jotain vanhaa elintarviketta takaisin kauppaan jota ei enään myydä.
Kaipaatko
Nittaminax
751867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Fazun kalifornian paahtoleivästä ja Silkkitie-jugurtista (kiivinmakuinen). Voi kun saisi ne takaisin!
kaipaan vadelma limpparia. On sitä kait vieläkin myynnissä, mutta ei se ole yhtään saman makuista ku penskana. Nää nykysetkin limut on jo väriltäänkin ällön näkösiä.
sitruunasoodaa ei enääN taida olla, lapsena se maistui erityisen hyvältä.
olla, mutta en kyllä ole niin kattonukkaan. Olisiko myös toi makumaailma muuttunut iän myötä.
maistui aikoinaan tosi hedelmäiseltä. Nyt ei tiedä, miltä se maistuu. Enkä ole pilannut makunystyröitäni,
enää, eikä mitään vitun enään ;(
voit olla äidinkielen ope mutta oot myös typerys.
foorumi antaa äidinkielen opetusta, mummelit voivat vaikka oppia jotain?
Vielä sana kirjoitetaan vielä, eikä suinkaan viellä.
Sanan täällä oikea kirjoitustapa on täällä, eikä täälä.
tartsis ruvet tapplememaan.
silti ymmärsit asian, vai??
tänne kielioppeinesi http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3590
Joo, olis kiva kokemus, löytää viel näkkäriä jossa on suklaapäällys. Penskana ainaki tykkäsin siitä, usein ostettiin uimarannalle evääks, myös kun lähdimme saareen. :)))
uus tuttavuus olisi mulle ainakin. Siis ihan tavallinen näkkäri...ja suklaata :))
Niitä oli joskus kuuskyt luvulla, moni kenelle oon kertonu on ollu huulipyöreenä, eivät oo ikinä niitä nähny saatikka syöny.
Mein kaupasta niitä ainaki sai. Että oli hyvän makuisia:)))
ainakin sitä Valion pähkinäjugurttii, jota myytiin mun lapsuudessa...
mä muistan kun ekan kerran söin jugurttia, niin olipas häijyn kerpeetä, mutta heti tykästyin niihin.
alkuaikojen Pommacia.Nami!
tulee siitä mieleen vain lantrinki niinku spritestäkin.
saa enää mistään. Ennen pantiin kissan multaan, nyt ne pannaan suvikultaan.......rallalalaa...
sie oikein höpäjät?
margariiniskandaalia? -60-luvulla siitä puhuttiin lehdissä ja joka paikassa. Joku oli keksinyt, että margariinin valmistuksessa käytetään epäilyttäviä aineksia ja siitä lähti huhu, että siihen laitetaan kissanraatoja....
kaipaatko sää tota rasvaa takas hyllyille...
Paksua Berliinin makkaraa josta sai tehtyä oivat makkarakupit. Sitä en ole löytänyt.
myydään silloin tällöin marketien palvelutiskeissä.
Ahaa, kiitos vinkistä. Kun juoksen kaupan läpi, en ole numerolappua ottanut aikoihin.
mutta olin äimän käkenä, kun kerran Varsovassa ollessani työmatkalla, eräs paikallinen lentoyhtiön myyntipäällikkö vei minut kotiinsa syömään ja halusi panna pöydän koreaksi. Tarjolla oli nakkeja ja leivän päälle Floraa.:-) Tämä tapahtui 1981, juuri ennen Jaruzelskin sotatilan julistusta.
Flooran maine oli jo levinnyt pitkällekkin. Pitä pistettiin leivän päälle ennenku oli flooraa?? Tuskin ainakaan sitä kissamargariinia :)))
hollantilainen tuote. Sen tuottaja Suomessa oli aikoinaan Paasivaara Oy, jonka nimi muutettiin Van den Berg Foodsiksi jossain vaihteessa. Pointti oli Varsovassa siinä, että se oli parasta mitä rahalla sai.
tämähän selvitti asiaa paljonkin. Monikohan on ajatellut että Floora ei olisi suomalainen. Niin no, nyt varmaan monikin väittää että ovat sen tienneet. :))
kuinkin niitä ensimmäisiä monikansallisia tuotteita maassamme Fairyn lisäksi.
