tähtesi

Katsoa peilistä itseään ja nähdä, kohdata
kuvansa, itsensä, nöyrtyä, olla rehellinen
kuin pelissä, jossa ei ole häviäjiä, eikä voittajia,
ihmisiä vain tarpeineen..

Hyväksyykö näkemänsä ja pystyykö kohtaamaan
itsensä, asettumaan siihen, asettamaan itsensä,
vai alkaako rakentaa harhaa, kuvitelmaa ja palaa
takaisin, saman peilin eteen..

Tavoitella tähtiä ja ryöstäytyä taivaalle, ja tulla
alas pudotet, kipuillen, tuskaa ja ahdistusta, mieli
kadoten harmaaseen maailmaan, tunteet repaleisina,
ympäri yksinäistä kehoa..

Ja Sinä sanot: puhut Rakkaudestasi ja et edes katso
minua silmiin, suurista tunteistasi ja hyväilysi on irrallaan
itsestäsi, olet kuin mainoskyltti, joka on ontto sisältä ja
hehkut keinotekoista valoa..

..ja minä palaan taas katsomaan itseäni,
yhden petetyn Rakkauden jälkeen..

http://www.youtube.com/watch?v=v0yjTMqQ8kY&feature=related

Kiitos Runostasi.

Toisinaan katsoo tarkkaan Rakkauden
ulkoiseen olemukseen ja unohtaa sisäisen minän..

Koettaa pintaa, kuorta, unohtuu siihen,
se riittää ja sitten katoaa..

Kiertokulkua pinnallisessa Rakkaudessa
ja puutetta rohkeudessa mennä kokonaan.

Tämä oli uutta ja raikasta Rakkausrunoa ja
hyvin tervetullutta sellaisenaan palstalle.

Pidin ilmaisustasi, jossa tuntui aitous ja
kypsyyskin, yksilöllisyys.

Ajatus ja säkeet avautuivat lukijalle ja
mielenkiinto, tunnelma, säilyi loppuun
saakka.

Pidin kovasti ja tämä oli kovasti
hyvä Runosi.

Valkoista ja iloista päivää Sinulle.