitäkin ja heidän oma minänsä vahvistuu lopulta hyväksymään itsensä ihan tavallisina normaaleina miehinä, terveinä seksuaalisina ihmisinä. Muuten, jos sinä Juuso haluat jutella bi-ukkomiehen elosta ja olosta samanlaisen rehellisen perheenisän kanssa niin voit kirjoitella sähköpostia minulle: [email protected]
"Väitän, että jonkinasteinen biseksuaalisuus on lopulta normaalimpaa/yleisempää kuin täydellinen heterous."
keltaista nestettä päässä, kun tuollaista kirjoittaa.
Mitähän sä tällä palstalla sitten teet? Taitaa kuitenkin kiinnostaa...
Hyvä Juuso,
Ajattelen tasan samalla tavalla ja olen samanlaisessa tilanteessa. Erinomainen kirjoitus. Miten sitä saisikaan yhteyttä reiluihin ukkomiehiin, joiden kanssa voisi näitäkin asioita pohtia muutoin kuin netissä?
että tästä asiasta voidaan keskustella jotenkin asiallisesti. Olen Bi ja ihan tyytyväinen ja tasapainoinen mies. Minulla on naimisissa olevan heteromiehen kanssa suhde,antoisa,toisiamme kunnioittava,lämmin, hellä,vahva seksuaalinen vetovoima.Minulla on hänen lapsiinsa erittäin hyvät välit, pelaamme,urheilemme, keskustelemme, käymme näyttelyissä jne. Tämä on täysin vaapaehtoinen valinta hänelle ja hän on sanonut, että on tähän järjestelyyn täysin tyytyväinen, niin hengiseen kuin seksuaaliseen elämän laatuunsa.Hänen vaimollansa on naisystävä,jonka kanssa hänellä on läheinen suhde. Olemme kaikki tyytyväisiä ja jaamme keskenämme arjen askareet, ilot ja surut, enkä usko noiden "heteroiden" herjoja näistä asiasta josta eivät tiedä yhtään mitään.
Jos tunnet olevasi nimimerkin "Juuso" kanssa samassa veneessä niin kirjoita osoitteeseen [email protected]
Luulen, että asia on suurinpiirtein niinkuin kirjoitat. Tosin en ole mies, joten omasta puolestani en voi puhua, jos miesten bi-seksuaalisuudesta on kyse. Uskon, että jos ihminen on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa, hänellä ei ole ainakaan mitää pelkoja tai vihantunteita homoja, lesboja tai bi-ihimisiä kohtaan. Vaikkei samaa sukupuolta olevan ihmisen kosketus herättäisikään mitään värinöitä terve ja tasapainoinen ihminen osaa suhtautua siihen, ainakin ajatuksen tasolla, neutraalisti. Seksuaalinen häirintä on tietysti toinen juttu, mutta se ei liitykkään sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.
Itselläni on ollut tähän mennessä vain naissuhteita, mutta olen saanut ainakin esteettistä mielihyvää myös miehistä. Miehen kosketuskaan ei tunnu pahalta, kunhan kyseessä ei ole väkisin-sänkyyn-vonkaava-ja-heteteroksi-eheyttämistä-yrittävä-juntti.
Enpä ole aikoihin törmännyt tällä palstalla noin viisaaseen ja vaikuttavaan stooriin.
Olen "Biseksuaalisuus on normaalia" kirjoittaja.
Omalla huvittavalla tavallaan kirjoitukseni tuominneet ihmiset ovat osoittaneet väitteeni oikeiksi. Eikö jo se, että joku norkoilee biseksuaalisuutta käsittävällä keskustelupalstalla osoita sen, että hänessä on hitunen sitä kammoksuttua biseksuaalisuutta?
Toivon, että kanssani samoin ajattelevat ottaisivat yhteyttä minuun ([email protected]). Olisi hienoa jatkaa asiallista keskustelua ja ehkä on niin, että joskus löydän sen hyvän kaverin, josta olen unelmoinut.
hotmailisi palauttaa postin, olen vastannut Sinulle mutta posti palautti takaisin, merkinnällä tuntematon osoite.
Osoite [email protected] on kyllä oikea.
Ei se nyt Juuso hyvä ole ihan normaalia. Mieheksi ja naiseksi meidät on luotu. Kaverina voi olla mies, mutta ei sukupuoliyhteydessä. Sehän on luonnonvastaista. Eikö olekin?
Kyllän jutella voi ja luottamuksellisesti. Niin minäkin haluaisin , mutta siihen se saa jäädä ja jääkin. Harvoilla miehillä on todella luottamuksellista kaveria juttelemaan näistä intiimiasioista. Naista naidaan ja tykätään paljon.
Kyllä asioista voi jutella, mistä sellainen johtuu jne. Miten siitä voi yleensä päästä irti .
Yritäppä, kokeile, taistele sitä vastaan, kiellä se, usko tosissaan ettet ole mikään homo tai bi, yritä vaikka millä konstilla.
