Vitosluokkalaiselle tytölleni oli opettaja huomauttanut, että lapsi harrastaa liikaa, kun vaikuttaa jo koulunkäyntiin. Kehotti jättämään harjoituksia ja kilpailuja vähemmälle. Minä ja tyttö oltiin ihan ymmyrkäisinä. Tyttö nimittäin kilpailee ka harrastaa Suomen huipulla ykköslajissaan ja harrastaa (siis lähinnä vain kilpailee, ei harjoittele) vielä sivulajeina muutamaa muutakin lajia, missä pärjää hyvin, mutta koulu on silti ykkösjuttu. Koennumerot ovat olleet välillä 8,5-10.
Otin yhteyttä opettajaan ja kysyin syytä moiseen. Opettaja myönsi ettei koulumenestyksessä tai käytöksessä ole huomautettavaa, mutta että hänen täytyy ammattinsa puolensa puuttua, sillä tyttö vaikuttaa väillä väsyneeltä ja liika harrastaminen ei ole hyväksi. Tyttö ei myöntänyt lainkaan väsymystä enkä liioin minä, sillä meillä ollaan petissä viimeistään klo 10 viikonloppuinakin sillä aamulla täytyy usein herätä aikaisin.
Minä luulen, että opettajan vaikuttimet ovat alhaisemmat, sillä hänen tyttönsä on samassa harjoitteluringissä tyttöni kanssa ja hyvä on tämäkin tyttö, mutta ei omani tasoa. Luulen ihan kateudeksi. Lisäksi tiedän, että opettajan tytöllä on liikunta 10 (eri ope) ja minun tytöllä "vain" 9 vaikka tyttöni on monipuolisempi ja lahjakkaampi kaikissa harrastamissaan lajeissa ja muissakin, missä ei edes kilpaile. Tyttöni opettaja ei kuulemma voi antaa kymppiä oikein kenellekään kun kukaan ei ole niin täydellinen. Kummallista että samassa koulussa kuitenkin voi sitten toinen antaa vielä vähemmän täydelliselle lapselle.
Mitä mieltä olette?
Otin yhteyttä opettajaan ja kysyin syytä moiseen. Opettaja myönsi ettei koulumenestyksessä tai käytöksessä ole huomautettavaa, mutta että hänen täytyy ammattinsa puolensa puuttua, sillä tyttö vaikuttaa väillä väsyneeltä ja liika harrastaminen ei ole hyväksi. Tyttö ei myöntänyt lainkaan väsymystä enkä liioin minä, sillä meillä ollaan petissä viimeistään klo 10 viikonloppuinakin sillä aamulla täytyy usein herätä aikaisin.
Minä luulen, että opettajan vaikuttimet ovat alhaisemmat, sillä hänen tyttönsä on samassa harjoitteluringissä tyttöni kanssa ja hyvä on tämäkin tyttö, mutta ei omani tasoa. Luulen ihan kateudeksi. Lisäksi tiedän, että opettajan tytöllä on liikunta 10 (eri ope) ja minun tytöllä "vain" 9 vaikka tyttöni on monipuolisempi ja lahjakkaampi kaikissa harrastamissaan lajeissa ja muissakin, missä ei edes kilpaile. Tyttöni opettaja ei kuulemma voi antaa kymppiä oikein kenellekään kun kukaan ei ole niin täydellinen. Kummallista että samassa koulussa kuitenkin voi sitten toinen antaa vielä vähemmän täydelliselle lapselle.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Totuus on se, että lapsilta vaaditaan harrastuksissa paikoitellen hieman liikaa. Oma 10-vuotias tyttäreni on kilpavoimistelussa ja sitä on kolmesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi ajoittain kisat päälle muu talkootyö, jota on välillä ihan riittämiin ainakin vanhemmillakin. Päälle toinen harrastus kerran viikossa.
Riippuu paljon lapsesta, miten homma toimii. Joillakin virtaa riittää, joillakin ei. Paljon on kiinni vanhemmista. Jos tyttärelläsi menee koulu hyvin, ei huolta pitäisi olla. Jos väsymys painaa, vanhemmatkin kai huomaisivat sen. Omakin tyttäremme on väsynyt, sen tiedän. Nukkuma-ajoista ja levosta on huolehdittava harrastusrumbassa hyvin.