jota en osaa kirjoittaa mutta lausuttiin spikkes span, eikö sekin ole aika vanha tuote? Tätähän ei ole saanut vuosiin suomessa.
tuon nimen. Oliko se jokin puhdistusaine?
ja sellanen jauhemainen jota sai jonkun aikaa liottaa vedessä. No sitä käytettiin yleispesuaineena, eli melkein joka paikkaan.
ei ole numerosysteemiä ja joskus sieltä berliininmakkaraa löytyy. Ja voi soittaa ja pyytää tilaamaan, toteuttavat toiveen jos vain voivat. :) Makkarakupit muistan lapsuudesta, meillä niihin laitettiin pinaattia.
etten kaipaa mitään markkinoilta poistunutta elintarviketta. Valikoimat ovat nytkni jo aivan liian runsaat, ei tahdo osata päättää minkä tuotteen ottaisi kun rinnakkaistuotteita on monta hyllymetriä :(
ja Figarollia :))
Ja Messina-limsaa. Tai Jive-limsaa. Vichy-vesi pullot oli kivoja, samoin Vaarinkalja.
Lakritsirullia tai levyjä. Purkat oli mukavia kun voi kerätä Beatles-kuvia. Ai että ne kuvatkin tuoksui hyvälle. Poikien kanssa niitä koulussa vaihdeltiin.
suomimakkaraa myydä edelleen, mutta taitaa nimi olla metrimakkara.
En ole ihan metriä tarvinnut. Kai sitä jotain on nykyäänkin, ihan oikeassa luonnonsuolessa. Muistan vaan että siitä oli niin kiva rouhaista katkaisemalla sopiva pätkä ja sitten puristaa suuhun .... Mutta mikä siinä kun mikään ei maistu niin hyvältä kuin silloin ennen?
siksi maistu jos on jokin lääkitys taikka tupakoi, eli siihen voi olla montakin syytä. Pelkkä ikäkin taitaa vaikuttaa siihen miten maistamme.
joita itsekin kaipaan, varsinkin tuolta makkaraosastolta, joka on aina ollut sekä sydäntäni että vatsaani lähellä. Paikkakunnallisesti kaipaan Tarmolan leipomon reikäleipää ja hapanlimppua. Valtakunnallisesti kaipaan nallekarkkeja (eli pennin karuja), joita toki vieläkin myydään, mutta nykyinen elintarvikelaki (tjn) on kieltänyt kaikki tosi hyvältä maistuvat lisäaineet. Onneksi.
Eipäs tule mieleen semmosta, jota haluaisin takaisin.
Lapsena tapasin hakea Rix-Rax-suklaapatukoita kioskista. Niitä sai 5:llä pennillä kaks ja ostin aimo kasan.
Ruskeasta paperipussista niitä jakelin kavereille. Istuttiin portailla ja nautiskeltiin.
Maistui niin, niin, niin hyvältä. Ne oli vähän samantapaisia, kuin Suffelit, paitsi vähän pitempiä pötköjä.
niistä ruskeista vai vaaleista? Minä niistä ruskeista.
Viiden pennin pallopurukumit oli njam nnjam.
Mun päästäni oli pudonnut semmonen muisti, että niitä olis ollut ruskeita ja vaaleita.
Heti, kun luin kirjotukses, niin muistin.
Tykkäsin ruskeista.
Pallopurukumit muistan myös, hyviä olivat.
Sitten apteekista sai ostaa, valkoisessa paperipussissa, salmiakkiruutuja tai salmiakkijauhetta.
Molemmista tykkäsin, mutta enempi siitä salmiakkijauheesta. Kasteltiin sormenpää ja tökättiin sormi jauhepussiin. Salmiakkijauhoon kääriytynyt sormenpää sitten laitettiin suuhun. Heh ja Hyvää oli. :)
Ja oli tosi hyviä. Samoin kuin banaani toffee.
ikävä, täälläpäin ei ainakaan myydä.
on tuokin nimi minulle. Mitä se niinku sisältää.
olen sitä miettinyt. Nyt sen itselleni selvitin.
Ruotsin hjul tarkoittaa pyörää/ratasta. Leipä on otettu ohuesta, hapahkosta sekaleipätaikinasta muotilla. Se on reikäleipä, jossa on valmiit taitokset. Se on siis rattaan näköinen, hulikakku.
