Ihmiset jotka ovat herkkiä ja hauraita sisältä pyrkivät suojaamaan sitä, herkkyyttään muureilla, jottei kukaan voisi loukata. He näyttävät ja esittävät päällepäin tasapainoista ja vahvaa olemusta kovaa ulkokuorta. Kuitenkaan sitä olematta. He pelkäävät, sitä että joku heitä loukkaa.
He ovat kuitenkin niitä joita eniten loukataan, koska uskotaan, että he kaiken kestävät koska ovat niin kovia. He ovat niitä roskakoreja joiden päälle kaikki omat kaunat kasataan.
Miksi, he luovat nämä muurit ympärilleen? Ehkä joku on joskus satuttanut liikaa….etc…en minä tiedä, vai onko se luontaista?
Ihmiset jotka ovat herkkiä ja vahvoja sisältään, eivät muureja tarvitse. He kohtaavatkin maailman avoimesti ja saavat maailmalta kaiken. Heidän ei tarvitse ketään pelätä, koska heitä ei kukaan voi liiaksi loukata, koska he ovat vahvoja sisältä eivät ulkokuoreltaan.
Harva ihminen toista haluaa loukata. Kun kohtaa toisen avoimin mielin ja ystävällisesti hyväksyen, niin ei toinenkaan loukkaa. Jos loukkaa ei vikaa ole loukatussa vaan loukkaajassa.
Loukkaajan elämässä on jotain pielessä silloin.
He ovat kuitenkin niitä joita eniten loukataan, koska uskotaan, että he kaiken kestävät koska ovat niin kovia. He ovat niitä roskakoreja joiden päälle kaikki omat kaunat kasataan.
Miksi, he luovat nämä muurit ympärilleen? Ehkä joku on joskus satuttanut liikaa….etc…en minä tiedä, vai onko se luontaista?
Ihmiset jotka ovat herkkiä ja vahvoja sisältään, eivät muureja tarvitse. He kohtaavatkin maailman avoimesti ja saavat maailmalta kaiken. Heidän ei tarvitse ketään pelätä, koska heitä ei kukaan voi liiaksi loukata, koska he ovat vahvoja sisältä eivät ulkokuoreltaan.
Harva ihminen toista haluaa loukata. Kun kohtaa toisen avoimin mielin ja ystävällisesti hyväksyen, niin ei toinenkaan loukkaa. Jos loukkaa ei vikaa ole loukatussa vaan loukkaajassa.
Loukkaajan elämässä on jotain pielessä silloin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja tajusin sen kuulostavan tutulle.. liiankin tutulle..
kysyit tuosta muurista, onko se luontaista? ei ole.. se johtuu ihan siitä, että heille on joskus sattunut jotain ja aika paljonkin.. joillekin jopa monta kertaa.. muuri paksunee entisestään..
kuvitellaan vaikka tilanne, jossa joku on joskus pettänyt luottamuksesi.. se sattuu tosi paljon.. jossain vaiheessa löydät uuden ystävän.. joka vakuuttaa olevansa hyvä tyyppi.. yrittää saada sinua luottamaan itseensä.. lopulta uskaltaudut luottamaan.. ja kuinkas siinä sitten käykään.. hän pettääkin luottamuksen.. se on aika kova paikka.. niellä pettymyksen kyyneleet ja päättää, että tämä oli viimeinen kerta..
näillä palstoillakin näitä vahvoilta vaikuttavia persoonia on paljon, mutta ovatko he todellisuudessa vahvoja? epäilen, että aika pieni osa heistä on oikeasti vahvoja.. he vain kätkeytyvät muurin taakse..
toi roskakori-sana osu täysin nappiin! :)
keskustelua käytiin, joskus tuolla hakkuaukealla, laitoin tän sinne vastineeksi, ja varjoisa lakaisi jutun, joten se keskustelu jäi siellä kesken.
No nyt teema tuli taas muutaman asian takia ajankohtaiseksi.