Tuntuu alhaiselta, jos opettajan motiivit puheilleen olisivat tuollaiset. Kokeilkaa jutella hänen kanssaan. Ehkä hänen näkemyksensä syy selviäisi. Numeronantoperuste kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta perusteensahan jokaisella meistä on. Toki niistäkin voi jutella?
Itse olisin puhunut asiasta ensin vanhempien kanssa.
Lapselta on turha kysellä, onko hän väsynyt. Ei hänellä ole veratilukohtaa oman hyvinvointinsa tunnistamiseen - varsinkaan jos on suorittanut erilaisia harrasteita jo päiväkoti-ikäisestä. Fyysisesti hyväkuntoinen lapsi voi tuntea olonsa reippaaksi, mutta henkisesti tuollaisen harrastamisen jäljiltä olisi aikuinenkin väsynyt, saati sitten lapsi. Väsymys,joka näkyy koulun arjessa ei ole pelkästään unen puutetta. Se näkyy joskus suorittajan totisuutena, itkuisuutena, levottomuutena, keskittymisongelmina, mustina silmänaluksina jne.
Lapsia ei osata opettaa tunnistamaan väsymystään. Jokaisella lapsella on oikeusa iltoihin, jolloin ollaan vaan.
Kuulosta aika kilpailuhenkiseltä, jos opettajaakin epäilette tuollaisista vaikuttimista.
Entä jos lapsi jättäisi ne muut harrastukset vähemmälle? Ehkä sitä kannattaisi kokeilla.
anteeksi nyt vaan, että kannattaisikohan teidän vanhempien tarkistaa arvojanne?
Miksi kilpailut ja todistusnumerot ovat noin tärkeitä, että pitää ihan muihin vertailla joka suhteessa?
Rauhalliset koti-illat kunniaan. Keskustelkaa vaikka mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Tai kuinka selvitä pettymyksistä ja kuinka kestää vastoinkäymisiä. Niistä on paljon enemmän hyötyä myöhemmin kuin siitä että on eka joka kilpailussa.
sellaisen hauskan laskutoimituksen, jonka eräs luennoitsija (Saara Kinnunen) meille kerran esitti:
kuinka paljon itsekullakin on kokemusta vuosina lastenkasvatuksesta. Lasketaan yhteen omien lasten ja lastenlasten elinvuodet. Itselleni kertyy yli 73 vuotta noista edellämainituista.
Oppilaita minulla on ehtinyt olla työvuosinani yli 2500. Aikamoinen repertuaari laidasta laitaan.
Kuinkahan paljon kysyjällä on kokemusta? Onko enemmän kuin tuo kymmenkunta vuotta?
En tarkoita mitään pahaa, muttei tuo yhtälö kyllä mitään kerro mistään.
Sekä omia että lapsenlapsia voi olla vaikka tusinoittain; se ei kuitenkaan takaa sitä, että sitä kasvatusta olisi jotenkin hoitanut tai kyvykkäämpi hoitamaan.
Sama koskee - valitettavasti - myös opetushommia. Olen kohdannut omassa ammattikunnassakin kaikenlaista hiihtäjää. Osan olisi kannattanut vakavasti harkita jotakin aivan muuta alaa kuin opettajuutta.
Totta on se, että se rauhallinen koti-ilta on hyväksi lapsille. Liikuntaharrastuksista on tullut lapsille paikoin turhan tiukkapipoista touhua. Kääntöpuoli ei kuitenkaan sekään ole hieno; melkoinen osa Suomen lapsista ei liiku juuri yhtään ja aika kuluu tv:n, tietokoneen ja pelikoneen kimpussa. Toisin sanoen; ne lapset, jotka eivät ole ohjatun liikuntaharrastuksen parissa - joka usein on kilpaurheilua, valitettavasti - eivät liiku yhtään.
En tiedä, miksi näin on käynyt.
Rauhallista joulunaikaa kuitenkin Sinulle, "opettajakonkari".
Leikilläni laitoin. Enkä ole likikään niin 'kristillinen' kuin tuo luennoitsija. En myöskään yhdy kaikkiin hänen kannanottoihinsa. Joku kevennys kai se oli olevinaan siellä luennollakin.
Kertoo kuitenkin kokemus sen, että olen nähnyt mitä tuon ikäinen on, kuten sanoin laidasta laitaan. Ikäni liikuntaa harrasteneena olen samaa mieltä, että useimmat nykynuoret liikkuvat liian vähän.
