jos joku tyyppi on ujo ja ei puhu, niin miksi te tavallaan halveksutte häntä??? itse olen 1-5 asteikolla 4,5 ujo ja kukaan lukiossa ei ''välitä'' musta ja katsoo mua vihaisesti (mulkoilee). miksi VITUSSA te kierrätte kaukaa tälläiset ja luulette vaan että se mököttää niin annetaan sitten sen olla rauhassa. olette välinpitämättömiä ja itsekkäitä.
olen jäänyt yksin koska minulla on järkeä päässä, olen herrasmies ja en puhu paskaa niin kuin kaikki (suunnileen) pojat puhuvat.
kotona kyllä olen isoveljeni kanssa TÄYSIN toisenlainen.
ja muuten kaikille tiedoksi: lukio on perseestä, menkää amikseen.
olen jäänyt yksin koska minulla on järkeä päässä, olen herrasmies ja en puhu paskaa niin kuin kaikki (suunnileen) pojat puhuvat.
kotona kyllä olen isoveljeni kanssa TÄYSIN toisenlainen.
ja muuten kaikille tiedoksi: lukio on perseestä, menkää amikseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luokaton lukio se vasta perseestä onkin, kun ei pääse tutustumaan yhteenkään ihmiseen ja sit jää just semmoiseks friikiksi, jota kaikki tuijottaa ja jonka kanssa kukaan ei halua tehdä ryhmätehtäviä.
Muutenhan lukio on ihan jees paikka, olis vaan edes yks kaveri :(
Onhan se noinkin, mutta mielestäni luokattomuus antaa "meille" enemmän etuja kuin haittoja: joka jaksossa on tavallaan uusi mahdollisuus löytää seuraa. Käytännön koukerot sitten asia erikseen..... Mahdollisuuteen ei syystä tai toisesta ole aina helppo tarttua...
Ei luokallinen lukio asioita parantaisi, ehkä jopa päin vastoin. Mieluummin olen ajelehtiva friikki kuin kiinteän luokan vakiofriikki, aina ympärillä samat naamat jotka kohtelee aina samalla tavalla kun on kerran jonkin leiman otsaan saanut.
Itse olen yleensä mukana luokan keskusteluissa ja en ymmärrä miksi joku ei haluaisi jutella muille. Ymmärrän kyllä jos aihe ei kiinnosta, mutta kun aiheet vaihtuu aika nopeesti muutenkin.
Ite en puhu niille jotka ei puhu kenellekkään eli "hiirille", koska kun he eivät puhu niin tulee sellainen olo, etteivät he yksinkertaisesti halua että heille jutellaan. Olen kokeillut jutella näille ujommille (kouluasioista), mutta he usein vastaavat kovin lyhyesti ja tuntuu siltä, kuin he haluaisivat lopettaa keskustelun mahdollisimman pian, joten heidän kanssaan jutteleminen on kovin vaivalloista.
Minä olen juuri tuollainen että vastaan kysymyksiin lyhyesti. Kyse ei ole siitä etten haluaisi puhua vaan siitä etten vain osaa/uskalla vastata mikäli kyseessä on hieman oudompi henkilö. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta niin se vain on. En osaa myöskään tehdä keskusteltavalle vasta kysymyksiä, mikä varmasti antaa kuvan että en halua puhua. :(
Itse olen saanut apua jännittämiseeni ja ujouteeni lääkkeestä Anafranil terapia. Mä aloin 15v. kärsiä jännittämisestä ja lopulta en uskaltanut olla luontevasti kenenkään kanssa. Masennushan siitä seurasi myös.
Myös mä olin lukiossa syrjitty ja mun annettiin luokassa ymmärtää että en ole mitään...
Nyt jälkeenpäin ajatellen toivon että mulla olisi ollut rohkeutta vaihtaa iltalukioon vaan äitihän olisi vetänyt herneen nenään siitä!
Mä olen saanut apua lääkkeestä masennukseen, ahdistukseen ja jännittämiseen eli mulle se on sopinut tosi hyvin. Terapiaa tarvitsin myös koska itsetuntoni oli tuossa vaiheessa jo ihan lytyssä, ajatusmaailmani ja minäkuva vääristynyt. Olin myös kulkenut vääränlaisessa kaveriporukassa, josta jäi traumoja...Onneks terapiassa sain käydä pelkojani, syyllisyyden ja velvollisuuden tunteita läpi. Olin jo niin lukossa että en uskaltanut enää elää, luottaa ihmisiin ja pelkäsin tulevani hylätyksi, joten mieluummin olin itse se joka hylkäsi.
Hae apua tai vaihda iltalukioon. Siellä on enemmän aikuisia, jotka ovat kypsempiä suvaitsemaan erilaisia ihmisiä. Eiköhän sunkin luokalta löydy yks fiksumpi ja kypsempi kaveri, johon kannattas tutustua. Monet vetää roolia koulussa valitettavasti.... Hiljaisista löytyy yleensä ne fiksuimmat ja luotettavimmat tyypit. Muista kaikista ei tarvii pitää kunhan tulee jotenkuten toimeen....
Kukaan ei varmaan uskoisi musta kuinka ujo olen ollut ja hiljainen. Nyt olen seurallinen mukavien ihmisten kanssa. Leuhkoja ja pinnallisia ihmisiä vältän ... ne on korkeintaan puolituttuja ja ystävät on erikseen. Niille voi puhua muutakin kuin ilmoista tai tv-ohjelmista!!
Mistäs olet tuota apua hakenut? Lääkärille ja sanoo että mua vaivaa ujous? :) Kuinka kauan terapiassa kävit että alkoi auttamaan?