Juuri äskenhän näimme erään vahvalta peroonalta vaikuttaneen henkilön nousun ja tuhon. Se heikkous tavallaan alkoi paistaa läpi sieltä sen kuoren alta.
Nyt pohdimmekin aivan oikein, olimmeko lopulta liian julmia, olisimmeko oikeassa elämässä toimineet samoin. Onko ihminenkin lopulta julma eläin joka sortaa lopulta heikompiaan, turvaten näin eläimellisten vaistojensa varassa vahvimman oikeudella lajin säilymisen ja turvaa lajille sen selviytymisen kannalta vahvimmat jatkajat ja hylkää heikot sivuun.
Vai onko sisäämme rakennettu moraalinen eläin, joka sortamalla koettaa vahvistaa niitä heikompia yksilöitä vahvemmaksi tai sopeutuvaisemmiksi jotta he pärjäisivät ja tulisivat "yhteisökelpoisiksi".
taisi olla tekomme, joka siinä tilanteessa näytti hyvältä ja ainoalta oikealta vaihtoehdolta.. tuntui, ettei mitään muuta keinoa enää ollut..
sitten alkoi omatunto soimaan.. en tiedä, teinkö oikean ratkaisun.. ehkä ei ollutkaan hyvä vastata pahaan pahalla pelin muodossa.. voi olla, että siitä kuitenkin oli hyötyä.. mutta enää vastaavanlainen ei saisi toistua..
plaah.. puhunkohan sekavia? kattelen samalla tässä telkkaa toisella silmällä.. ja toisella yritän tuijottaa, mitä kirjoitan.. :D
Oikein, ensin yritettiin hyvällä ja sitten pahalla saada toinen tajuamaan, vaan kun ei auttanut niin valinta oli sitten hylätä ulkopuolelle. Nyt valinta on hänellä palaako jotain oppineena takaisin vai ei.
Koska tietää, että sama kohtelu tulee, jos ääni kellossa ei muutu.
se oli oikea ja opettavainen ratkaisu
no sovitaan sitten niin.. :)
Tuo väite että evolutio suosisi vain vahvoja ei aivan pidä paikaansa, se suosii myös heikompia jotka osaavat liittoutua, siis ovat taitavia "ihmissuhteissaan"
Ihminen on kuitenkin huippuunhiottu laitos, ja varmaan monet toiminnot ovat peräisin ajalta ennen DOS:ia joten käyttis on hieman vanhahko ;)
Muinoin pahasti häiriköivä kuulemma karkotettiin heimostaan?
Sisäinen kuri toimi hyvin, koska tuolla karkotetulla oli kovin vähän mahdollisuuksia selviytyä yksinään.
Vuosia sitten luin kirjan neukkulasta, suomeen emigroitunut Inna Rogatshi siinä kirjoitteli ajatuksiaan, oli mielenkiintoista hänen tiivistelmässään siitä että neukkulassa ei voinut selviytyä päivittäisestä elannostaan ilman laajaa verkostoa ystäviä, siis "sinä-minulle-minä-sinulle" vuorovaikutuksen kun katkaisee niin ihminen on aika heikoilla:
kaikissa maissa!
kaikilla kielillä!
kaikkina ajankohtina!
asian ytimessä , eli nykymaailmassa tuo liittoutuminen voi olla myös se selviytymisen voima/strategia.
Vaan siinä onkin mielestäni se asian ydin.
Ennen pärjäsi fyysisesti vahvin. tänään pärjää se psyykkisesti vahvin myös. Hieman ontuu tuo mun vertaus, tarkoitan sillä psyykkisyydellä pääasiassa sitä älykkyyttä.
Se älykkyyus on mielestäni "nykyevoluutiossa" syrjäyttänyt osin sen fyysisen vahvuuden.
Maailma muuttuu ja jos haluaa pysyä muutoksessa mukana täytyy osata sopeutua.
