Onko muita samanikäisiä lapsia jotka eivät vielä kävele? me ollaan neidin kanssa käyty fysioterapiassa 9kk lähtien, pari kertaa käytiin ja sitten kohta oppi ryömimisen,konttauksen, ylös nousun ja tukiapitkin kavelee kyllä, mutta nyt ei millään lähde kävelemään, ei uskalla yhtään irrottaa otetta jos kävelyttää tai yrittää laittaa yksin seisomaan, ei osaa mennä kyykkyyn. kävelee kyllä taaperokärryn kanssa. nyt sitten fysioterapeutti keskustelee lasten neurologin kanssa asiasta. Tässä tuntee olevansa ihan tyhmä ja neuvoton ja huono äiti. mitä ne siellä neurologilla tekee? olisi kiva kuulla kokemuksia muilta kun ei itse tiedä ja miettii vaan onko nyt joku asia hullusti.
semmoista vielä kyselisin että voiko 1v3kk lapsen antaa huutaa kun en tahdo antaa periksi kaikkea mitä neiti haluaa tai ei halua? ja onko tämä joku vaihe kun ei millään antaisi pukea vaippaa tai vaatteitta päällensä, pistää hirmu metelin pystyyn joka vaipanvaihdon aikana? antakaa vähän vinkkejä, kun tuntuu omat keinot loppuvan :)
semmoista vielä kyselisin että voiko 1v3kk lapsen antaa huutaa kun en tahdo antaa periksi kaikkea mitä neiti haluaa tai ei halua? ja onko tämä joku vaihe kun ei millään antaisi pukea vaippaa tai vaatteitta päällensä, pistää hirmu metelin pystyyn joka vaipanvaihdon aikana? antakaa vähän vinkkejä, kun tuntuu omat keinot loppuvan :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapset oppivat asiat eriaikaan, toiset lapset kävelevät ja osaavat jo ehkä joitain sanojakin. Toiset lapset eivät välttämättä puhu vielä montaakaa sanaa 2-vuotiainakaan, eivätkä ehkä osaa kovin hyvin kävellä vielä.
Lapsesi kuitenkin kävelee taaperokärryn kanssa ja tukia pitkin, kyllä hän varmasti pian hoksaa sen että pystyy kävelemään ilman tukea ja sen jälkeen menoa varmasti riittää. Älä siis turhaan huolehdi ettei lapsesi vielä kävele ilman tukea.
Mielestäni lapsen voi antaa hetken huutaa, jos kyse on siitä ettei lapsi saa vanhemmiltaan heti kaikkea mitä sillä hetkellä haluaa, hän kokeilee sillä tavalla omia rajojaan ja miten vanhemmat reagoivat kiukutteluun. Se on jonkilaista uhmaa. Ja onhan se hyvä että lapsella on omaa tahtoa, toki siihen temppuiluun täytyy tehdä loppu, esim. rauhoittamalla lasta ja selittämällä asia selvästi hänelle, miksi jotain
asiaa ei voi tehdä ja mitä voi tehdä ja missä:) Ei vanhempien tarvitse antaa lapsille kaikkea periksi mitä he haluavat, jos näin tapahtuu niin mielestäni lapsi saattaa kärsiä siitä myöhemmässä vaiheessa.
...oppi tyttö kävelemään 1v 3kk iässä ja sitten kun oppi niin vauhtia onkin riittänyt.Kyllä sun lapsi vielä ehtii :) tiedän joitakin lapsia jotka ovat lähteneet vielä myöhemmin kävelemään :) älä huoli.
Ymmärän huolesi, mitään ei kuitenkaan suurella todennäköisyydellä ole hullusti. Koita ajatella että on hieno asia että fysioterapeutti on mukana taaperosi kehitystä tukemassa ja konsultoi vielä neurologia.Lapsen aivot kehittyvät 2 vuoden ajan hurjaa vauhtia ja näinollen on tärkeää että mahdolliset tuentrpeet havaitaan ja siitä voi joskus aiheutua että reagoidaan liian herkästi, siitä ei toki lapseöle ole haittaa. Suurin osa kun näistä myöhempään liikkeelle lähtijöistä ei loppupeleissä millään tavoin eroa muista lapsista, tätä ei vaan voida täysin varmasti tietää.
Mulla on 1v2kk tyttö, joka lähti ryömimään 10kk iässä ja konttaamaan 11,5kk iässä, samassa nousi seisomaan,istumaan ja reilun vuoden ikäisenä lähti menemään tukea vasten. Ei nouse vielä ilman tukea seisomaan, eikä myöskään tuetta kävele - seisoo kyllä ilman tukea tukevasti.Meillä ollut kans fysioterapia 1x /kk 4kk ikäisestä lähtien. Olemme kyllä myös neurologin seurannassa harvakseltaan siihen saakka kun lähee itse kävelemään.