Eipä ole ennnen tullut mieleen, kiitti kun sait miettimään! :))
tulee jopa joulu-sana
sellaiset ihanat punaiset nekut, joissa oli läpinäkyvää sellofaania ympärillä. Myös mansikanmakuiset, valkomöhnäiset sisältä karkit. Muistan myös vaniljajäätelön ihanan tuoksun, ei tuoksu nyt. :/
Mulla tuli tuo pyörä mieleen, mutta voisihan se olla joulu ja vuosikin, joka pyörii aina uudelleen!
Äitini teki Rex-kekseistä kakkua tuolla metodilla. Luulenpa siinä olleen välikerroksissa ja päällä rasvan, kaakaon ja sokerin sekoitusta. Rex-keksit lienevät lähellä nykyisiä Digestivejä.
Ohje:
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/8942/Rex-kakku
muistan ja kookosrasvaan ja suklaaseen tehdyn riisimuromakeaiset.
Muistaako kukaan mikä oli sellainen Kismetin näköinen suklaavohveli.
Oliko se tuo Rix-Rax, ei kai?
Kefiiri. Sitä ei ole valmistanut mikään meijeri vuosikausiin. Nyt tuntuu liipasimella olevan Kirnupiimä. Valio kuulemma valmistaa sitä, mutta missään kaupassa sellaista en ole nähnyt. Ilmajoen osuusmeijeri tekee kirnupiimää, sitä saa satunnaisesti Prismoista. Suomessa kun piimänkin pitää olla makeaa, kefiirii ja kirnupiimä ovat happamia. Kirnupiimässä on muuten kaikenmaailman hiilihydraatteja, rasvaa jne osapuilleen samanverran kuin rasvattomassa maidossa.
Vihannesaladoopia ei tahdo saada kuin näin joulun alla. Olen jo haeskellut noista isommista marketeista, ei ole vielä tullut myyntiin. Se on kyllä helppoa tehdä itsekin, parina vuotena pitänyt itse tehdä kun kaupoista ei ole saanut.
Onhan noita muitakin. Sellaista paksua ja rasvaista porolenkkiä ei ole kai valmistettu kuin joskus kuuskytluvulla. Joku vuosi sitten sai vielä pirun hyvää punajuurimakkaraa keskisuomesta. Noh, direktiivit tiukkeni ja makkaratehdas piti lopettaa. Eikä savustettuja mahasylttyjä saa mistään.
Mutta onneksi on ostarilla viisi paaria, mistä kaikista saa kepappia ja pitsaa :CCC
=DW=
pahvisia pieniä, ei ole enää.... :( auts ku olivat hyviä...
ota Fazerin Paxeja kax.
minä olen kuullut tuon näin. Ota sisu kasvaa tisu, osta pax niin kasvaa kaks.
Kyllä meillä täällä päin yks liike ainakin on myynyt PAX-askeja...Mulla on tässä pöydälläni juuri sattumalta yks aski....kannessa on niin kuin suomen lippu ja valkoinen kyyhky siinä keskellä, tuntuuko tutulta ?? Näitä myytiin eräässä liikkeessä tarjouksessa , 5 askia sai eurolla :)
tuli kielelle, todellakinko niitä on vielä myynnissä ei ole täällä meil- päin, ei.
Et kai vaan ole sama tyttö, joka luokkaan tulleessaan murjaisi minulle "osta sisu kasvaa tisu" jne. Koko luokka kuuli. Olin silloin kuudennella luokalla ja erittäin laiha. Nykyään on niitä muotoja tullut myös minulle.
Ensimmäiseksi tuli mieleen saksansämpylät. Sisältä pehmeitä ja kuoret rapeita. Kuori hajosi samaan tapaan kuin keitetyn kananmunan kuori säröillen. Näitä jäljitelmiä olen maistanut ja puolivalmispakasteena ostanut, mutta se kuori ..se kuori ei halkeile yhtä lailla kuin alkuperäisten. Niitä sai aikanaan Elannon leipämyymälästä. Polakka ja Juhlalimppukin avot, maukkaita.