Eli nyky ihmislaumassa vahvin, ei olekkaan fyysisesti vahvin tai älyllisesti vahvin.
van vahvin, on se joka on fyysisesti vahva ja omaa myös sitä psyykkistä "älyllistä" vahvuutta.
..en ihan vielä! Jos evolutio suosisi vain fyysisesti voimakkaita niin meidän ilona ei kesäisin olisi kärpäsiä ;)
Oikeastaan väittäisin että nyt pärjää vain ja ainoastaan se joka on vahva älyllisesti, vaikkapa Halme, joka on vahva epäilemättä fyysisesti, niin melkoista kompurointia on ollut kun on laitettu käyttämään älliä vaihteeksi, menestyminen mitataan seuraavissa vaaleissa!?
Nyt tuli mieleen se että olisiko tämä evolution perusperiaatteen kääntyminen ylösalaisin myös alku sille että laji tuhoutuu? Kun älykäs ihminen toimii kovin luonnonlakeja vastoin niin esim. lisäntymällä liiaksi jotta "laidunta" ei riitä kaikille niin kaikki tuhoutuu?
Pitäisikö tulevaisuudessa ottaa takaisin vahvimmanlaki ja pistää silmät umpeen kehitysavulta muutamaksi vuodeksi?
et ehkä lukenut kunnolla tota mun juttua. tai sitten et selittänyt juttua loppuun joten selitän sen "älykkyyden ytimen"
Siis minähän ajattelin, että nykymaailmassa pärjää se joka on fyysisesti ja älyllisesti vahvin.
Siinä, että siinä geneettisessä parinvalinnassahan, on vaikea tunnistaa niitä lopullisia vahvuuksia syvällisesti.
siis katos esim. baarissa, missä "lopullinen parinvalintaprosessi" tapahtuu, eihän siinä nyt sekunnissa voi tehdä sitä syväanalyysiä ihmisestä.
vaan edelleen ne ulkoiset seikat sanelee ne ehdot, ja luonnon kemia hoitaa lopun.
Eli kun olet fyysisesti vahvanoloinen ja kiinnostavan näköinen mies.
Lisäksi osaat kevyen ja nokkelan läpänheitön, niin pokaat naisia, koska osoitat tällä "älykkyyttä".
Se eläimellin kiintymysprosessi käynnistyy tuolloin.
Vaan, siinäpä olemmekin sen älykkyyden ytimessä, täytyy osata osoittaa se älykkyys pikaisesti ja soveltaen. Sama älykkyys ohjaa meitä luomaan mielikuvan itsestämme myös fyysisesti vahvoina.
Lisäksi sen fyysisen vahvuudenhan voi halutessaan kehittää ja se taas kysyy sitä "älyllistä/psyykkistä" vahvutta, että siihen kykenee, eli löytää itsestään sen itsekurin kehittää itseään "fyysisesti.
Älykkyyttä on vaikea kehittää, sitä voi feikata, mutta todellinen älykkyys se on geneettistä, joten luonto suosii sitä vahvinta. Eli älykkäintä
Toki tässä tulee, myös luonto vastaan siinä, että voihan joku fyysisiltä geneettisiltä ominaisuuksiltaan olla niin heikkoa aineksista, ettei saa mitenkään kehitettyä itseään fyyisesti houkuttelevaksi ns. "rumuus".
Äh menee taas liian laajaksi aihe, sillä rumuushan käsittää paljon.
Oikeastaan kyse ei ole sisäisestä vahvuudesta, suurimmalle osalle ihmisiä loukkaava sana tai teko kyllä koskettaa syvältä!
Pitäisi myös pystyä erottamaan sellaisten ihmisten sanomiset joilla on..sanoisinko? autistisia taipumuksia, ja myös tilanteista joissa lausuttu sana on tahaton!
Kyse pohjimmiltaan on siitä miten eritellä ne "syvästi koskettavat" sanat tai teot jotka on lausuja aiheellisesti sanonut, niistä mitkä on lausuttu purkamaan omaa pahaa oloa, ja vielä niistä jotka on lausuttu liian voimallisesti!
