Nyt tämä henkilökohtainen avustaja taitaa lähteä pois nykyisestä paikastaan! On nimitelty vaikka miksikä, työnantaja aiheuttaa tarkoituksella vaara-tilanteita, ei ota mistään päätöksistään ja sanomisistaan vastuuta itse ja kaikkea muuta paskaa. Saattaa sekunnissa kiihdyttää itsensä silmittömään raivoon mitättömästä asiasta kunnes taas lauhtuu. Henkilö on niin täynnä vihaa, katkeruutta, kovuutta, ilkeyttä että oikein puistattaa sitä katsella. Parempi olis olla hänen koiransa, joka saa parempaa kohtelua ku avustajat.
Hänellä on ollut oikeasti todella hyviä ja uhrautuvia avustajia (tietysti on myös poikkeuksia). Kun hän oli sairaalassa, häntä kävi joku avustajista katsomassa joka päivä ja huolehtimassa hänen kotonaan hänen koirastaan. Hänelle vietiin tuliaisia, ostettiin kahvilasta mitä vain halusi. Eräs avustaja säännöllisesti ostaa hänen parvekkeelleen uusia kukkia. Jos joku avustajista on leiponut jotain kotonaan, niin osa leipomuksista viedään hänelle. Mutta mitä hän tekee?! Jättää ne syömättä, käskee toisen avustajan heittää roskiin. Mikään ei kelpaa, mikään ei ole koskaan täysin hyvin. Aina kaikessa on jotain vikaa. Kehtaa jopa valittaa saamistaan lahjoista toiselle avustajalle.
Haukkuu avustajiaan heille itselleenkin idiootiksi, dorkaksi, ämmäksi jne jne. Saatta esim. kaupassa asioidessa huutaa että "hei idiootti, tulepas nyt tänne" ja naurahtaa päälle. On vihamielinen jopa äitiään ja vanhaa pappaansa kohtaan, vaikka he antavat hänelle aina vaan rahaa ja mitä vaan sattuu tarvimaan.
Ei, mä en enää jaksa! Tietysti on ollut myös hyviä päiviä ja hetkiä, mutta liika on liikaa.
Hänellä on ollut oikeasti todella hyviä ja uhrautuvia avustajia (tietysti on myös poikkeuksia). Kun hän oli sairaalassa, häntä kävi joku avustajista katsomassa joka päivä ja huolehtimassa hänen kotonaan hänen koirastaan. Hänelle vietiin tuliaisia, ostettiin kahvilasta mitä vain halusi. Eräs avustaja säännöllisesti ostaa hänen parvekkeelleen uusia kukkia. Jos joku avustajista on leiponut jotain kotonaan, niin osa leipomuksista viedään hänelle. Mutta mitä hän tekee?! Jättää ne syömättä, käskee toisen avustajan heittää roskiin. Mikään ei kelpaa, mikään ei ole koskaan täysin hyvin. Aina kaikessa on jotain vikaa. Kehtaa jopa valittaa saamistaan lahjoista toiselle avustajalle.
Haukkuu avustajiaan heille itselleenkin idiootiksi, dorkaksi, ämmäksi jne jne. Saatta esim. kaupassa asioidessa huutaa että "hei idiootti, tulepas nyt tänne" ja naurahtaa päälle. On vihamielinen jopa äitiään ja vanhaa pappaansa kohtaan, vaikka he antavat hänelle aina vaan rahaa ja mitä vaan sattuu tarvimaan.
Ei, mä en enää jaksa! Tietysti on ollut myös hyviä päiviä ja hetkiä, mutta liika on liikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen lueskellut vähän joka puolelta nettiä näistä avustajien ja työnantajien asioista koska olen ensimmäistä henkilökohtaista avustajaa palkkaamassa - tai kuntahan palkan maksaa mutta työnantajan roolissa siis tietysti.