Fysioterapeutti on tarkkaillut tyttöni liikemallien kehitystä ja neuvonut miten niitä voidaan tukea ja sanoikin että nyt kun nähdään että lapsi kävelee tukea vasten ja nousee pystyy, ei ole epäilyä etteikö hän myös jatkossa kävele onkin parempi ettei pitäisi kiirettä tuetta kävelyn suhteen jotta harjoittelee opittuja monipuolisia liikkumisen malleja eikä unohda niitä kun innostuu tuetta kävelystä - eli suomeksi aivoihin muodostuu uusia yhteyksiä koko ajan. Nyt en enää huolehdi kävelyn itsenäistymisestä kun ammattilainen sanoi että se tapahtuu kyllä, parempi vaan että ei kaatuile sitten niin paljon kun harjoittaa taitojaan. Itse kyllä pääsisi helpommalla jos tyttö kävelisi :)
Itse olen lähenyt kävelemään 14kk iässä, mun mies 8kk iässä - veljenpoika 1v 5kk ja kaikki olemme kerinneet :) Huolesi ymmärrän enemmän kuin hyvin mutta normaalivaihteluun sopii kun kuitenkin motoriikka hienosti edistynyt ja mitä parhainta, kehityksessä teillä ammattilaisten tuki, johon kaikilla sitä enemmänkin tarvitselvilla ei välttämättä mahdollisuutta.
Tuo oma tahto kuulostaa tutulta - meillä erittäin temperamentinen tapaus - näen silmissäni jo kaupan ja lattialla huutavan lapsen, jonka sitten tyynen rauhallisesti kannan pois ihmisjoukon läpi korvat punaisena. Oma mielipiteeni on että kun lapsi alkaa oppia vähänkin ymmärtämään puhetta - tosi aikaisin ainakin meillä - rajat pitää olla. Mukavalta on tuntunut kun lapsi virkeänä ymmärtää kiellot mutta väsyneenä ja aina välillä muutenkin selkeästi uskaltaa kokeilla rajojaan ja testaa niitä. Johdonmukaisuus taitaa olla tärkeintä, näin mututuntumalla - tiedä häntä mitä näistä tulee isoina :)Ite olen ainakin miettinyt mielessäni asiat mistä pidän kiinni enkä anna periksi - helpompi sitten asioiden vastaantullessa pitää päänsä. Meillä kyllä sitten puretaan kiukkua itkemällä sylissä ja sittenpä se unohtuu ja elämä jatkuu ja maailma tuntuu taaperosta turvalliselta paikalta elää ja olla kun ei tarvi ite päättää mm. milloin menee nukkumaan tai ulos tai sisälle tai laitetaan vaatteet :) "
Kiukutelulla taaperosi ilmaisee että nyt on aika saada ruveta harjoittelemaan itse pukemista, syömistä ja myös huolehtimaan omista vessa tarpeistaan.Anna taaperosi tehdä itse mahdollisimman paljon Esim.vaipanvaihdossa taapero on huomattavasti tyytyväisempi kun ei enää vaida vaippoja makuuasennossa vaan antaa seistä ja myös kertoa taaperolle että kohta tämäkin pystyy tekemään kakan ja pissan pottaan ja että nyt harjotellaan, taapero saa ehkä viedä vaipan itse roskikseen ja hakea uuden. Syömisessä taas kannattaa tarjota taaperolle ruokaa jota pystyy aluksi sormin syömään ja asteittain tuoda lusikka ja sitten haarukka kuvaan mukaan,taaperon askelin. Kun taaperoa tuetaan näin tulet huomaamaan että kiukuttelu kummasti vähenee. Anna taaperosi harjoitella ja anna aikaa, nyt on aika ihailla taaperon omien taitojen kehitystä ja siinä tarvitaan äiti vierelle ihailemaan, eikä se äidille aina niin helppoa ole.