Ehkä kuitenkin jotain kertoo se, että lapsistani on tullut ihan normaaleja, kunnon kansalaisia. Kertoo myöskin sen, että pidän lapsista ja hoidan lapsukaisia aina kun voin. Työstäkään ei ole juuri moitteita tullut.
On myöskin ollut keskimääräistä enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja lisää olen lukenut koko ajan.
Ei siitä kasvatuksesta kukaan diplomia saa, sehän on selvää. Oppia ikä kaikki, koskaan ei ole valmis.
Levollista ja hyvää joulunaikaa myös sinne.
Mitähän mieltä olette, onko hyvä että opettajalla on omia lapsia? Tuntuu, että nykynaiset eivät niitä hanki. Siis töissä heistä useimmilla ei ole lapsia lainkaan.
Kyllähän kuitenkin juuri omat lapset opettavat vanhempaa kaikkein eniten. Ja niin ne tekevät, vaikka vanhempi olisi opettaja. Sieltä se näkökulma lapsiin otetaan, siis ihan arkielämästä ja sitten sieltä saatuja kokemuksia voidaan käyttää oppilaiden käsittelyssä. Mitä enemmän siis omista ja myös läheisten lapsista on kokemusta sitä enemmän on referenssiä muihin vertaamiseen. Kyllä mielestäni on etua siitä, että on omia lapsia opettajalla.
Opettajien lapsetn on niin hyviä, että ei niitä voi verrata muihen lapsiin ja silloin opettaja voi aliarvioida meidän tavallisten vanhempien lapsia. Opetttjan ON otettava se huomioon. Ei pidä verrata opettajien lapsia toisiin.
Ainakin ne oppii että läksyjä tehdään pöydän ääressä joka päivä. Eikä kirjahyllykään ole täytetty rihkamamatkamuistoilla :))
Siis ihan huumorilla kai olit liikenteessä?
Alkuperäiselle lisäisin,kuten joku totesiskin edellä, arvomaailmanne vaikuttaa melko kilpailuhenkiseltä. Näin ei ollenkaan ole asian laita suurimmalla osalla ihmisistä.
Kilpailuhengestä on varmasti hyötyä, mutta esim. tässä tapauksessa se värittää kirjoittajan näkökulmaa lapsensa opettajan puheisiin. Kirjoittaja ajattelee, että lapsen (yhtä kilpailuhenkinen) opettaja tahtoo oman lapsensa voittavan kilpailun.
Todennäköisempää on, että lapsen opettaja on todennut oman lapsensa kohdalla harrastuksen olevan hyvin vaativa ja on huolestunut kirjoittajan lapsen jaksamisesta, koska tietää tämän harrastavan vielä muutakin.
Usein meistä kaikki sokeutuvat omalle ajatusmaailmalleen. Siksi on hyvä avata keskustelua ja saada muita näkökulmia. Nämä palstat ovat verrattomia tässä suhteessa. Varmasti aloittajakin sai vastaanottaa tässä useita uusia näkökulmia.
Oman jälkikasvuni kautta olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin koulutyössä. Käsitykseni niistä vaiheista, joita lapsi kasvaessaan kokee, on avartunut melkoisesti.
Ymmärrys siitä, miten pieni vielä vaikkapa kolmasluokkalainenkin on, on tullut vasta oman lapsen toimia seuraillessa.
Aina tuntuu riittävän vanhempia, jotka jaksavat urputtaa siitä, miten opettajan lapset ovat jotenkin "parempia" kuin muut.
Voisiko johtua vaikka siitä, että opettaja luultavasti arvostaa koulutusta ja pyrkii toimimaan niin, että lapsi hommansa koulussakin hoitaisi? Ja, useimmiten muutkin koulutetut ammattiryhmät pyrkivät lastensa koulunkäyntiä tukemaan, koska ovat hyvän koulutuksen hyödyt omassa elämässäänkin nähneet.
Kaikkein surullisin tapaus ovat ne ihmiset, joiden mielestä koulu on merkityksetön ja koulutuksella ei ole mitään vaikutusta ihmisen elämään. Onneksi heitä on vähän.
lellitään lapsia huumorilla....;)
Opettaja on ihminen ja äiti tai isä siinä kuin muutkin vanhemmat. Ihminen omine vikoineen ja puutteineen. Opettaja voi olla myös kilpailuhenkinen ja omansa puolen pitäjä.
Minä ihmettelen kovasti näitä kirjoituksia, joissa selvästi kyseenalaistetaan aloittaja ja nostetaan opea jalustalla, "että eihän nyt opettaja voi olla noin alhainen". Kyllä voi. Olen sen huomannut.