Toiseksi ne venäläiset suolakurkut, ai jai aivan sylkitippa herahtaa kielelle. Nykyään saattaa saada vähän sinne päin valkosipulikurkkuja, mutta ei voi puhua samana päivänä...nii ja jääkaappi haisee sitten vallan sille:)
Tenava-ajan muistilokerosta sitten löytyy paljon kaikkea hyvää. Maailman parasta suklaata sai nekusta..samaan tapaan kuin ne karkkinekut. Niitä saatiin vain yhdestä sellaisesta herttaisesta ulkokioskista puiston kupeessa. Yksi suosikki oli siinä nuoruuden alkutaipaleilla, ässäpurkka. Mahtavan makuinen ja koostumus notkea:) Foliokääreeseen pakattu pitkä purkkalevy ja "kylkiäisinä" muovisia ässiä. Näistä ässistä saatiin tehtyä toinen toisiinsa kiepauttamalla vaikka kuinka pitkä ketjuke.
Vielä mieleen tuli ne entisajan nakit. Onkohan tämän ajan nakkikysymys: syötiinkö ennen tuoreempaa ja lähempää tuotettua ruokaa karkeista puhumattakaan?
Melissa maitohyytelöä:p
Pakastettuja herkkusieniä
hieman lähemmin mitä tarkoitat. Ajattelin vain että miten niin pakastettuja ku eiks ne aina ole olleet säilykkeinä? Tarkoitan et miten pakasteet olis silleen säilynyt kotiin asti ja syötäviksi, ku ne jääkaapitkin tais olla mitä oli. Ai niin olihan upo kaappi ja se teis olla aika hyvä.
Meujän sokkarilta sai pussissa olevia, siivutettuja herkkusieniä ja olivat tosi kätevä, ruuanlisäke ilman purkin suolavesiä ja siihen liuenneita mineraaleja. Sitten ne vain lakkasivat olemasta. Kyselin perään vaan ei kuulemma ole listoilla enää, liekkö olemassakaan enää. Onneksi on kuivattuja herkkasieni murusia saatavana, ne on hyviä ja käteviä vaan en ole tullut etsineeksi niien nettiosoitetta. Tuoreitakin on vaan en syä raakana ja kutistuvat ruuanlaitossa.
oli minulle uutta. No ei sitä aina tietenkään kaikkia muista vaikka olisi nähnytkin :))
Kaipaan, voita. Siis tuoretta voita lätkäistynä voipaperille pieni nokare.
Aivan oikeaa vanhan ajan sopivasti suolattua kirnu voita.Tönkkö suolatusta ja tehdas tekoisesta en oikein välitä.
näin tyttölapsellekkin, voi että kun sitä vielä saisi joskus..... haaveissa vaan...
Prisman+halpaolut+on+muutettu+4.4+%seksi,+ennen+oli+4,6.
Mistäs sitä ryynimakkaraa ?
Lidlistä joskus.
pussista jauheena tehtiin mehua, olikos se jotain RYMDiä tai jotain sinnepäin. eri makuja niitä oli ja muistaakseni maku oli hiukan kitkerä. enpä sitä juomaa niin kaipaa mutta kait se jotain 60 luvun limpparia oli, parempaa kun harvoin sai. joskus juhannuksena sai jaffa pullon.
Verimakkaraa ja semmosta kunnolla paistaessa poksuvaa ryynimakkaraa
Joskus on tenhyt mieli sitä rapeakuorista, pehmeää ja maukasta ranskanleipää eli polakkaa, jota Helsingissä sai lämpimänä kivijalkakaupasta tai kuumana suoraan leipomoista vielä 1950-luvulla.
Myyjä kääräisi polakan paperiin ja se vietiin kainalossa kotiin. Siihen nokare voita ja siivu laiantaimakkaraa... Aijai! Pariisissa samanlaista rapeaa ja maukasta leipää ja patonkia saa yhä leipomoista, joita on joka korttelissa.
Täällä on 1960-luvulta asti pitänyt ostamaan hehtaarimarketeista muoviin käärittyä teollista, mautonta, sitkeää ja kumista tuotetta, jota sanotaan ”leiväksi” tai ”patongiksi”, ja jota ei pirukaan revi hampaillaan.
Mariankadun Fasulta sai ihanaa polakkaa vielä seiskytluvun taitteessa. Koulusta ruokiksella käytiin hakemassa puolikas polakka ja pullo cocista, kyllä se koulusta ostettavan sopan tai puuron voitti.