Itse ehkä olen tuo "herkkä ja vahva" mutta olen aika heikoilla jos en osaa käsitellä asioita niiden oikeassa suhteessa! Kyllä minuakin voi loukata, typeryys on loukkaavinta mitä tiedän?
Loukkaan toki itseäni päivittäin.
Miten kohdata ihminen? Itselläni tuo tapahtuu siten että kuuntelen tarkasti ja kiinnitän huomioni vain häneen, annan hänen ymmärtää että hän on tärkeä.
Myöhemmin ihminen saattaa alkaa loukkaamaan minua tai muutoin käyttäytymään ilkeästi, se on hänen valintansa, alussa hänellä oli tilaisuutensa!
sitä erottamisen vaikeutta mielestäni lisää vielä omat tuntemukset, kohteliaisuus voidaan käsittää verhotuksi kettuiluksi.
Mitä heikompi itsetunto itsellä on sitä useammin, kaikki tulkitaan kettuiluksi oli kyse vaikka "vilpittömästä" kohteliaisuudesta.
Se erottaminen onkin varmaan osa hyvää ihmistuntemusta osata tulkita miksi toinen sanoo mitä sanoo.
usein se voimallisesti sanottu on mielestäni tahallista kärjistämistä, jolla halutaan osoittaa toisessa oleva epäkohta. Jolloin se monesti on rehellistä kritiikkiä.
Sen kritiikinkin kestäminen ja käsitteleminen vaatii käsittääkseni sitä sisäistä vahvuutta. Moni vain alkaa puolustella itseään jopa itselleen, uskaltamatta katsoa totuutta silmiin. Vaikka uskoisin että, koko henkisen kasvun ydin ihmisessä on siinä, että uskaltaa kyseenalaistaa itsensä.
se herkkyys ja vahvuus ehkä syntyy muiden ihmisten hyväksynnästä. Koska käsittääkseni ihminen ei ole saari vaan hän kokee ja haluaa olla yhteisössä, mitä enemmän ja mitä useampi ihminen hänet hyväksyy sitä vahvempi hän on myös sisäisesti, jolloin kestää monesti niitä muutamia vastoinkaymisiä, niiltä joita ei sitten miellytäkään.
Samalla kaavalla itsekin kohtaan ihmiset kuin sinä.
Lopussa se valinta on sillä toisella. en muista, että olisin koskaan tullut kuitenkaan tylysti kohdelluksi. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin suvaitsevaisia ja tahdikkaita.
Taytyy vain osata tulkita milloin toinen pitää sinusta tai ei. Se taas kysyy sitä ihmistuntemusta ja puheen rivienvälistä lukutaitoa.
Minä luotan vain itseeni. Jo kouluaikana, kun minulla oli karkkilaatikko, pojat työnsi likaisen sormen sinne, vei kaikki karkit. Siihen ystävyys loppui. Alkoi tulla turpiin. Minulla on hyvä mielikuvitus. Minä luotan itseeni. Järjestän kaikkea hauskaa itselleni. Minulla on kivaa.
Sit pystyn muuttamaan mielikuvitusta rahaksi, julkaisen kirjoja, myyn valokuvia sadoilla euroilla, jne. Tähän ei ne räkänokat pysty, jotka koulussa söi mun karkit.
Älä suotta myrkytä sieluasi, ajattele niin että ne ilkiöt jotka söivät karkkisi, niin nyt niillä on hurjasti isoja reikiä hampaissaan,
Kyllä se tuolla loitsulla paranee!!
taas koin sen.. kuinka paksun muurin sisällä voi ihminen olla herkkä..
kyyneleet valuu poskilleni.. hyväsydämisyyttä ei moni nää.. vaan luulee typeräksi ja kylmäksi ihmiseksi..
Ja on sulla ystäviä, paljon ja sitten kun muu ei auta, niin Jermu tulee ja nuija heilahtaa. Hyvää yötä Zeikku!