onko ujous vammaisuutta ja onko oikein haukkua ujoa vammaiseksi?

Minäpä se taidan olla alkuperäisen pahennusta aiheuttaneen viestin kirjoittaja.

Jos loukkasin, anteeksi.

Tarkennan siis hieman. Ujous inhimillisenä luonteenpiirteenä on normaalia ja täysin hyväksyttävää. Sen sijaan töykeys ja käytöstapojen puute ei. Kaikki eivät tykkää puhua, mikäs siinä. Mutta jos on ihmisten ilmoilla - ja miksi lähteä ihmisten ilmoille jos ei siellä halua olla - on tietty minimi jota ihmiseltä voi odottaa.

Jos minä katson ihmistä suoraan silmiin ja lausun ystävällisen tervehdyksen eikä minulle vastata yhtään mitään, niin mitä muuta se on kuin a) harkkitua veemäisyyttä b) synnynnäinen vika eli vamma? Tai jos ei vastaa ihmisten kohteliaisiin kysymyksiin muuta kuin yksitavuisilla murahduksilla? Tai ei millään tavoin reagoi toisen ihmisen läsnäoloon? Jos ei ikinä juttele työpaikallaan huonetoverinsa kanssa? Jos vaikka istuu kahvipöydässä parin kolmen muun sukulaisen kanssa eikä sano yhtään mitään, siis mitään?

Ujous on normaalia. Luonnevikaisuus on vamma. Loukkaantukaa jos haluatte.

J.L. kirjoitti:

Minäpä se taidan olla alkuperäisen pahennusta aiheuttaneen viestin kirjoittaja.

Jos loukkasin, anteeksi.

Tarkennan siis hieman. Ujous inhimillisenä luonteenpiirteenä on normaalia ja täysin hyväksyttävää. Sen sijaan töykeys ja käytöstapojen puute ei. Kaikki eivät tykkää puhua, mikäs siinä. Mutta jos on ihmisten ilmoilla - ja miksi lähteä ihmisten ilmoille jos ei siellä halua olla - on tietty minimi jota ihmiseltä voi odottaa.

Jos minä katson ihmistä suoraan silmiin ja lausun ystävällisen tervehdyksen eikä minulle vastata yhtään mitään, niin mitä muuta se on kuin a) harkkitua veemäisyyttä b) synnynnäinen vika eli vamma? Tai jos ei vastaa ihmisten kohteliaisiin kysymyksiin muuta kuin yksitavuisilla murahduksilla? Tai ei millään tavoin reagoi toisen ihmisen läsnäoloon? Jos ei ikinä juttele työpaikallaan huonetoverinsa kanssa? Jos vaikka istuu kahvipöydässä parin kolmen muun sukulaisen kanssa eikä sano yhtään mitään, siis mitään?

Ujous on normaalia. Luonnevikaisuus on vamma. Loukkaantukaa jos haluatte.

Lue lisää

Ilahduin kovasti alkusanoistasi, mutta valitettavasti loppuosa ei mennyt yhtä hyvin.

Pistät nyt ihmiset liikaa samalle viivalle ja unohdat että kaikilta ei voi edellyttää sitä minimiä. Erilaisuus on rikkaus, ei vamma eikä luonnevika. Jo pelkästään nuo vaihtoehdot joita esitit (harkittu veemäisyys tai synnynnäinen vamma) vahvistavat kuvaani siitä erittäin vaikeasta asenneongelmasta, johon jo aiemmassa ketjussa suivaannuin.
Vamma -sanan käyttö loukkaa maan hiljaisia täysin ymmärrettävästi. Jokaisella on oma taustansa; yhtenä selittävänä tekijänä voi olla jonkinasteinen autismi, puhehäiriö, esim. dysfatia, jota henkilö piilottelee, jonkinlainen sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä trauma, mikä hyvänsä.
Uskon, että omalta osaltasi olet tehnyt noissa tilanteissa sen, mikä on ollut tehtävissä, eikä tuosta nyt hirteen kannata mennä. Ehkä vähän suurempaa ymmärrystä voisit kuitenkin yrittää harrastaa. Yksioikoinen "vammauttaminen" on hyvin jyrkkä tuomio, sanalla on negatiivinen leima. Tiesitkö muuten, että nimenomaan autistisissa henkilöissä on aivan huippuälykkäitä tyyppejä, luultavasti oma äo-arvosi kalpenee niiden rinnalla, kuten tietysti myös omani. Usein tuohon syndroomaan liittyy poikkeuksellisia kykyjä, kuten matemaattisuus, muisti jne. Silti nämä ihmiset voivat olla sosiaalisissa tilanteissa hyvin kömpelöitä ja siksi leimautua "vammaisiksi" sinun kaltaistesi ihmisten silmissä.
Heitit pahimman sivalluksen, jota voisit oikeasti hävetä, viestisi viimeisinä sanoina. "Luonnevikaisuus on vamma". Mitä mielestäsi on asenneongelma? Eikö sekin logiikallasi ole vamma?