Ihmiset ovat niin erilaisia ja on varmasti psyykkisillä sairauksilla taikka vaan vaativalla luonteella varustetun ihmisen avustajana raskasta olla, toiset silti jaksavatkin mutta kyllä pitää ymmärtää että myös avustaja on ihminen eikä koira..
voi sentään, ei avustajan tarvitse sentään omaa elämäänsä raastaa riekaleiksi, kuten ei kenenkän missään työssä - harmi vaan kun ei aina ole työntekijällä mahdollisuutta yhtäkkiä vaihtaa työtä kun ei ole paljoa vaihtoehtoja tarjolla tätänykyä. ainakin mitä olen seurannut niin ei oikein milleen alalle ole kauheasti työtarjontaa ollut mutta jos vaan löytyy toinen työ ja et jaksa nykyisessä niin ajattele omaa itseäsi ja vaihda työtä.
toivon että itsestäni ei tule kiukkuista työnantajaa ja osaisin ottaa työntekijän tarpeeksi huomioon, että olisi molemmilla hyvä mieli työpäivän päätteeksi, yritän ainakin parhaani.
Voimia sinulle, muistathan että oma itse on tärkeä ja omaa elämä on aina niin tärkeä juttu ettei siitä kannata tehdä raskasta taakkaa itselleen kenenkään toisen kustannuksella.
Kiitos viestistäsi! Olenhan minä ennenkin tavannut ihmisiä joilla psyykkisiä ongelmia, mutta tämä on jotain mitä ei voi enää järjellä ymmärtää. Sanoo esim. monena päivänä oikein nätisti, että jos minulla ei ole enää mitään tekemistä, niin voin lähteä jo kotia. Tämä siis ennen virallista työpäivän päättymistä. Muutama pv tästä jo ärjyy ja käskee laskemaan, miten paljon tunteja on kertynyt näistä aikaisemmin lähdöistä. On vihainen, kun on lähdetty ennen työajan loppua. Siis jotain aivan käsittämätöntä!! Tai kokee loukkaavana, jos hänen koiransa osoittaa avustajalle liikaa kiintymystä ja avustaja huomiotaan koiralle. Noh, sitten kun avustaja lopettaa moiset huomionosoitukset koiraa kohtaan, niin puhelee miten kukaan avustaja ei tykkää hänen murrestaan. Mikään ei siis kelpaa!
Uskon kyllä että avustaja ja työnantaja voivat muodostaa keskenään myös hyvän työ-suhteen, kunhan kumpikin kunnioittaa toista. On tärkeää puhua avoimesti mutta asiallisesti asioista, mitkä alkavat hiertämään. Avustajan on hyvä muistaa, että hän on töissä toisen kotona toisen ehdoilla ja osaltaan vastuussa asioiden sujumisesta. Ei ole avustajan tehtävä arvostella toisen ajankäyttöä tai piintyneitä tapoja. Avustettavalla on oikeus elää omanlaistaan elämää ja myös omaan rauhaan kotonaan. Työnantaja sanelee sen, miten haluaa päivänsä etenevän.
Työnantajan taas pitäisi muistaa, että vaikka hän itse on kotonaan, se on avustajalle vieras ympäristö, -työpaikka. Siellä siis vallitsee samat säännöt kuin muissakin työ-ympäristöissä. Avustajalla on oikeus miellyttävään ja rauhalliseen työilmapiiriin. Tarkoitan sitä, että töitä on kivempi tehdä kun ei tiuskita ja rähjätä vieressä. Työnantajan pitäisi edistää myös avustajan turvallisuutta ja terveyttä, ei olla uhkana sille. Tämä tarkoittaa oikeanlaista ergonomiaa ja sitä että työnantaja omalta osaltaan mahdollisesti helpottaa avustajan työtä, mikäli mahdollista.
Minun työnantajani heittäytyy välillä tahalleen tuolista lattialle niin että kolahtaa tai seisoessaan heilahtaa tarkoituksella toiselle sivulle. Kuka ottaa vastuun, jos jotain tapahtuu?? Kerran jo mennyt luita poikki, kun heittäytynyt tälleen lattialle. Tuli pitkä reissu sairaalaan.
