Poikamme on nyt 5kk ikäinen ja vaikka joka paikassa(neuvola mukaan lukien) on liki pojan syntymästä asti toitotettu, että vauvan kasvaessa helpottaa, tuntuu, että meillä asiat menevät vain päivä päivältä huonompaan suuntaan. Suurin ongelma on nukkuminen. Poika nukkuu yleensä 2-3 päiväunet, jotka ovat yleensä maksimissaan puolen tunnin mittaiset. Joka kerta nukuttaminen on operaatio sinänsä, eli ei niin vain väsyneenäkään nukahda, vaan joudun kanniskelemaan sylissä, hytkyttämään ja laulamaan. Kun sitten nukahtaa, laitan vaunuun nukkumaan ja usein mennään samalla ulos kävelylle. Raitis ilma ei takaa pidempiä unia, vaan yleensä puolen tunnin jälkeen alkaa itku, joskus aiemminkin.
Kaikista kamalimpia ovat kuitenkin yöt. Poika saa illalla puuron, jonka jälkeen tankkaa vielä tissiä pariin otteeseen. Nukahtaa yleensä sitkeän nukuttamisen ja kanniskelun jälkeen noin klo 22-22.30(nostan hänet omaan sänkyynsä nukkuvana, koska ei suostu jäämään sinne valveilla, vaikka miten yrittäisin rauhoitella, silitellä yms), mutta herää usein jo tunnin nukkumisen jälkeen ja viimeistään kaksi tuntia nukahtamisesta. Loppuyö meneekin sitten siten, että vauva haluaa lupsuttaa tissiä KOKO AJAN. Jos otan tissin suusta, hän herää viimeistään parin minuutin päästä itkemään ja vaatii taas tissiä. Samalla hän myös potkii kuin vimmattu.
Olen itse aivan rikki ja lopussa. Olen tämän viiden kuukauden aikana nukkunut joka ikinen yö vain 1-3 tuntia. Vauvamme ei ole huoli tuttia(olemme kokeilleet lukuisia erilaisia), vaikka sitä on koetettu hänelle tarjota joka päivä. Ei suostu myöskään syömään pullosta, joten mies ei voi auttaa öisin. Mieheni koetti viimeksi viime yönä ottaa vauvaa viereensä nukkumaan, että saisin ottaa paremman asennon ja nukkua ilman potkivaa ja tississä roikkuvaa vauvaa, mutta poika alkoi samantien parkua aivan korvia huumaavaa itkua ja itki siihen asti, että otin hänet taas oman peittoni alle ja kiinni tissiin. Yöllä hänelle kelpaa siis vain äiti, vaikka muuten viihtyykin isänsä kanssa ja sylissä. Kamalasta väsymyksestä, huonosta asennosta öisin ja vauvan kanniskelusta johtuen päätäni särkee koko ajan, samoin selkää, niskaa ja hartioita. Unohtelen todella paljon asioita ja olen jo niin kömpelö, että tiputtelen tavaroita ja kompuroin. Autolla en uskalla ajaa enää juuri lainkaan.
Vauvamme on huonon nukkumisen lisäksi muutenkin ns. suuritarpeinen vauva, joka ei viihdy lainkaan itsekseen, vaan vaatii jatkuvaa sylissä pitämistä tai muuten kiukkuaa ja itkeskelee. Viihdytän vauvaa laulamalla hänelle paljon ja leikitään myös hänen omilla leluillaan. Joskus poika jaksaa viihtyä jonkun tavaran parissa muutaman minuutin, jos olen hänen kanssaan leikkimässä, mutta sitten alkaakin jo itku ja kitinä ja haluaa syliin. Ei myöskään viihdy sylissä, jos istun, vaan koko ajan pitää olla liikkeessä. Olen käynyt pojan kanssa allergioihin erikoistuneella lastenlääkärillä, eikä pojassa todettu muuta vikaa kuin refluksi, joka hoidettiin 3-kuisena lääkkeillä ja kiinteiden lisäämisellä ruokavalioon.
