Olen yrittänyt saada ystäväni ja sukulaiseni ymmärtämään, että en voi saada lapsia, mutta tuntuu, että he eivät tajua. Olen yrittänyt vihjata asiasta. Kaikki nyt odottavat minun kuitenkin saavan lapsia vihjailuistani huolimatta. Miten saan heidät tajuamaan että se ei ole mahdollista? Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?
Miten saada toiset tajuamaan
Onneton
91500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
15 vuotta sitten meillä oli menossa nämä lapsettomuushoidot ja koko sielunvoima tuntui olevan kiinni piikeissä ja hormoneissa.
samaan aikaan sai kuulla vihjailuja vauvasta ja sitä koskas teille kysymystä.
me emme halunneet levittää koko rumbaa suvulle ja naapureille, mutta kun väistelevät vihjailevat vastaukset menivät ohi, otin tavakseni sanoa jokaiselle:
kaikille ei lasten saanti ole niin helppoa ja itsestään selvää kuin kaneille.
ehkä joku loukkaantui, mutten ole siitä murhetta kantanut.
tänään meillä on kaksi ivf lasta jo murrosiässä.
...ketään _hienotunteista_ sukulaista, ystävää tms, jonka voisit pistää asialle? Siis kertoisit yhdelle, jonka arvelisit - sen lisäksi, että suhtautuisi kertomaasi toivomallasi tavalla - saavan myös muut kyselijät hiljaisiksi? Varmaan olet itsekin sitä mieltä, että kuulijan hienotunteisuus myös muille kertoessa on tässä asiassa ehdoton vaatimus.
Meillä ei ollut ongelmia lasten saannissa, mutta mentyämme naimisiin totesin omalle äidilleni - jonka tiesin tarpeeksi hienotunteiseksi tässä asiassa - että "jos meillä ei ole vuoden päästä lasta, niin me emme ole saaneet". Tietysti tilanne oli toinen, koska asia ei ollut niin kipeä kuin teillä. Kuitenkin äitini olisi osannut _tarvittaessa_ markkinoida asian sukulaisille, jotka olisivat sitten luultavasti ymmärtäneet pitää suunsa kiinni.
Jos ehdottamani tuntuu sinusta mahdottomalta ajatukselta, voit aivan hyvin hylätä sen. Jos se loukkasi sinua, pyydän anteeksi. Sellainen ei ollut tarkoitukseni.
selvittäisi sen asian.Tekisit asian kerralla selväksi,kaikille kenelle sen nyt luulisi kuuluvan,vaikka periaatteessahan se on teidän henk.koht asia,mutta se on vaan semmosta että ollaan kiinnostuneita toisten asioista.Eli lähisukulaisille ja parhaille ystäville asia reilusti selväksi ja sanot myös että haluatko vai etkö halua puhua asiasta sen jälkeen.Itse ainakin pidän puhumista hyvin tärkeänä osana selvitä asioista ja puhumalla reilusti eikä kierrellen ja kaarrellen ne tulevat sitten kerralla selviksi,ilot ja surut.
Ei mulla ole ketään joka vois puhua asiasta / markkinoida asiaa, kun kaikki lähipiirissäni odottavat, että milloin meille tulee perheenlisäysta.
Toi on kamala tilanne, itse en ole voinut puhua asiasta sukulaisteni kanssa ja kavereillanikin on jo omia lapsia joten hekään eivät pysty ymmärtämään tilannetta täysin. En jaksa vastata kavereiden kysymyksiin että jokos teillä on tärpännyt yms. Tuntuu tosi pahalta kun ikääkin jo on ja saa sukulaisilta kuulla että kyllä sulla pitäisi olla omia lapsia kun jaksat noin niiden kanssa puuhata, nuorempana ehdoteltiin että otappa nämä meidän lapset hoitoon niin eipä sitten tule vauvakuumetta... Tekisi mieli sanoa päin naamaa mitä ajattelee mutta mitä se auttaisi, sitten vaan ihmeteltäisiin kuinka herkkänähkaista sitä ollaan. Vihjailut ei mene perille pitäsi varmaan vääntää rautalangasta jos sekään auttaisi, he kun ovat lapsensa saaneet heti ekasta kierrosta. Eihän se heidän mielestään mitään sen kummempaa vaadi kuin petihommiin vaan ja 9 kk:n kuluttua on sitten se vauva. Itku tulee.
Lapsettomuus on asia, josta vihjailu ei riitä. On pakko sanoa suoraan, että meillä on ongelmia asian kanssa, enkä halua keskustella taikka kuulla aiheesta enää. Tietysti voihan jollekulle läheiselle sitten kertoa tarkemmin diagnoosistaan/hoidoistaan jos siltä tuntuu. Mä yritin kans vihjailla, mutta ihmiset ei vaan tajua ja heittävät edelleen sitä "alkas olla teilläkin jo aika" läppää ja kääntävät puukkoa haavassa.
miten vähän ihmiset toisiaan loppujenlopuksi kuuntelevat.
Ja jos kuuntelevat niin unohtavat samantien koska ei kiinnosta.
Olis hyvä kertoa asiasta jos vaan pystyy. Minulla on ystävä, joka on yrittänyt raskaaksi jo vuosia. En ole vissiin möläytellyt typeriä, vaikkei sitä oikeastaan tiedä mikä toiseen sattuu, ollaan juteltu hoidoista jne. Voihan olla että olen silti satuttanut kun on niin arka aihe.
Toinen ystäväni on ilmeisesti samassa tilanteessa, en vaan ole tiennyt että olisivat yrittäneet vauvaa. Otti asian puheeksi tuossa viikolla niin oudossa tilanteessa, etten ehtinyt tajuta mistä kysymys. Pitää ehkä ottaa asia vielä esille tai odottaa jos hän siitä vielä mainitsee. Olen juttujensa perusteella käsittänyt etteivät vauvat ole heillä edes top-kymmenessä toivottujen asioiden listalla. Voihan olla että on niin hankala asia että helpompi olla puhumatta. Mutta, ei näitä voi tietää.
Minulta on kyselty koska meille tulee vauva. Ei meille tule, koska mieheni ei halua. Se on minulle kurja juttu, kipeä kohta, mutta olen kertonut sen. Hassua, että kun kertoo yhdelle, niin tieto leviää, heti vähenee kyselijöiden määrä.
Tartteeko sitä kaikkien tietää ja mitä se sivullisille kuuluu kenenkään arat asiat.
Jos ei saa lapsia niin sille ei voi mitään. Koeta kestää.