Kuka haluaa sisarustensa osuuden perinnöistä ja perustelkoon MIKSI?
Miksi raha on tärkeämpää sisarus suhteiden edelle menevää? Miksi joku sisarus tuntee olevansa saavansa kaiken välittämättä muista sisaruksistaan? Mikä tekee jonkun tärkeyjärjestyksessä numero ykkösen muihin verrattuna? Onko muut sisarukset olleet tyhjänpäiväisiä itsesi rinnalla? Mitenkä koet itsesi tärkeämmäksi kuin muut sisrukset? Manipuloitko vanhempiasi ja haet sääliä muiden pärjätessään omillaan? Oletko kade pärjääville sisaruksillesi niin etteivät he ansaitse muka yhtään mitään vaan voit itse viedä kaiken?
Miksi raha on tärkeämpää sisarus suhteiden edelle menevää? Miksi joku sisarus tuntee olevansa saavansa kaiken välittämättä muista sisaruksistaan? Mikä tekee jonkun tärkeyjärjestyksessä numero ykkösen muihin verrattuna? Onko muut sisarukset olleet tyhjänpäiväisiä itsesi rinnalla? Mitenkä koet itsesi tärkeämmäksi kuin muut sisrukset? Manipuloitko vanhempiasi ja haet sääliä muiden pärjätessään omillaan? Oletko kade pärjääville sisaruksillesi niin etteivät he ansaitse muka yhtään mitään vaan voit itse viedä kaiken?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu,muuta en voi sanoa,itse olen tällä hetkellä se tyhjänpäiväinen sisar!!!!!!!!
Sinulla on testamentissakin lakiosuus perittävään omaisuuteen ja aina voi käyttää lakimiestä aina olet perillinen ja tasavertainen muihin suhteen
Jotenkin noinhan se varmaan menee.Ensin ollaan niinkuin ei oltaskaan heti,kun on perinnönjako ollaan kuin haaskatpesällä.Suorastaan inhottavaa sama,kuin täällä puhutaan ennakkoperinnöistä sun muita niilläkö jälkikasvu meinaa jatkossa pärjätä?
Minusta on tärkeintä on viedä suvun viestikapulaa eteenpäin. On ihan sama kuka sen tekee. Omaisuuden säilyttämisestä ja ylläpitämisestä on kuitenkin aina vaivaa, joten on hyvä, että varoja hallitsee sellainen, joka sen homman osaa.
Perityn omaisuuden hävittäjä on minusta tyhmä ja itsekäs pahantekijä, ja ansaitsee tulla kohdelluksi sellaisena.
oli mukavia suunnitelmia perinnölleen ja tappelivat jo silloin siitä vaikka olen vielä ihan vetreässä kunnossa.No saattavat yllättyä aikoinaan sillä testamenttasin koko omaisuuden Helsingin lastenklinikalle.Saavat vain lakiosansa ei muuta,kun ovat saaneet jo osansa vaimon kuolinpesästä.
Ihan oikein tehty,eipä ainakaan tule riitaa :))))
Hyviä kysymyksiä, samaa olen joskus itsekin pohtinut. Minulla on yksi vanhempi sisarus. Nyt perinnönjaon lähestyessä olen suorastaan yllättynyt hänen asenteestaan. Aina aiemmin luulin, että molempien ajatus on, että perintö jakautuu edes kohtuullisen tasapuolisesti molempien osalle. Kohtuullinen tasajako minulle riittäisi ja olen sen hänelle sanonut. Ja esim. irtaimiston suhteen minulla ei ole mitää toiveita. Vanhemmat ovat esittäneet hyvin suurta epäsuhtaa meidän kesken, eli minulle tulisi huomattavasti pienempi osuus ja sisarukselleni reilusti isompi osuus. En ole siihen vapaaehtoisesti suostunut. Sen johdosta tämä vanhempi sisarukseni on lähetellyt minulle hyvin syyllistäviä viestejä, joiden avulla arvelen hänen yrittävän manipuloida minua hyväksymään jaon. Mm. yksi asia on ollut vetoaminen siihen "onko omaisuus vai läheiset ihmissuhteet minulle tärkeämpiä". No en missään tapauksessa näe omaisuuden olevan tärkeämpää kuin ihmissuhteet, mutta kohtuus myös omaisuuden jaossa tulisi olla kohdallaan.