Onko kenenkään muun arki yhtä raastavan haastavaa? Välillä tuntuu, että en kertakaikkiaan jaksa enää. Perheessämme on kaksi muutakin lasta, joista toisella vielä adhd. Mies rakentaa meille tällä hetkellä omakotitaloa, joten vauvanhoito, hodinhoito ja isompien lasten hoito ovat lähes kokonaan minun harteillani tällä hetkellä. Lepohetkeni on ollut tähän mennessä jälkitarkastuksessa käynti sekä muutama reissu lähikauppaan. Ihan oman mielenterveyteni kannalta minun on pakko uskoa, että jossain vaiheessa tämän on pakko helpottaa ja vauva rupeaa nukkumaan edes vähän paremmin. En olisi moksiskaan esim viidestä yöherätyksestä ja yösyötöstä, jos saisin nukkua niiden välillä, mutta tämä nykytilanne on äärimmäisen kuluttavaa. Tuntuu, että olen viidessä kuukaudessa vanhentunut ainakin 10 vuotta ja sen tosiaan näkee myös naamasta!
Kaikista kamalimpia ovat kuitenkin yöt. Poika saa illalla puuron, jonka jälkeen tankkaa vielä tissiä pariin otteeseen. Nukahtaa yleensä sitkeän nukuttamisen ja kanniskelun jälkeen noin klo 22-22.30(nostan hänet omaan sänkyynsä nukkuvana, koska ei suostu jäämään sinne valveilla, vaikka miten yrittäisin rauhoitella, silitellä yms), mutta herää usein jo tunnin nukkumisen jälkeen ja viimeistään kaksi tuntia nukahtamisesta. Loppuyö meneekin sitten siten, että vauva haluaa lupsuttaa tissiä KOKO AJAN. Jos otan tissin suusta, hän herää viimeistään parin minuutin päästä itkemään ja vaatii taas tissiä. Samalla hän myös potkii kuin vimmattu.
Olen itse aivan rikki ja lopussa. Olen tämän viiden kuukauden aikana nukkunut joka ikinen yö vain 1-3 tuntia. Vauvamme ei ole huoli tuttia(olemme kokeilleet lukuisia erilaisia), vaikka sitä on koetettu hänelle tarjota joka päivä. Ei suostu myöskään syömään pullosta, joten mies ei voi auttaa öisin. Mieheni koetti viimeksi viime yönä ottaa vauvaa viereensä nukkumaan, että saisin ottaa paremman asennon ja nukkua ilman potkivaa ja tississä roikkuvaa vauvaa, mutta poika alkoi samantien parkua aivan korvia huumaavaa itkua ja itki siihen asti, että otin hänet taas oman peittoni alle ja kiinni tissiin. Yöllä hänelle kelpaa siis vain äiti, vaikka muuten viihtyykin isänsä kanssa ja sylissä. Kamalasta väsymyksestä, huonosta asennosta öisin ja vauvan kanniskelusta johtuen päätäni särkee koko ajan, samoin selkää, niskaa ja hartioita. Unohtelen todella paljon asioita ja olen jo niin kömpelö, että tiputtelen tavaroita ja kompuroin. Autolla en uskalla ajaa enää juuri lainkaan.
Vauvamme on huonon nukkumisen lisäksi muutenkin ns. suuritarpeinen vauva, joka ei viihdy lainkaan itsekseen, vaan vaatii jatkuvaa sylissä pitämistä tai muuten kiukkuaa ja itkeskelee. Viihdytän vauvaa laulamalla hänelle paljon ja leikitään myös hänen omilla leluillaan. Joskus poika jaksaa viihtyä jonkun tavaran parissa muutaman minuutin, jos olen hänen kanssaan leikkimässä, mutta sitten alkaakin jo itku ja kitinä ja haluaa syliin. Ei myöskään viihdy sylissä, jos istun, vaan koko ajan pitää olla liikkeessä. Olen käynyt pojan kanssa allergioihin erikoistuneella lastenlääkärillä, eikä pojassa todettu muuta vikaa kuin refluksi, joka hoidettiin 3-kuisena lääkkeillä ja kiinteiden lisäämisellä ruokavalioon.
