Sanovat,
tämä maa on paha maa
Ei täällä mikään kasva,
eikä kukoista.
Ei tänne voi rakentaa
kaunista puutarhaa
Sinä annoit minulle maan
ja minä kävin työhön
Raivasin kivet ja kitkin rikkaruohot
Minulla oli unelma,
muuttaa puutarhaksi tämä maa
Mutta kaikki työ oli turhaa.
Raivattujen tilalle nousi maaperästä
yhä uusia kiviä.
Ja kasvoi uusia rikkaruohoja,
joita kitkin kädet verillä.
Ja halla saapui aikaisin ja jäädytti maan.
Ja tämä kiertokulku jatkui
aamusta iltaan, illasta aamuun
ja ymmärrän, sen jatkuvan
vuodesta toiseen,
sukupolvesta seuraavaan
Kaikki ympärillä muuttuu, mutta
kivet, routa ja rikkaruoho
pysyvät.
Kiviä, routaa ja rikkaruohoa
myös sydämen maaperässä.
Sielläkään ei mikään kasva,
eikä kukoista.
Sinnekään ei voi rakentaa
kukoistavaa puutarhaa.
Ja kun poistun tältä työmaalta
tulee tilalleni yhä uusia raivaajia.
Heilläkin on unelma
muuttaa puutarhaksi tämä maa.
Ja he käyvät työhön
raivaavat kivet,
kitkevät rikkaruohot kädet verillä
Aamusta iltaan, illasta aamuun
ja sitten tulee halla ja jäädyttää maan.
Aikanaan hekin poistuvat ja
toteavat: "Tämä maa oli paha maa"
Ei mikään kasvanut, eikä kukoistanut
Ei siitä saanutkaan kaunista puutarhaa.
Näin jatkuu tämä kiertokulku
maailman loppuun asti
Raivaajat tulevat ja menevät
mutta kivet, routa ja rikkaruoho pysyvät.
tämä maa on paha maa
Ei täällä mikään kasva,
eikä kukoista.
Ei tänne voi rakentaa
kaunista puutarhaa
Sinä annoit minulle maan
ja minä kävin työhön
Raivasin kivet ja kitkin rikkaruohot
Minulla oli unelma,
muuttaa puutarhaksi tämä maa
Mutta kaikki työ oli turhaa.
Raivattujen tilalle nousi maaperästä
yhä uusia kiviä.
Ja kasvoi uusia rikkaruohoja,
joita kitkin kädet verillä.
Ja halla saapui aikaisin ja jäädytti maan.
Ja tämä kiertokulku jatkui
aamusta iltaan, illasta aamuun
ja ymmärrän, sen jatkuvan
vuodesta toiseen,
sukupolvesta seuraavaan
Kaikki ympärillä muuttuu, mutta
kivet, routa ja rikkaruoho
pysyvät.
Kiviä, routaa ja rikkaruohoa
myös sydämen maaperässä.
Sielläkään ei mikään kasva,
eikä kukoista.
Sinnekään ei voi rakentaa
kukoistavaa puutarhaa.
Ja kun poistun tältä työmaalta
tulee tilalleni yhä uusia raivaajia.
Heilläkin on unelma
muuttaa puutarhaksi tämä maa.
Ja he käyvät työhön
raivaavat kivet,
kitkevät rikkaruohot kädet verillä
Aamusta iltaan, illasta aamuun
ja sitten tulee halla ja jäädyttää maan.
Aikanaan hekin poistuvat ja
toteavat: "Tämä maa oli paha maa"
Ei mikään kasvanut, eikä kukoistanut
Ei siitä saanutkaan kaunista puutarhaa.
Näin jatkuu tämä kiertokulku
maailman loppuun asti
Raivaajat tulevat ja menevät
mutta kivet, routa ja rikkaruoho pysyvät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutun oloinen tarina, hienosti puit sen runoksi:)
Tykkäsin :)
Katselimme rinnatusten edessämme avautuvaa maata,
karu,
kivinen,
kuiva,
tuulinen,
tiesimme että talvikin on täällä pitkän puoleinen.
Katsoimme toisiamme silmiin,
paratiisin rakennamme,
oli unelmamme yhteinen,
siis työhym ryhdytään.
Niin muuttui maisemat ja
laihoa työnsi maa.
Kukat kauniit toivat värejä harmajaan.
niin kasvoi vilja ja
hedelmiä tuotti maa,
niin pyöristyi myös vatsasi sun ja
jälkikasvu lisääntyi taas kun,
sä tytön pienen mulle teit .
Vaik aina ei elo helppoa ollut ja
eloa korjas vain halla,
niin silti tärkein lie talella,
se unelmamme paratiisi paikka.
Nyt sitä viljelee jo kolan mies polvi,
on elo kovaa heilläkin,
mut unelma,
on sama,
myöskin heillä.