Hän on myös aiemmin ollut vailla rahaa milloin mihinkin ja kertonut siitä vanhemmille, jotka ovat sitten antaneetkin hänelle rahaa tai maksaneet jotain hankintoja.
Välilä tuntuu tosi pahalta, enkä ymmärrä miksi hän käyttäytyy näin. Itse en voisi ottaa hänelle kuuluvaa osuutta edes silloin, vaikka vanhemmat sitä tarjoaisivatkin. Minun mielestäni se olisi häneltä varastamista ja niinollen väärin häntä kohtaan.
Tee ihan samaa mitä sisaresikin PELAA LIKAISTA PELIÄ mutta iha sillain ettei hän tiedä JOS TESTAMENTTIA EI OLE PERINTÖ MENEE TASAN!!!!!!!!!
"Kuka haluaa sisarustensa osuuden perinnöistä ja perustelkoon MIKSI?"
Haluaminen on kyllä tavallista, kun on omaisuudesta kyse. Lakiosat on kuitenkin huomioitava, joten en oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Kaikki saavat loppupeleissä itselleen sen mitä kuuluukin. Myös testamenttia on kunnioitettava vainajan viimeisenä tahtona, vaikka se ei miellyttäisikään.
Tuskin on mitään positiivista merkitystä perinnönjaossa sillä miten kukakin "tuntee", päinvastoin pelkkää harmia aiheuttaa "tunteiden ja oikeudenmukaisuuden" sotkeminen lain kirjaimeen.
Lain mukaan jokaisessa tapauksessa toimitaan halusi tai ei, ja sillä selvä. Tunteet sivuun ja rationaalista ajattelua.
Ymmärrettävää on toki sekin, että muut perilliset eivät ihan riemusta hihku, jos yksi perillinen on teetättänyt vanhemmillaan testamentin omaksi edukseen, ja asiaan liittyy vielä esim. vanhempien diagnosoimatonta vanhuuden dementiaa, uhkailua ja kiristystä tai muuta manipulointia... :( Siinä toimitaan ehkä "lain kirjaimen mukaan", mutta moraalisesti väärin ja tuomittavasti.
Tiedän erään tapauksen jossa on kaksi perillistä. Toinen lapsista, vanhin on poika joka on pappi. Vähän nuorempi lapsista on tyttö.
Heidän vanhemmat olivat suunnitelleet että he lahjoittavat eläessään kaiken omaisuutensa em. lapsilleen. Vanhemmat ja poika oli kolmestaan junailleet että miten omaisuus jaetaan em. kahden lapsen kesken. Jakoesitys heiltä oli se että poika saisi huomattavasti enemmän mitä tyttö saisi. ( useiden satojentuhansien eurojen ero pojan hyväksi) Tyttäreltä ei edes mielipiteitä kysytty.
Asian käytyä ilmi ja tyttärem tiedusteltaessa vanhemmiltaan että miksi häntä ei pidetä samanarvoisena kuin poikaa, niin eräs vastaus oli ollut myös että poika on esikoinen.
Poika on yrittänyt raamatunlauseisiin vedoten saada tytär suostumaan em. jakoesitykseen. Tyttö ei tähän suostunut, niin poika ja vanhemmat sanoivat että tyttö on ahne. Vanhemmat kielsivät myös että omaisuuksien arvoja ei ennakkoon saa selvittää. Poika on vanhemmilleen ilmoittanut että tulee perikuntavaara jos omaisuutta vanhemmat eivät ole eläessään luovuttaneet. Eikä hän halua että omaisuus jää perikunnalle. ( eli silloin omaisuus jakaantuisi tasan)
Vanhemmat olivat sanoneet että pojan ja tyttären pitää keskenään keskustella miten omaisuus jaettaisiin. Poika ei suostu siskonsa kanssa minkäänlaisiin tasapuoliseen ratkaisuun tähtääviin neuvotteluihin ja kyselee vain että milloin tehdään paperit. Poika on myös ilmoittanut että hän voi ottaa kaiken mitä annetaan, eikä hänen tarvitse siskolleen maksaa omaisuusarvojen erotuksia. Kielsi siskoltaan että vanhempien kanssa ei saa keskustella oikeasta ja väärästä vaan ainoastaan pastoraallisia keskusteluja voi käydä. (ilmeisesti vain hän)
Poika myös oli sanonut että hän on kehoittanut vanhempia myös tekemään testamentin, (ilmeisesti kun tytär ei vapaaehtoisesti suostu ehdotukseen).