Onko kenenkään muun arki yhtä raastavan haastavaa? Välillä tuntuu, että en kertakaikkiaan jaksa enää. Perheessämme on kaksi muutakin lasta, joista toisella vielä adhd. Mies rakentaa meille tällä hetkellä omakotitaloa, joten vauvanhoito, hodinhoito ja isompien lasten hoito ovat lähes kokonaan minun harteillani tällä hetkellä. Lepohetkeni on ollut tähän mennessä jälkitarkastuksessa käynti sekä muutama reissu lähikauppaan. Ihan oman mielenterveyteni kannalta minun on pakko uskoa, että jossain vaiheessa tämän on pakko helpottaa ja vauva rupeaa nukkumaan edes vähän paremmin. En olisi moksiskaan esim viidestä yöherätyksestä ja yösyötöstä, jos saisin nukkua niiden välillä, mutta tämä nykytilanne on äärimmäisen kuluttavaa. Tuntuu, että olen viidessä kuukaudessa vanhentunut ainakin 10 vuotta ja sen tosiaan näkee myös naamasta!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa aika ikävälle tilanteenne :( eikö neuvolasta olisi saatavilla mitään ohjeistusta tai voisiko ajatella unikoulua? Tiedän, että unikoulu on vasta 6kk-> mutta edes jotain lempeämpää versiota? Lapsellasi ei voi olla nälkä koko aikaa, jos vielä puuronkin kerta iltaisin saa. Tuntuu olevan ennemminkin tapa tottumus, josta todennäköisesti pääsisi eroon jos muutaman yön jaksaisi taistella ja olla antamatta tissiä.. uskon, että lapsi lopulta väsähtäisi huutamiseen ja antaisi periksi.. kuulostaa raa`alle ja julmalle, mutta näin heti ei ainakaan tule muuta keinoa mieleen.. harmi ettei tuttia syö :/ hankaloittaa tilannetta suuresti!! Voimia ja tsemppiä!! =)))
ps. Eikö vauvasi nukahda suoraan vaunuihin?
Tuon vuoksi tungin heti tutin suuhun jo laitoksella ja opetin pullosta syömään myös ja taitoa on ylläpidetty koko ajan. Hanki aventin pulloja ja syötä niillä. Moni rintaruokittu ei huoli muilla. Sitten ei korviketta vaan velliä aventin vellitutilla (maissivelliä, kauravelliä, riisivelliä tms.) yöllä ja nukkuu monen tunnin unet! Velliä voi antaa myös kolmostutilla jos laimentaa hieman. Kun vauva on yöllä nälkäinen niin kyllä se pimeässä huolii pullonkin. Tosin tuossa tilanteessa sinua taidetaan käyttää huvituttina eli vauvalla ei välttämättä ole sitten edes nälkä... Tuttia vaan suuhun jos se siitä sinne jäisi...
Kyllä minäkin jo laitoksella laitoin tuttia vauvan suuhun ja siitä eteenpäinkin tosiaan joka päivä on yritetty, mutta alusta asti on kieltäytynyt tutista. Aventin pullosta on myös kokeiltu syöttää, samoin on Tommee Tippee -pullo kokeiltu ja ihan tavallinen Ainukin. Mikään näistä ei kelpaa, eikä mene velli sen paremmin kuin maitokaan. Maissi- ja peruna-porkkana-vellejä on kokeiltu. Yöllä on myös joskus kokeiltu pulloa antaa, mutta seurauksena on ollut vain armoton huutokonsertti.
Tiedän, ettei vauvalla ole tosiaan nälkä ihan koko ajan ja että olen vain huvitutti läpi yön, mutta vaikka viimekin yönä yritin joka välissä tuttia tuupata tissin sijaan suuhun vauvalle, niin ei huolinut, rupesi vain protestoimaan kuuluvasti
Aika järkyttävän rankkaahan tuo voi olla. Nyt olisi tärkeintä, että saisit nukuttua niitä univelkoja pois. Voisitko esimerkiksi nukkua aina päiväunet, kun vauvakin nukkuu? Ja sitten joku viikonloppu vähän taukoa talonrakennukseen, mies katsomaan lapsia ja äiti lenkille & nukkumaan.
Mutta oikeasti, eipä tuohon mitään ihmekikkoja taida olla. Lohdutuksena nyt kuitenkin, että ei tuota ikuisesti kestä. Kuukausi kuukaudelta vauvasi on vanhempi ja ennemmin tai myöhemmin alkaa yöt rauhoittua. Ja tissiriippuvuus vähetä :) Yritä siis jaksaa vielä vähän, nuo pienet voi ihan parissa viikossakin muuttaa unitapojaan, eihän sitä koskaan tiedä.
