tää on oikeesti tosi rasittavaa kun holhotaan kun mitäkin lasta! ymmärtäsin jos olisin 12-vuotias.
tilanne on tämä: olen 18-vuotias nuori nainen, lähdin lätkimään kotoa puoli vuotta sitten, en voinut enään asua siellä uskonnollisten syitten takia, sekä vanhat kaverit että sukulaiset tavallaan "hylkäsivät" minut. aloitin täysin alusta. olin ihan rikki. rakensin koko elämän uudestaan, oli vaan pärjättävä omillaan.
muutin työkaverin kanssa kimppakämppään. kaverista tuli tavallaan uusi perheeni, hän on vähän niinkuin sisko minulle, mutta hirveä holhoominen koko ajan.. jos lähden illalla viihteelle enkä ole seuraavana päivänä tullut ennen kahta kotiin heti ollaan soittamassa onko kaikki hyvin. jos minulla on rahat loppu niin hän laittaa minulle ruokaa ja lainaa rahaa.
kun se ei riittäisi että kotona holhotaan niin sitten töissäkin. POMONI on koko ajan huolissaan minusta, ootko saanu yhtään nukuttua, kyselee aina onko kaikki hyvin, jos tarvitsen henkistä tai fyysistä apua niin hän järjestää sitä minulle. sanoi että mun pitää rauhottua ja olla varovaisempi, tai joku vielä raiskaa mut.
ja sitten kun kaverit jatkaa samaa rataa, voit aina tulla meille, soita jos haluut puhua, älä tee mitään tyhmää. huhhhuh hermot menee...jopa entinen poikaystäväni on aina saarnaamassa tekemisistäni
kyllähän mä tiien et ne on ihan oikeessa et mun elämä on ihan hanurista, mulla on alkoholi ongelma, olen pahimmillaan 4 päivää viikosta humalassa, pilveäkin tulee turhan usein polteltua,paniikki kohtaukset ovat arkea, mielen terveydessä ei kehuttavaa. mutta en vain jaksa välittää mistään enää... duuni meinaa usein mennä alta omien ongelmieni takia, mutta ihan sama.
järkeä? no ei mutta ei muiden tarvitse tunkea asioihini.mitä mieltä?
tilanne on tämä: olen 18-vuotias nuori nainen, lähdin lätkimään kotoa puoli vuotta sitten, en voinut enään asua siellä uskonnollisten syitten takia, sekä vanhat kaverit että sukulaiset tavallaan "hylkäsivät" minut. aloitin täysin alusta. olin ihan rikki. rakensin koko elämän uudestaan, oli vaan pärjättävä omillaan.
muutin työkaverin kanssa kimppakämppään. kaverista tuli tavallaan uusi perheeni, hän on vähän niinkuin sisko minulle, mutta hirveä holhoominen koko ajan.. jos lähden illalla viihteelle enkä ole seuraavana päivänä tullut ennen kahta kotiin heti ollaan soittamassa onko kaikki hyvin. jos minulla on rahat loppu niin hän laittaa minulle ruokaa ja lainaa rahaa.
kun se ei riittäisi että kotona holhotaan niin sitten töissäkin. POMONI on koko ajan huolissaan minusta, ootko saanu yhtään nukuttua, kyselee aina onko kaikki hyvin, jos tarvitsen henkistä tai fyysistä apua niin hän järjestää sitä minulle. sanoi että mun pitää rauhottua ja olla varovaisempi, tai joku vielä raiskaa mut.
ja sitten kun kaverit jatkaa samaa rataa, voit aina tulla meille, soita jos haluut puhua, älä tee mitään tyhmää. huhhhuh hermot menee...jopa entinen poikaystäväni on aina saarnaamassa tekemisistäni
kyllähän mä tiien et ne on ihan oikeessa et mun elämä on ihan hanurista, mulla on alkoholi ongelma, olen pahimmillaan 4 päivää viikosta humalassa, pilveäkin tulee turhan usein polteltua,paniikki kohtaukset ovat arkea, mielen terveydessä ei kehuttavaa. mutta en vain jaksa välittää mistään enää... duuni meinaa usein mennä alta omien ongelmieni takia, mutta ihan sama.
järkeä? no ei mutta ei muiden tarvitse tunkea asioihini.mitä mieltä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstistäsi päätellen olet täysin kersa ja suorastaan huudat holhousta ja tuossa tapauksessa muidenkin kuin lähimmäisten ja työtovereiden pitäisi puuttua esim. poliisin ja AA-kerhon. 18-vuotias ja alkoholiongelma, huumeet ja työpaikan menetys ------> olet pilannut elämäsi. Ota töistä vapaata ja hankkiudu hoitoon, mikäli meinaat vielä elää normaalia elämää...
En voi muuta sanoa kuin, että olet I-DI-OOT-TI!