Aika törkeää oman edun tavoitelua ja manipulointia.
No jo on "uskomatonta!" Niin se vain näyttää olevan, että papiltakin häipyy omatunto kun tavoittelee törkeästi omaa etuaan ja vielä toisen henkilön kustannuksella.
Minusta vanhemmat, jotka ilman selkeää ja hyväksyttävää syytä (esim. lapsen tekemä rikos, huono käytös, jatkuva omaisten loukkaaminen, juopottelu, huumeet jne) suosivat vain yhtä lastaan, eivät edes ansaitse lapsia.. Vaikka rakastaisikin yhtä enemmän kuin muita, on rehdin ihmisen kyettävä toimimaan tasapuolisesti ja järkevästi, sekä ajateltava myös suvun tulevaisuutta: onko järkeä pilata tällaisilla "suosimistestamenteilla" sisarusten välit, kenties lopullisesti? Siinä sitä "suvun viestikapulaa" sitten kannetaan sen voimin, että on riistetty muilta sisaruksilta heille kaiken moraalin mukaan kuuluva osuus... :( Ja tämä ehkäpä vielä uhkailujen ja lievän kiristyksenkin voimin! (Jos en saa sitä ja sitä, jos ette laita nimeänne papereihin, niin ettepä enää näe minua ja lapsia, muutamme muualle... jne!)
Lakisosa on tietysti eräänlainen hyvitys muille sisaruksille siitä, että yksi vie leijonanosan, mutta oikeinhan se ei ole - ja ilman tätä lain suomaa turvaa muut perilliset todennäköisesti jäisivät kokonaan ilman. "Kaikki saavat loppupelissä sen mitä kuuluukin" on siis sitä, että yksi saa puolet koko perinnöstä, loput jakavat toisen puolikkaan keskenään... Ei häävi juttu. Ymmärrän kyllä, että laki on laki, mutta tuollaiset vanhemmat/perinnönjättäjät eivät kovasti kunnioitusta ansaitse... Ja monestihan testamentti ei olekaan vainajan viimeinen tahto, vaan hänen itsekkäimmän perillisensä tahto!
Lisäksi tämä poika on vanhemmiltaan usein saanut rahaa huomattavia summia (joita ei kuulemma oteta mitenkään huomioon lopullisessa perinnönjaossa) sanomalla että nyt pitäisi hänen sitä ja sitä hankkia ja rahaa ei ole siihen. Samaan aikaan pojalla kyllä rahaa riittää muihin "huviteluihin" ja sellaisiin hankintoihin jotka eivät ole tärkeitä.
Kuka tietää, mitä hänen hullussa päässään pesii, mutta voisin kuvitella, että hän pelkää vanhenemistaan ja eläkevuosiaan, koska hänellä ei juuri ole säästöjä. Uskonee, että kotitalossa olisi hyvä loisia muutama vuosikymmen ihan ilmatteksi. Tai olisikohan niin, että hän kuvittelee, että sen röttelön omistaminen jotenkin toisi takaisin lapsuuden turvallisuuden tunteen. Ehkä hän luulee, että vain hänen käsissään entinen kotitalo säilyy ennallaan. Tai ehkä se on vain hänen viimeinen ottelunsa sisaruksiaan vastaan; tämän jälkeenhän meidän ei tarvinne olla missään tekemisissä hänen kanssaan, ja se pelottaa häntä, ja raivostuttaa. Hän haluaa päälläpäsmäröidä ja pompottaa, jo ihan kakarasta asti hän on kirkumalla saanut tahtonsa läpi melkein kaikessa.