Syntymäpäiväjuhlat pilalla..

Järjestin 25-vuotisjuhlat hetki sitten. Asun nykyään aika kaukana sieltä, missä vietin lapsuuteni ja opiskeluvuoteni. Päätin järjestää juhlat alkuperäisessä kotipaikassani. Tarkoitus oli naisten kesken vietettävä rento ilta (mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan) Lapsuuden/nuoruuden ystäviä, vanhoja opiskelutovereita, mukavaa vanhojen muistelua jne.
Juhlat menivät mielestäni melko lailla pilalle vieraiden käytöksen takia. Tapahtui mm. seuraavaa:

Yli puolet vieraista kieltäytyi tulemasta paikalle ilman miehiään. Syynä muun muassa: "No kun ei meidän Pekalla ole sitten mitään tekemistä", "Kun ei me olla pitkään aikaan vietetty iltaa yhdessä"
????? Siis ymmärsinkö oikein, että mies ei yhtä iltaa pärjää ilman naistaan vaan kuolee tylsyyteen, vaikka joka päivä toisen näkee? Eikö hänellä ole omia ystäviä? Ja sitä yhteistä laatuaikaa on sitten pakko tulla viettämään minun syntymäpäivilleni? Varmasti ovat viettäneet yhdessä iltaa useammin kuin me naisporukalla, viime kerrasta kun on vuosia.
Tässä asiassa vielä joustin, ajattelin että tulkoot sitten, otan omankin mieheni mukaan (vaikka hänellä oli jo omia suunnitelmia, mutta en nyt kehdannut sitten itse olla ilman avecia).

Tiedän jokaisen ystäväni nauttivan alkoholia ainakin silloin tällöin, ja mainitsin kutsussa selkeästi, että juhlissa on tarkoitus nauttia alkoholia, niin minun kuin vieraidenkin. Heitin jopa vitsiä aiheesta, ettei minun syntymäpäivilläni sovi olla selvinpäin. No kuitenkin sitten muutama ihminen ilmoitti jo ovella ettei aio juoda, yhdellä oli pää kipeä, yksi valitti että hänen pitää ajaa kotiin (mainitsin tästäkin, että yöpaikka on mahdollinen, jos jollakin on vaikeuksia päästä kotiin) Eipä siinä, en minä voi pakottaa ketään juomaan, mutta illan aikana alkoi tuntua siltä että olisi pitänyt. Tämä päänsärkypotilas istui koko illan nurkassa, ei kelvannut särkylääke, ei mikään (alkoholiton) juotava, ei mikään. Kävi mielessä että miksi hän saapui edes paikalle tuossa kunnossa. Lisäksi muut selvinpäin olevat alkoivat illan aikana mököttää meidän muiden humalasta, nakkelivat niskojaan ja istuivat erillään muista. Yksi toteamus: "En mä pysy teidän juttujen perässä kun oon ite selvinpäin" Olin kyllä jokaisen kanssa yrittänyt jutella tasapuolisesti ja asiallisesti humalatilasta riippumatta.

Yksi häiritsevä asia oli muutaman vieraan pukeutuminen, ihan tavallisissa arkivaatteissa, ja minä kun olin käynyt kampaajalla ja laittanut itseni muutenkin tiptop. En minä mitään iltapukuja vaadi, mutta kyllä nyt juhlia tulisi sen verran kunnioittaa ja asiallista olisi heittää edes joku hame päälle tai jotain parempaa vaatetta. Ja turha on vedota siihen ettei ole juhlavaatteita, kai nyt jokainen 25 ikävuoteen mennessä on joutunut edes jotain parempaa kaappiin ostamaan, kai tuohon ikään mennessä on jossain häissä/ristiäisissä/kihlajaisissa/rippijuhlissa jne. käynyt.

Tarjottavat tuottivat seuraavaksi päänvaivaa (tarjolla oli erilaista suolaista ja makeaa buffetpöytä-muodossa) Aloimme nauttia pöydän antimista heti kun kaikki olivat paikalla, sitten vasta itse ilta alkoi. Vieraat kiersivät kuin korpit pöytää ympäri, näykkivät jotain sieltä täältä, rypistelivät kulmiaan ja käyttäytyivät muutenkin niin kuin nirsot lapset tai niin kuin ruuissa olisi ollut jotain vikaa. Yksi vieras nosti metelin allergiastaan, kyseistä allergisoivaa ainetta oli vain voileipäkakun koristeissa kakun keskellä, muu kakku ei ollut kyseistä ainetta nähnytkään. Yritin tätä kovasti selittää, mutta silti hän loukkaantuneella äänensävyllä ilmoitti ettei voi syödä kakkua.

Illan aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, että minun tunnelmani oli jo alkuillasta pilalla. Esim. muutama naispuolinen ihminen sulkeutui vessaan lukkojen taakse keskustelemaan, yksi hajotti lasin (vahingossa kylläkin) ja marssi sen jälkeen tyynesti tupakalle, ei pahoitteluita, ei puhettakaan siivoamisesta.
Yksi tivasi hyvin negatiiviseen äänensävyyn, koska aiomme hankkia lapsia, vaikka hän itse on saman ikäinen ja myös lapseton. Lähtiessään monet hätinä hyvästelivät, yksikin pariskunta veti jo ulkovaatteita päälle eteisessä ennen kuin huomasin heidät ja sitten alettiin hätäisesti selittää jotain lähtemisestä. Ja paljon muuta. Huhhuh.

Ei tuon illan jälkeen voinut muuta kuin ihmetellä, mitä oli tapahtunut niille ihmisille, joita kutsuin joskus ystävikseni, ja ennen kaikkea: missä ihmisten käytöstavat ovat nykyään?? Tuolle porukalle en enää koskaan juhlia järjestä, se on varma. Minusta oli todella loukkaavaa, että itse matkustan useamman sata kilometriä kotipaikalleni ja järjestän toisille juhlat, ja sitten ei mikään kelpaa eikä mitään tunnuta arvostavan.
Todella paha mieli jäi ja menee kyllä tovi, ennen kuin vilkaisenkaan kotipaikkaani päin.