Muistan kyllä miten rankkoja ekat kuukaudet olivat (tosin täytyy myöntää, että ei varmasti noin rankkaa kuin sinulla), mutta nyt jälkikäteen ajateltuna (vauva nyt 8kk) minut väsytti pahasti juuri tuo imetys (imetin 7kk), koska heti imetyksen loputtua ja kiinteiden lisättyä oloni on helpottanut huomattavasti, koska tällöin myös isä voi osallistua vauvan ruokkimiseen. Vaikka vauva herää nyt hampaiden juuri puhjettua (jo 7 hammasta!) sen 3-8 kertaa yössä, niin koen olevani silti pirteämpi kun silloin kun piti yöllä syöttää, nyt vain laitan tutin suuhun, silitän ja jatkan unia. Olin ekat 6kk KOKO AJAN kiinni vauvassa ja vauva minussa. Vaikka imetys on vauvalle tosi hyvä juttu, olisi ehkä minunkin pitänyt siirtyä pulloruokintaan koska tällöin äiti pääsee lepäämään paremmin koska isäkin voi ruokkia (ja harvoin pullolapset lupsuttavat pulloa pitkin yötä) ja hyvinvoiva ja levännyt äiti on aina parempi vaihtoehto. Itse olin nimittäin todella väsy ja sen aiheutti pitkälti tuo jatkuva imettäminen. Nyt olisi todella tärkeää sinun hyvinvoinnin kannalta, että saisit levättyä ja itse suosittelen, että rupeat oikeasti vähentämään tuota imetystä, jotta miehesikin voisi osallistua yösyöttöihin ja saisit levättyä. Ja 6 kk iästä eteenpäin vauvat eivät enää tarvitse yösyöttöä tai sitten se on vaan jäänyt tavaksi (meillä loppu yösyötöt ja samalla imetys vauvan toimesta 7kk iässä). Tsemppiä, usko pois - kyllä se vielä helpottaa!!
Mullekin muksu ei huolinut tuttista eika pullosta. Myös kaikki pullot kokeiltiin myös Topmmy Tippi, eli kun anoin oli kova huuto. Oli vain tissi, sitten kun oli noin 6 kuukautta anoin sitä Tommy Tippi pullo maiton kanssa 'leluksi' vain . Kun han ITSE oli sen kanssa leikinut sitten huomasi että sielta tuli maito ja ensi otti vähän ja joka päivää otti enemään ja enemään . Nyyt myös syö pullosta.
Kaikin tarkein meille oli että poika ITSE otti ja pisti vähän ajan päästä suhuun, älä pakota /tarjo väkisin. Kyllä sitten noin 2 vk alkoi syöman itse.
Mutta tutti ei syö :( kyllä see pullo helpotti tilanneta.
Tsemmpia sulle ! Yritä kestä!
meilläkin vauvalla todettiin refluksitauti 1kk iässä. Unet oli katkonaisia ja vauvalla oli huono olla (mm. itki kipuitkua. Olin välissä ihan loppu, vaikka refluksilääkitys auttoikin vauvaa. Pikkuhiljaa refluksi alkoi helpottaan ja unien suhteenkin on menty parempaan päin. 6 kk iässä alkoi jo nukkumaan 1-2 tunnin päiväunia ja yöt pääsääntöisesti hyvin. Meilläkin vauvaa piti kanniskella paljon ja öisinkin piti nostaa kohoasentoon röyhtyjen/puklujen takia, vaikka syönnistä oli monta tuntia (niitä tuli vaikka kuin hyvin röyhtäyteltiin syönnin päälle).
Jos itse on oikein väsynyt ja stressaantunut, vauva helposti aistii sen ja kierre on valmis. Itse ainakin huomasin, että kun opin ottamaan rennommin, vauvakin oli tyytyväisempi.
"Loppuyö meneekin sitten siten, että vauva haluaa lupsuttaa tissiä KOKO AJAN. Jos otan tissin suusta, hän herää viimeistään parin minuutin päästä itkemään ja vaatii taas tissiä. Samalla hän myös potkii kuin vimmattu"
Tuosta jatkuvasti tissittelystä pitäisi kyllä päästä eroon, koska se pahentaa refluksia. En osaa kyllä neuvoa, että miten jos tuttikaan ei kelpaa. Meillä muuten vauva potki ja huitoi aina kun oli tulossa röythy tai puklu.
