Nykyään harrastetaan vierailuja sukulais-, naapuri- ja tuttavaperheissä varmaan aikaisempaa vähemmän. Meidän perhe tosin kyläilee mielellään milloin vaan, ja meille kaikki ovat aina tervetulleita. Pakkasessamme on aina "vierasvaraa" ja koti pidetään siistinä, jos joku tekee yllätysvierailun.
Miten on muilla? Käyttekö kylässä? Vietättekö esim. naapureiden kanssa yhteisiä illanistujaisia, pikkujouluja tms.? Tapahtuvatko ne ns. "nyyttikestipohjalta" vai tarjoaako kyläpaikka syömiset ja juomiset?
Miten on muilla? Käyttekö kylässä? Vietättekö esim. naapureiden kanssa yhteisiä illanistujaisia, pikkujouluja tms.? Tapahtuvatko ne ns. "nyyttikestipohjalta" vai tarjoaako kyläpaikka syömiset ja juomiset?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä ollaan aina oltu hyvin läheisiä niin perheen kun sukulaistenkin kanssa. Toisten luo mennään ilman että sen kummemmin ilmoitellaan että nyt tullaan. tietysti jos asioikseen pitemmälle lähtee niin tulee tarkistettua että onhan siellä edes joku kotona. Minä tiedän missä äidin kodin avain sijaitsee ja äidillä on avain meille. parhaillaan olen herännyt siihen että äiti pyytää kahville:) Kyllä sitten sanotaan jos ei käy että tullaan ja kaikki tyytyy sitten siihen tullaan sitten toiste
tapahtuu mielestäni nykyään aika vähän. Siis niin päin, että itse menisin jonnekin ennalta ilmoittamatta/suunnittelematta. Lastenkin (siis jo aikuistuneiden ja kotoa muuttaneiden) luokse jos sillä lailla menee niin silloin on jotain asiaa toimittamassa - viemässä jotain, hakemassa jotain tms.
Sen sijana Tönössäni kyllä käy ennalta ilmoittamattomiakin vieraita; naapureita, ystäviä ja sukua.
Erityistä vierasvaraa en heidän vuoksi pidä. Kahvit saa toki ja jos känttyä on niin sitäkin. Ja jos visiitti osuu ruoka-aikana niin katetaan yksi lautanen lisää.
Minä en voi sanoa että koti olisi aina siisti. "Aina sotkuinen" taitaa kyllä kuvata sitä tavallaan paremmin, mutta sanoohan se vanha sananlaskukin jotta "vieras tulee ajallaan ja talo elää tavallaan."
Aikoinaan meillä oli tapana järjestä kerran viikossa suurehkot päivälliset aina jollain tietyllä teemalla ja kulloinkin tietylle porukalle (sukua, naapureita, ystäviä, työ- ja järjestötuttavia jne). Moneksi vuodeksi tuo tapa hiipui pois kun oli elämässä niin paljon muuta. Nyt olemme hiljalleen elvyttämässä tapaa. On mukava kokata porukalla, miettiä kattauksia jne.
Ja ennen kaikkea mukava istua porukalla pitkään; syödä, jutella, nautiskella toistemme seurasta.