unessa juoksin verisin jaloin
pellolla jonka sänki oli jalkapohjia puhkovia veitsiä
rimpuilin jähmeässä ilmassa
päästäkseni eteenpäin
ja unen läpi tiesin sinun katselevan
nukkuvia kasvojani
levottomasti nytkähteleviä poskilihaksia
ja ehkä pelkäsit että uneni kertoisi totuuden
kaikesta siitä mikä oli rakastelumme alla
hautautunut näkymättömiin
yritin juosta
tiesin että pellon laidalla
puunrunkoon kaiverretussa sydämessä
olisi turvapaikka
jähmeä ilma piiritti minut
liikkuminen oli hidasta ja vaivalloista ja hengästyin
jalkoihin sattui
hetki hetkeltä
tulin yhä tietoisemmaksi katseestasi kasvoillani
tiesin kohta herääväni
ja avatessani silmäni
olin perin hämmästynyt
sinä nukuit vierelläni niin kovin rauhallisesti
niin rauhallisesti että mieleni tekisi taaskin ravistella olkapäitäsi
pilkkaatko minua
ei, sanot
unenpöpperöisellä äänellä
käsittämättä mitä oikein tarkoitan
kun vaadin että meidän pitäisi selvittää asiat
niin rakkaani
ei se ole sinun vikasi
minun väärien olettamusteni ja
valheideni verkko
sormeni kutovat runoa
sommittelen sanoja
sinä nukut tyytyväistä unta
tulen viereesi kohta ja mietin
nukahtaessani juoksenko pellolla
ja heräänkö ja naurahdanko
sitä ne runot teettävät
Hommage à la Numminen.
Kunnianosoitus M. A. Nummisen musiikilliselle runoudelle 7 / 9.
Kirjoitettu 11 12 2009 klo 01:05 - 01:19.
http://www.youtube.com/watch?v=zJwHg8hXreU&feature=related
pellolla jonka sänki oli jalkapohjia puhkovia veitsiä
rimpuilin jähmeässä ilmassa
päästäkseni eteenpäin
ja unen läpi tiesin sinun katselevan
nukkuvia kasvojani
levottomasti nytkähteleviä poskilihaksia
ja ehkä pelkäsit että uneni kertoisi totuuden
kaikesta siitä mikä oli rakastelumme alla
hautautunut näkymättömiin
yritin juosta
tiesin että pellon laidalla
puunrunkoon kaiverretussa sydämessä
olisi turvapaikka
jähmeä ilma piiritti minut
liikkuminen oli hidasta ja vaivalloista ja hengästyin
jalkoihin sattui
hetki hetkeltä
tulin yhä tietoisemmaksi katseestasi kasvoillani
tiesin kohta herääväni
ja avatessani silmäni
olin perin hämmästynyt
sinä nukuit vierelläni niin kovin rauhallisesti
niin rauhallisesti että mieleni tekisi taaskin ravistella olkapäitäsi
pilkkaatko minua
ei, sanot
unenpöpperöisellä äänellä
käsittämättä mitä oikein tarkoitan
kun vaadin että meidän pitäisi selvittää asiat
niin rakkaani
ei se ole sinun vikasi
minun väärien olettamusteni ja
valheideni verkko
sormeni kutovat runoa
sommittelen sanoja
sinä nukut tyytyväistä unta
tulen viereesi kohta ja mietin
nukahtaessani juoksenko pellolla
ja heräänkö ja naurahdanko
sitä ne runot teettävät
Hommage à la Numminen.
Kunnianosoitus M. A. Nummisen musiikilliselle runoudelle 7 / 9.
Kirjoitettu 11 12 2009 klo 01:05 - 01:19.
http://www.youtube.com/watch?v=zJwHg8hXreU&feature=related
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.