Eräs tuntemani opettaja ei kannusta hiihtokisoissa kuin omia lapsiaan. Vaikka osa on hänen omia oppilaitaan, niin ääni ei avaudu kuin omilleen.
Eräs opettaja valmentaa erästä joukkuetta. Jätti valitsematta selvästi hänen lastaan parempia ns ykkösjoukkueeseen ja omansa valitsi, vaikkei tämän oman taidot niin kaksiset ole.
Ja sitten oman lapseni opettaja: hänkin valmentaa lapsia lentopallossa. Teki myös joukkuevalinnat niin, että oma lapsi pelaa ykkösjoukkueessa, vaikka tätä taidollisesti parempia ja tunnollisempia harjoittelijoita olisi ollut ns kakkosjoukkueessa. Tämä ei koske meitä, sillä minun lapseni pelaa siinä ykkösketjussa, että en katkeruuttani kirjoittele.
Mutta turha nostaa jalustalle. Ihmisiä me kaikki ollaan ja omiemme puolesta taistellaan kynsin ja hampain!
Mistä mionä voin tietää, että opettaja on valinnut huonompia suosiakseen omaansa. Sinäkin olet puolueellinen etkä yhtään luotettavampi kuin muutkaan.
Minä tiedän, koska olen itse ko lajin valmennusvastaava seurassamme. Tiedän, koska seuraan pelejä ja harjoituksia. Lahjakkuudet erottaa kyllä. Ja nämä kaksi opettajaa ovat valinneet oman lapsensa ykkösjoukkoon ja jättäneet parempia kakkoseen. Mutta sellaista elämä on. Valmentaja tekee arvokasta työtä, sallittakoon hänelle tämmöinen kotiinpäinveto. Mutta älkäämme nostako opettajia millekään jalustalle, koska useimmat eivät sinne yllä.
opettajt puuttuneet lasten harrastuksiin, tai muutenkaan siihen mitä kotona tapahtuu. Eihän se ole opettajan kontolla, mitä lapset kotona tekee ja mitä harrastaa.
Olisko teidän tapauksessa kyse erittäin uteliaasta ja ohjailevasta opettajasta kyse, joka haluaa hallita perheitä kodin ulkopuolellakin.
Aika outoo. Menettekö te opettajan kotiasioita puimaan samoin kuin hän teidän kotiasioita? Pitäisi olla sitten molemminpuolista.
Olenpa törmännyt sellaisiinkin tapauksiin, että harrastus on noussut perheessä niin tärkeäksi ettei koulu enää suju. Ja tämä ala-asteikäisillä lapsilla.
Tokihan se on opettajan syy...
opettajan puuttua kiusaamiseen, jos se tapahtuu esim. harrastustoiminnassa?
Meidän tyttö oli yläasteella ollessaan myös pianossa musiikkikoulussa ja siellä oli kunnianhimoiset (venäl.) opettajat. Oikeastaan muuta moitittavaa ei ole paitsi, että heidän mielestään koulusta voi aina tinkiä musiikinopetuksen hyväksi. Lopulta tämä meni painostuksen puolelle ja sittten se loppuikin "tolppa ykköseen". Kyllä myös harrastuksia tulee valvoa, sillä myös ohjaajissa ja opettajissa on fanaatikkoja ja oman edun tavoittelijoita. Jos olet hyvä, niiin pääset eteenpäin myös valmentajana/opettajana. Opettajalla on oikeus ja myös velvollisuus puuttua, jos lapsi on väsynyt koulussa, sanokaa mitä sanotte.
Yleensä käykin niin, että lasten välillä vapaa-aikanakin tapahtuvat riidat ja torat tulevat kouluun. Siellä niitä sitten selvitellään.
Harrastusten vetäjät tekevät arvokasta työtä. Kaikista vetäjistäkään ei kuitenkaan hommaansa ole. Lapsiryhmien vetäminen on oma taitolajinsa.
Niin no..... ei... tai .... kyllä... tai en tiiä. Päätä itse.
perheen arkeen. Pitäs pyytää ope siivoo meille, ja käymää kaupassa, ja laittaa ruokaakin. Saas nähä puuttuuko ope jouluviettoon, kun miellä on niin pieni kinkku. Aiotaa siivota vasta ensiviikolla, joten puuttuuko opet siihen että pitää siivota jo tälläviikolla?