Oletko kokeillut unilelua tai rättiä?
aivan sama juttu ilman tuota refluksia (jota itseasiassa jälkeenpäin olen miettinyt miksi ei testattu koska esim puklaili paljon ja oli vatsavaivainen) ja isompia sisaruksia ei ole. Olin yhtälailla ihan zombie jo 6 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Ja olin suorastaan epätoivoinen. Poika oli kokoajan tississä ja äidissä kiinni. Ihan 24/7. Ja isä yrittäjä ja AINA töissä. Ihan myös 24/7. Tätä jatkui puoli vuotta. Itse näin jälkeen päin mietin olisiko vaan pitänyt jättää vauva luotettavalle hoitajalle ihan omassa kotona ja vetäytyä toiseen huoneeseen nukkumaan. Jos ei pullosta silloin syö niin olkoon vaikka syömättä. Kaiken päälle ensimmäiseen 5kkteen poika ei korviketta sietänyt joten ihan tissimaidolla mentiin ja sitähän piti saada ja paljon. Ja neuvola ei lähtenyt neuvomaan mitä korviketta antaisin, sanoivat vaan että kun tissimaitoa riittää (lukivat sen pojan kasvukäyrästä) niin sitä vaan eikä mitään korvikkeita. Ja eihän se päiväunia nukkunut kun 35 minuutin pätkissä ja ihan satunnaisessa tahdissa. Koko sen puoli vuotta.
No, meidän tilanne muuttui kun poika oli 6kk viikon ja sairastuin itse sellaiseen influenssaan että ei minusta ollut lasta hoitamaan. Liki 40 kuumeinen ja keuhkot tulessa. Kesti kaksi viikkoa. Sain sellaiset lääkitykset kolmeksi viikoksi että ei imettää voinut kuvitellakaan. Enkä olisi jaksanutkaan keikuin kokoajan sillä rajalla millon sairaalaan tulee lähtö letkujen jatkeeksi. Ei onneksi tullut, mutta tuona aikana kun pojan oli vaan kertakaikkiaan pakko oppia tuttelille ja tuttipullolle niin oppihan se ja samalla kouliintui siihen että joku muu hoitaa kun äiti. Oli mummoa ukkia isotätiä kummia ja isäkin silloin kun ehti. Ja onneksi tuolloin poika sieti jo korvikemaitoa. Sitä oltiin onneksi kokeiltu paria viikkoa ennemmin.
Jälkeen päin hirvittää ajatus entisistä ajoista. Miksi en vaan pitänyt itsestäni huolta paremmin, miksi en vaan pakottautunut tilanteeseen jossa joku muu otti vastuun ja minä aikaa itselle levätä. Enkö kokenut että se olisi parempi lapselle kun äiti joka on niin hömelö että ei tavarat tosisaan käsissä pysyneet. Hyvä kun tiesin mikä viikonpäivä on tai vuorokaudenaika.. Olin vaan ajattelevani lapsen parasta. Jännä kyllä puhuin kokoajan alusta asti siitä että apua voisin tarvita, ensimmäiset viikot vauvan syntymän jälkeen anoppi ravasi meillä riesaksi asti puuttumassa asioihin mutta sitten kun väsyin ei apua tullut edes pyytämällä, ennenkun sairastuin.
Nyt poika on kohta 10kk, nukkuu yöt läpi kuin nurmilintu, on kiltti söpöläinen ja oikea aurinko. Allergioita on tietysti mutta ne tuntuu pieniltä asioilta vaikka nyt on sit sopeuduttu siihen että valmispurkkiruokaa ei syödä juurikaan kun niissä on niitä tärkkelyksiä sun muita.. ja porkkanaa ennen kaikkea.
Kuitenkin osaan joka ikinen aamu ja ilta olla siitä kiitollinen että se alkuhässäkkä on taakse jäänyttä. Vaikka tulisi toinen lapsi en usko että voi yhtä paljon olla haastetta kyllä tuossa esikoisessa sitä niin ylettömästi oli. Ainakin osannen suhtautua siihen seuraavan kerran vähän eri tavalla.. Kyllä sen jälkeen kun poikaa hoiti pari viikkoa joku muu ja äiti vaan oli läsnä sen minkä jaksoi niin elämä on sen jälkeen ollut täysin toisenlaista. Kai siinä lapsikin karastui äidistä vähän irti. On se silti mamman poika mutta ihan toisella tavalla. Voin jopa sanoa että olen jo vähitellen alkanut nauttia äitiydestä. Nyt kun äitiysloma on ohi ja pitäisi palata töihin.. kun malttaisikin.