Meillä otettiin ekat askeleet ilman tukea 1,2 vuotiaana. Nyt (1v 3kk) kävellään parinkolmen metrin matkoja hyvin hyvin varovasti ja keskittyneesti. Enemmän kuitenkin vielä konttaillaan. Ulkona ei uskalleta ottaa vielä oikein askeltakaan. Taaperomme on hyvin varovainen luonne, mutta eipähän ole tullut juuri haavereitakaan! Taaperokärryn kanssa mennään mieluusti ja jo melko kovaa kyytiäkin! ;)
Älä huoli, kyllä nää meidän piltit kävelemään oppii. Pian me ollaan sitä mieltä, että saisivat mennä vähän vähemmällä vauhdilla! ;D
Mun tietääkseni tuo on ihan normaalia kehitystä, eikä sun tarvitse asiasta olla vielä huolissaan. Psykologian oppikirjoissa annetaan ikähaarukoita normaalin motorisen kehityksen suhteen. Muistaakseni kävelyn suhteen on niinkin suuri hajonta kuin puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen. Ja kaikki tällä välillä on siis täysin normaalia.
kiitos kaikille tuesta ja ymmärryksestä :) mukava kuulla et ei olla ainoita maailmassa :)
Olisin vielä sanonut semmoista kun miedän neiti on aika pitkä 87cm ja sen 1v3kk ni varmasti sekin tekee ettei uskalla vielä lähteä kävelemään. kuinka pitkiä teidän muksut ovat?
oli 14kk iässä 83cm (alkoi kävelemään 14,5kk:n iässä).
Oli keskimääräistä pidempi kasvukäyrien mukaan, joten tyttösi on huippupitkä. :)
Moi,
Tuon ikäiselle on ihan tyypillistä haluta kaikkea. Se on hyvä, sillä se kertoo elämänjanosta eli elämä ja maailma kiinnostaa. Aina vain ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Kun aikuiset kieltävät, tulee lapselle paha mieli ja se on ihan normaalia -lapsi on pettynyt ja samalla lapsi saa harjoitusta kuinka pettymysten kanssa tullaan elämässä toimeen (hurjan tärkeä taito!). Lapsi kiukkuaa niin kauan kun se kannattaa eikä selkeitä rajoja ole. Aikuisen tulee siis olla äärettömän tylsän johdonmukainen ja selkeä. Jos joku on EI niin se on ei ja piste. Se on siis EI vaikka lapsi heittäis volttia -se on siis raja. Lisäksi mikä tärkeintä tulisi aikuisen hillitä hermonsa. Aikuisen tulisi siis tällaisessa tilanteessa välittää samaa 'rauhallista' fiilistä eli ihan kuin asettelisit pyykkiä narulle kuivamaan. Jos siis vaippa pitää laittaa päälle, tai vaatteet päälle tai mennä ulos niin sitten aikuinen huolehtii siitä että niin tapahtuu. Perustelut on hyvä asia, mutta selittämiseen ei pidä lähteä sillä tilanteesta tulee vaan kauheaa vääntöä ja vitkuttelua. Aikuinen sanoo, että nyt laitetaan vaippa ja laittaa vaipan ulkoisesti rauhallisena vaikka sisällä kiehuisi. Kun homma on saatu sitten hoidettua, sanoo että hyvä nyt mennään vaikka leikkimään. ja asia on ohi! Ei siis tee siitä mitään numeroa. Kun lapsi huomaa muutaman kerran raivottuaan että ei auta niin yleensä rauhoittuu (tosin kokeilee aina tasaisin väliajoin onko rajat samat). Toki joissakin asioissa tilanteesta selviää mukavammin ja järkevämmin, neuvottelemalla, antamalla lapsen itse kokeilla tai tehdä tai antamalla lapsen valita kahdesta vaihtoehdosta. Lapset myös oppivat tosi taitaviksi ja oma-aloitteiseksi ja omatoimiseksi, kun saavat itse tehdä. Rajattoman lapsen elämä ei koskaan loksahda paikoilleen vaan hakee itseään ja elämää koko elämänsä. Mikään ei liikauta.
Lasten kehityksestä: Lapset kehittyvät jokainen omaan tahtiinsa (persoona vaikuttaa myös). Tällaiset hitaammat ovat yleensä rauhallisia ja varovaisia ja haluavat olla varmoja ennen kuin ryhtyvät toimeen. heille myös sattuu vahinkoja yleensä vähemmän. Kehityksen arvioinnissa liene tärkeintä että se menee koko ajan eteenpäin. Ei lasten kehitystä tulisi kiirehtiä -annetaan lapsille aikaa ja rauhaa kehittyä. Toki on hyvä, että kehitystä seurataan ja asioihin puututaan ja saadaan apua. apu voi olla hyvinkin pientä kun ollaan ajoissa liikenteessä. Kävelyn kohdalla 1,5v on raja jolloin lapsen pitäisi kävellä. Teemu Selännekin on kait oppinut kävelemään 'vasta' 1,5v!!
Annetaan pienokaisillemme siis paljon aikaa ja rauhaa kasvaa ja kehittyä. Ollaan johdonmukaisia ja selkeitä rajojen suhteen. Iloitaan uusista opituista taidoista. Keskustellaan asioista ja kuunnellaan lasta. Hellitään paljon sekä katsotaan lasta iloisin silmin!