Hoidoista kieltäytyminen

jotenkin poikkeuksellisen huono? Vai onko hän niin masentunut tilanteesta? Onko hän keskustellut päätöksestään lopettaa hoidot kenenkään ammattilaisen kanssa?
Niin, voit olla tukena, lopultahan ihminen itse tekee ratkaisunsa. Voimia!

ovatko sivuvaikutukset olleet ylivoimaisia.
Jospa vielä yrittäisit kannustaa häntä siihen yhteen hoitokertaan, ihan varmuuden vuoksi.

En tiedä, mutta luulen, että tuon yhden hoitokerran väliin jättäminen ei välttämättä ole maailmanloppu, siis kuolemaksi. Luulisin, että elämä voi silti jatkua, onhan hän jo saanut hoitoja, ja jos syöpä on ollut paikallinen, on nuo hoidot tarkoitettu piilevien syöpäsolujen hävittämiseksi ja uusimisen ennaltaehkäisyksi. Kukapa sen tietää kuinka monta hoitokertaa on yksilöllisesti tarpeen. Ymmärtääkseni nuo hoito-ohjelmat ovat jotakin keskimääräisiä hyviksi havaittuja toimintatapajoja, ja ne suunnitellaan myös yksilöllisesti.

Itselläni oli myös rintasyöpä, joka leikattiin useita vuosia (7 v) sitten. Sain kaikki mahdolliset hoidot: leikkaus, sytot, säteet ja hormoonilääkityksen. Siinä hoitoputkessa oleminen oli aika raskasta silloin aikanaan, mutta se kannatti silti. Luulin silloin kuolevani, mutta eihän siinä niin käynytkään. Sen sijaan sain monta monta vuotta elinaikaa lisää. Tänä syksynä kävin viimeisen kerran syöpäklinikalla kontrollissa ja lääkityskin lopetettiin. Eli syöpä on voitettu. Tosin jatkossa käyn edelleen kontrollissa parin vuoden välein omalla terveysasemalla tai työterveyshuollossa, ja hyvä niin, että terveyttäni seurataan. Jos sitten joskus jotakin vaivoja tulee, niin uskon, että jatkossakin saan hyvää hoitoa ja ajoissa. Nyt otan päivän kerrallaan sellaisena kuin se tulee ja nautin siitä, että saan olla käydä työssä ja puuhastella terveitten kirjoissa esim. lastenlasteni kanssa.

Kerrothan terveiseni vaimollesi. Ehkä ei kannattaisi luovuttaa. Toivon hartaasti, että hän jaksaisi toimia hotosuunnitelman mukaan. Kyllä se pian sitten helpottaa.

Älkää menettäkö toivoanne. Ei ne hoidot ole välttämättä ne ainoat konstit parantua syövästä tai saada elinvuosia lisää. Itselläni todettiin rintasyöpä yli kymmenen vuotta sitten. Sytostaattihoitoja en halunnut. Otin vain sädetyksen.
Aloin syödä vitamiineja ja hivenaineita. Vaikka lääkärit kuinka sanoisivat, että ruuasta saa kaiken tarvitsemansa, niin minä olen eri mieltä. Olenkin aina yrittänyt kuunnella vain ja ainoastaan itseäni enkä muita. Edes lääkäri ei ole saanut mieltäni muuttumaan, jos minusta kerran on tuntunut toisin. Älä siis tuomitse vaimoasi! Kyllä hän itse tietää, mitä haluaa ja tarvitsee.

Ajattelen myös, että elinpäivämme on määrätty. Jos on tarkoitettu, että elämääni saan jatkaa, niin kyllä nämä minun konstinikin auttavat. Ei saa jäädä murehtimaan sairauksiaan. Täytyy päästä stressistä ja pyrkiä ajattelemaan positiivisesti. Myönteinen ajattelu ja kiitollisuus siitä mitä itsellä jo on, auttavat asiaa. Kyllä minullakin on sellainen elämä ollut, että tuntuu, että mistä sitä kiitollisuutta löytäisi, mutta kyllä sellaista löytyy. Jos ajattelee esimerkiksi vammaisia, jotka joutuvat koko elämänsä elämään vammansa kanssa. Monet eivät pääse koskaan edes liikkumaan.

Elimistön happamuuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Esim. kahvi tuo happamuutta. Vielä kymmenen vuotta sitten minulla ei ollut nettiä. Silloin olin kuin pimennossa. Nyt netistä löytyy niin paljon tietoa kuin vain jaksaa lukea ja käyttää sitten hyödykseen.

Sinulla on nyt tärkeä osa vaimosi elämässä. Tue hänta kaikessa ja kaikissa hänen päätöksissään. Anna rakkauttasi hänelle. Ajattelen, että vaimosi on onnellisessa asemassa, kun hänellä on sinut. Minä olen kaikki sairauteni joutunut kestämään ja kärsimään yksin. Siksi kai olen sen vastuun hoitamisestanikin ottanut omiin käsiini. Paljon voimia teille molemmille!