Teidän tilanteenne kuulostaa lähes samalta, mitä se meillä on. Päivä päivältä meillä mennään vain huonompaan suuntaan. Eilen illalla, kun sain vauvan lopulta nukutettua, hän heräsi jo 15 min päästä huutamaan, enkä saanut enää uudelleen nukahtamaan. Nukkui kyllä syliini todella nopeasti, mutta heti, kun yritin laskea pinnasänkyyn, heräsi kuin sähköiskun saaneena ja alkoi hysteerinen huuto. Yritin saada vauvaa nukkumaan sänkyynsä klo yhteen asti yöllä, mutta tuloksetta. Lopulta itkin itsekin vauvan kanssa väsymystäni. Luovutin taas kerran, ja otin pojan tissille viereen. Ja taas vauva imi tissiä koko yön. Nukkui välillä parin minuutin pätkiä ilman tissiä, mutta havahtui nopeasti ja hamusi tissin taas suuhunsa. Joka välissä koetin tuttia tarjota, mutta torjui sen raivoisalla itkulla. Päätäni on särkenyt yhtäjaksoisesti viikon, selkä on niin kipeä etten meinaa päästä kävelemään, mutta vauvaa pitää vaan kanniskella päiväkaudet, kun ei muualla halua olla. Asutaan lisäksi pienellä paikkakunnalla, jossa minulla ei ole yhtään ystävää tai sukulaista(muutin esikoiseni kanssa tänne mieheni kotiin pari vuotta sitten). Omat vanhempani ja kaverini asuvat kaukana, joten hoitoapua en saa. Itsestäni huolehtimiseen ei ole mahdollisuuksia, kun välillä on päiviä, etten ehdi edes hampaitani pestä tai hiuksia harjata. Ja isommat lapset tarvitsevat minua tietysti myös ja toisella heistä(omalla esikoisellani) on siis se adhd, joten hän melko vaativa tapaus.
En enää edes odota, että alkaisi helpottaa, kun päivä päivältä mennään vain enemmän jorpakkoon. Ihana kuitenkin oli lukea, että teillä asiat järjestyivät ja vauvasta tuli aurinkoinen:)
nukun 90% öistä kokonaan muualla kun emännän vieressä. muksu kitisee joka hiivatin vartin välein. naureskelee siinä kun torutaan ja syö vielä siinä jos kelpaa tunnin välein. puohaa ja kitisee pikkuvälein yöllä kuitenkin. ei toi ensimmäinen lapsi ollu näin hankala.
tuota noi rintakumeja ja ala laittamaan niitä rintojenpäälle yöllä,sitten alat pikkuhiljaa kokeilemaan tuttia ja pulloa.Voit jopa laittaa pullon tutti osan rintasi päälle (aivan kuin rintakumin) kun lapsi imee.Näillä konsteilla minä sain huijattua lapseni osaksi pulloruokintaan ja tuttiin! Menee aikansa joskus, mutta meillä ainakin toimi.
Siis kun meillä oli aika sama juttu.En nukkunut yli 3kuukauteen kuin 1-3tuntia..enkä tietystikkään meinannut myöntää väsymystä.Sitten ystäväni huomasi sen, ja alkoi neuvomaan minua..olisin varmaan vain yrittänyt kestää vielä monia kuukausia,jos ei ystävänäni olisi neuvonut.
Kylläpäs kaikki kuulostaa tutulta! Meillä on kuukauden ikäinen vauva ja tän viimeisen kuukauden aikana mun yöunet on ollu tota samaa 1-3 tuntia. Joskus tulee päivälla nukuttu vauvan kanssa. Joskus taas vauva nukkuu pienempiä pätkiä päivisin. Olin jo kahden viikon jälkeen ihan loppu ja tiesin että on aika pyytää apua koska itse voin niin huonosti väsymyksen takia. Olo oli kuin olisi ollu kännissä tai krapulassa koko ajan. Vauva vietiinkin hoitoon pariksi tunniksi että sai rauhassa kotona nukkua edes pari tuntia ja kaverit on tullu kotiin auttamaan kun mahdollista. Nyt kuitenkin kun mieskin palannu töihin alkaa hajoamaan täällä kotona päivisin kahdestaan vauvan kanssa. Varsinkin nyt kun niin kylmä ja ei edes pääse ulos. Päivät ollu todella raskaita kun vauva viihtyy niin paljon sylissä, se edes helpottaisi jos viihtyisi pidempään sitterissä niin saisi kädet vapaaksi. Sitterissä viihtyy vain hetken. Jos pitää mennä vessaan kun vauva on hereillä on pakko jättää sänkyyn ja kauhee huuto alkaa. On tietty niitäkin hetkiä kun vauva ei huuda tai itke ja on niitäkin päiviä kun nukkuukin hyvin.