Mulla ei onnistanut, vaan meni hukkaan 30 vuotta sen suhteen ja mitkä voimavarat valui ahdistukasen ja epätoivon hautaan. Elää kituutin puolikkaalla itseäni, halveksien itseäni, häveten ja salaillen.
Turhaa oli, aivan turhaa. Ihminen ei muutu, niin uskon tämän kohdallani.
Väsyin kertakaikkiaan ja päätin tehdä ratkaisuni, maksoi mitä maksoi ja tulin ulos kaapista. helpotus ja elämänllaatu on nyt aivan toista. Monta hyvää ystävää olen saanut, joiden kanssa voin jakaa kaikki asiani, arimmasta jokapäiväisiin juttuihin.
Ei seksuaalisuus ole kaikki kaikessa, se on vaan osa minuutta ja sille on annettava oma osansa minuutessamme sellaisena kuin se kenenkin kohdalla ilmenee, kuitenkin kunnioittaen toisia.
itse olen varmaankin tilanteessa, jossa olit kolmekymmentä vuotta aikaisemmin .. Huomaan jossain määrin haluavani myös miehiä, mutta en tiedä mitä tehdä asialle, kun kuitenkin haluaisin ennemmin olla naisten kanssa.
Nyt viime kuukausina on noussut huoli esiin, kun ei ole seisonut erään tytön kanssa ja aloin tosissaan pelätä, että mitä jos olenkin homo..
ja se, että ajattelen itsekseni tätä asiaa koko aika ei auta ollenkaan.
Miten tälläisestä asiasta voi puhua naiselle, jota samaa aikaa haluaa ja pelkää oman itsensä takia..
Tuntuu kuitenkin siltä, että jotenkin tulisi saada keskustelukanava auki.. ja itsesyytöksiin ja pelkoon en haluaisi käyttää aikaa. Miten itse selvisit tilanteesta? Olisi kiva jakaa kokemuksia, koska tästä aiheesta on aika vaikea ylipäänsä puhua ja se tuntuu tekevän vain pahemmaksi koko ongelman.
Monella on nuorena varmasti samanlaisia ajatuksia ja pelkoja, onko homo vai onko minusta ''täysheteroksi'', vaikkakin ei täysheteroa taida olla kuin elokuvissa.
Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja mieltää nämä seksiasiansa omalla tavallaan.
Itselleen kun oppis olemaan rehellinen ja katsoa peliin tutkien sisintään.
Sen neuon antasin että samanhenkisten kanssa juttelu siis miesten, on aika hyvää itsensä löytämistä. Ainakin itse olen saanut paljon siitä, että olen tutustunut bi- ja homoimmeisiin.
Toisaalta olis joidenkin kohdalla varmasti, yksinkertaisesti kokeilla kumpaakin sukupuolta seksin merkeissä. Sinulla on kokemuksia naisesta, niin kuka estää sinua kokeilemasta miehen kanssa, vaikka hellyyttä halailua ja hyväilyä vaikka intiimimpääkin.
Tottakai se on aika kynnys lähteä tuollaiseen, mutta kokemuksesta voin sanoa että tabut ja sille tielleen.
Itsesyytökset ovat aika turhia, se vain kuvastaa että ei ole rehellinen itselleen. Sellainen yliminä kyllä mielellään piiskaa sinne sun tänne.
Älä sekaannu sopimattomiin ja luonnonvastaiseen toimintaan. Jos erehdyt, niin et mm. voi luovuttaa verta lähimmäisen auttamiseksi jne. Vaarat ja taudit piilevät myöskin. Kaikki lopulta tulevat paljastetuiksi.
''Kaikki lopulta tulevat paljastetuiksi.''
Mitähän tuo tarkoittaa?
Tämän asia salailu ei johdu siitä, että en halua koskaan kenenkään tulevan tietämään todellista minuuttani, vaan siitä että ei voi,
eikä halua kertoa monellekkaan sen takia, että monet ihmiset eivät ole kypsiä kohtaamaan tällaisia asioita, joko siksi, että asia on itselle arka, tai muuten vain eivät ole tottuneet käsittelemaan avoinesti tällaisia asioita.
Monelle ihmiselle todella olisin halukas kertomaan ja olen miettinyt monet kerrat, kerronko nyt vai myöhemmin.
Toisaalta ajattelen, että mitä he yleensäkään hyötyisivät siitä tiedosta, ja asiahan on minun yksitisyyteeni kuuluva. Säästän heitä turhalta vaivalta.
Jos taas tuo tarkoittaa uskonnollisessa mielessä sitä, että viimeisellä tuomiolla asia tulee ilmi, niin sittenhän saan olla kaikkien edessä sellainen kuin itseni peilistä nään.
Taudit ja vaarat ovat vakavasti otettava asia ja niiden kanssa ei todella ole leikkimistä.
Todella mainio kirjoitus! Olet osunut asian ytimeen. Suurin osa erinäisistä seksuaalitutkimuksista ja -kyselyistä on sen jo osoittanut: valtaosa ihmisistä on jonkinasteisia biseksuaaleja. Tätä ei vain jostain syystä kovinkaan moni halua myöntää.