En tiedä kuuluuko tää nyt ihan tänne, mutta en löytäny oikein mitään muutakaan paikkaa tälle.
Eli olen nyt 16 vuotta, asiani koskee asumistani. Asun pohjoisessa, Muoniossa. Pääsin juuri peruskoulusta, ja jatko-opinto vaihtoehdot on todella vähäiset. Haluaisin muuttaa etelään, esimerkiksi Tampereelle, jossa voisin opiskella paljon paremmissa paikoissa. Mutta ainut ongelma on minun vanhemmat, he eivät halua että muuttaisin kotoa pois, joten joudun mädäntymään täällä.
Olen huostaanotettu lapsi, minut otettiin huostaan kun olin aivan pieni, isäni alkoholiongelman ja äitini vakavan mielenterveys sairauden takia. Olen asunut nyt täällä yli 10vuotta.
Täällä asuminen alkaa ahdistamaan, paineet alkoholin käytölle ja tupakoinnille on valtavat. Kaikki kaverit juo ja polttaa (älkää sanoko että "pitää etsiä niitä jotka ei jois, kyllä niitäkin on" nimittäin ei ole... kaikki juo ja polttaa) se on jonkinsortin perinne täällä pohjoisessa, itse en halua että minusta tulee juoppo, kuten isästänikin (Hän lopulta kuoli alkoholiin.)
Minulla on myös poikaystävä, jonka takia myös haluaisin muuttaa. Hän asuu Tampereella, ja olemme seurustelleet lähes puoli vuotta yhtäjaksoisesti 700km kaukosuhteessa, tapaamme noin 2 kertaa kuukaudessa.
Haluaisin kysyä nyt niiltä jotka tietää, että olisiko minulla mitään mahdollisuutta sosiaaliviranomaisten kautta päästä Tampereelle. Ensinnäkin, miten asiaa kannattaisi lähestyä sosiaaliviranomaisen kanssa ja onko se edes mahdollista että he esimerkiksi sijoittaisivat minut lastenkotiin viimeisiksi vuosiksi tai perhekotiin tai muuhun vastaavaan? Toki voisin yksinkin asua, mutta tarvisin siihen kaiken mahdollisen tuen, vielä kun opiskelen, joten en tiedä olisiko se helpoin vaihtoehto. Miten minun pitäisi selittää asia sosiaaliviranomaisille, että he eivät sanoisi että "No, vielä pari vuotta niin pääset omille teille" kun en oikeasti kestä täällä asumista! Minun pitää valita joko alkoholin tai yksinäisyyden väliltä. Olen valinnut yksinäisyyden, mutta onneksi minulla on poikaystäväni. Kertokaa siis kaikki mikä mitenkään voisi auttaa, olisin todella kiitollinen. Kiitos!
Eli olen nyt 16 vuotta, asiani koskee asumistani. Asun pohjoisessa, Muoniossa. Pääsin juuri peruskoulusta, ja jatko-opinto vaihtoehdot on todella vähäiset. Haluaisin muuttaa etelään, esimerkiksi Tampereelle, jossa voisin opiskella paljon paremmissa paikoissa. Mutta ainut ongelma on minun vanhemmat, he eivät halua että muuttaisin kotoa pois, joten joudun mädäntymään täällä.
Olen huostaanotettu lapsi, minut otettiin huostaan kun olin aivan pieni, isäni alkoholiongelman ja äitini vakavan mielenterveys sairauden takia. Olen asunut nyt täällä yli 10vuotta.
Täällä asuminen alkaa ahdistamaan, paineet alkoholin käytölle ja tupakoinnille on valtavat. Kaikki kaverit juo ja polttaa (älkää sanoko että "pitää etsiä niitä jotka ei jois, kyllä niitäkin on" nimittäin ei ole... kaikki juo ja polttaa) se on jonkinsortin perinne täällä pohjoisessa, itse en halua että minusta tulee juoppo, kuten isästänikin (Hän lopulta kuoli alkoholiin.)
Minulla on myös poikaystävä, jonka takia myös haluaisin muuttaa. Hän asuu Tampereella, ja olemme seurustelleet lähes puoli vuotta yhtäjaksoisesti 700km kaukosuhteessa, tapaamme noin 2 kertaa kuukaudessa.
Haluaisin kysyä nyt niiltä jotka tietää, että olisiko minulla mitään mahdollisuutta sosiaaliviranomaisten kautta päästä Tampereelle. Ensinnäkin, miten asiaa kannattaisi lähestyä sosiaaliviranomaisen kanssa ja onko se edes mahdollista että he esimerkiksi sijoittaisivat minut lastenkotiin viimeisiksi vuosiksi tai perhekotiin tai muuhun vastaavaan? Toki voisin yksinkin asua, mutta tarvisin siihen kaiken mahdollisen tuen, vielä kun opiskelen, joten en tiedä olisiko se helpoin vaihtoehto. Miten minun pitäisi selittää asia sosiaaliviranomaisille, että he eivät sanoisi että "No, vielä pari vuotta niin pääset omille teille" kun en oikeasti kestä täällä asumista! Minun pitää valita joko alkoholin tai yksinäisyyden väliltä. Olen valinnut yksinäisyyden, mutta onneksi minulla on poikaystäväni. Kertokaa siis kaikki mikä mitenkään voisi auttaa, olisin todella kiitollinen. Kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.