Just tänään mietin miten vanha olo mulla on tullu kuukaudessa. Näytänkin ihan väsyneeltä ja mustat silmänaluset. Olen aina ollu sitä mieltä että kun äiti voi hyvin niin vauvakin voi hyvin. Siks yritän niin paljon pitää itestäni huolta mutta vaikeeta se välillä on. Toivottavasti pian alkaisi helpottamaan, kauhistuttaa jos tää jatkuis vielä 5 kuukautta!
Milloin voi muuten alkaa velliä antamaan? Täällä siitä puhuttu ja oon kuullukin että monesti kun velliä alkanu antamaan nukkuu yönsä paremmin ja muutenkin tyytyväisempi lapsi.
Moi!
Pakko sanoo, et mä oon ollu niin samassa jamassa kun sä nyt, joten täältä pesee sympatiaa ja tsemppiä;). Mun poika on jo 1v10kk, mut muistan edelleen elävästi sen väsymyksen ja epätoivon mitä mullakin oli käytännössä ekan vuoden ajan, koko ajan. Toi kaikki kuulostaa niin tutulta, tosin mulla vaan yksi lapsi eikä omakotitaloa rakennettavana mutta rintamamiestalo remppoineen kuitenkin ja miehellä työ jossa matkustelua toisinaan ulkomailla. Mun poika ei kans nukkunut päikkäreitä muuten kun liikkeessä (max tunnin, yleensä vähemmän) eli juuri sen ajan kun rattaat liikkuivat tai imuroin poika rintarepussa. Öitä pelkäsin jo valmiiksi, koska yöt niin rikkonaisia. Muutenkaan ei viihtynyt paikallaan vaan liikkeessä piti olla lähes koko ajan, muistan kun poika oli 8kk ja istuin ekaa kertaa poika sylissä sohvalla 15 min tekemättä mitään sen kummempaa, ihanaa. Meillä ei myöskään kelvannut pullo eikä tutti ja yöllä imetin useita kertoja yössä ja aamu alkoi usein jo klo 5.30. Ja itsekseen jaksoi kiinnostua leluistaan harvakseltaan minuutin-pari. Niin ja selällään ei viihtynyt hetkeäkään, paitsi unessa. Eli univeloissa ja kädet/hartiat kipeenä kanniskelusta meilläkin meni eka vuosi. Ja mua ei yhtään helpottanut se, et ajan kanssa helpottaa. Oli meinaan aikoja etten jaksanut odottaa/ajatella sitä "ekan vuoden jälkeen helpottaa". Mut niin siinä kuiteskin kävi. Toivottavasti myös teilläkin. Pieniä helpotuksia oli seuraavat asiat: istumaan oppiminen (eli vaunuilla pystyi lähtemään liikenteeseen myös vauvan hereillä ollessa), yöimetyksen lopettaminen 8kk:n iässä (yöheräilyt vähenivät reilusti vaikkeivat kokonaan vieläkään ole loppuneet) ja kävelemään oppiminen. Muutkin ihmiset (eli neuvola ja kaverit) huomasivat vauvani vaativuuden ja oman väsymiseni. Meillä kävi muutaman kuukauden ajan kerran viikossa perhetyön hoitaja hoitamassa vauvaa ja mä käytin pääasiassa sen ajan nukkumiseen korvatulpat korvissa ja suihkussa käyntiin. Ja johan helpotti pieneksi aikaa. Noh, tulipahan lasetettua omia tuskia tähän viestiin, mut pääpointti oli kuiteskin se, et jollain muullakin on ollu "vaativa vauva" ja sen on selvinny siitä ja nauttii lapsestaan ja elämästään.
Mä toivon todella teille jaksamista ja hyvää mieltä!!!!
Ps. Mulla on kans NIIN vanha naama, heh;)
mitäs sitten kun on jo vanhakin, 39 vee, ja unet on tuota max. 3 h vuorokaudessa. Arvatkaapas vaan miten vanhannäköinen sitä sitten on :)...?
Onneks isommat muksut on jo omatoimisia (11- ja 5-vuotiaat) eikä vaadi sillai mun huomiota.
Voimia ja jaksamista vaan kaikille huutopussien vanhemmille. Ei ne ilkeyttään itke :)
T. Äippä ja poika 5 vko 4 päivää.