Toivon että löydät hyvän avustajan ja yhteisen sävelen hänen kanssaan! Työ voi olla todella antoisaa, kaikesta huolimatta.
avustaja tekee työtä.. ei ole sukulainen vaan palkkalainen. Täten ei liene voida kuvitella, että verokirjaduunarin pitäisi kuunnella ihan mitä soopaa tahansa. Toinen juttu olisi, jos puhuttaisiin asiasta kuten tuolla saippuamaailmassa..kuten ameriikassa tai muualla, missä rahaa on kuin saharan hiekkkaa. Ja esim näistä julkkiksista..missä tekevät mitä sattuu. Siellä voidaan palkata henkilöitä töihin ja sanoa heille sellaiset ohjeet, että niihin saa sisällytettyä vaikka päällään roikkumista tai varpaista venyttelyä..mutta eronahan on että se korvauspuoli kattaa tällaisen "rääkkäilyn". Että kyllä kai Suomessakin saisi oman hoitajan, kuka kuuntelee mitä tahansa haukkumista tai solvaamista ym...kunhan siitä sovitaan etukäteen, että kuuluu asiaan...ja palkkakin sitten sen mukainen. Eihän siinä mitään ongelmaa. Nappulaa tiskiin. Muuten kyllä taitaa olla niin, että vaatinee verisukulaisen, että tuollainen kiukuttelu on mahdollista. Ja vaikka kyseessä lienee psykologinen ongelma ja jotain katkeruutta ja vihaa ym. - niin silti edelleenkään tuollainen ei kuulune normityösopimusten piiriin eikä sitä kenenkään tarvitse kuunnella. Eli, ei kukaan opi, jos ei opeteta - sitä uutta elämää sitten siinä uudessa tilanteessa. Mutta ehkä oppii, kun 57:s hoitaja on menossa....josko sitten....tai sitten ei. ?
Ei kyllä olla sukulaisia ollenkaan! Samanlaista käytöstä se pitää jokaista kohtaan. Tyyli on se, että jokainen on vuorollaan aina työnantajan hampaissa, enemmän tai vähemmän. Muita sitten samaan aikaan kenties jopa mielistellään. Kiukku on purettava johonkin jokatapauksessa aina. Ja sitä kiukkua ja vihaa riittää. Aina joku meistä neljästä on se, kenestä pitää purnata kaikille muille. Jos ei todellista syytä ole, niin se keksitään eli toisinsanoen valehdellaan tai sitten revitään aihe suuttumukselle ihan mitättömästä asiasta.
Amerikassahan ilmeisesti kaikki on mahdollista mutta tästä työstä saatu korvaus ei ole mitenkään kummoinen täällä. Viime aikoina avustajatkin tietyin väliajoin vaihtuneet, joten jospa jossain vaiheessa niitä tapojakin oppisi. Olen ajatellut ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle.
mulla on hoitoalan kokemusta , aikuisen ihmisen kanssa meni puihin ns.käyttäyty työntekijää kohtaan aika huonosti, läksin.Muuten edellytykset hyvään työpanokseen oli olemassa töistä ei koskaan tullut napinaa juurikaan vaan ihan muusta.
Alati vaihtuvat avuistajat.
Sitten tein muita hoitoalankin töitä itsenäisesti, kunnes menin päiväkotiin erityislasten avustajaksi.Oman työkaverin kanssa meni hyvin.Vaikka hän korkeasti koulutettu ja koulutetumpi kuin muu henkilökunta.Muiden osastojen ihmiset kateellisena huomautteli kaikesta siihen tyyliin *et eihän sulla mitään virkaa..sä et oo kasvatusvastuullinen*vaikka olin kasvatusvastuullisena aikamontakin kertaa.Vedin ryhmän päiviä iltapäiviä tarvittaessa siinnä missä muutkin.. ja pidin huolta lapsista paremmin kuin moni koulutetumpi.Monikaan ei näe miten tärkeitä on muutkin ihmiset jotka oikeesti tekee töitä.Hitsi miten ylpeä olen itsestänikin kun lapset menee eteen päin.Olenhan lasten kanssa useimmiten 8h päivä enempi kuin moni muu..Se olen minä joka pitää lasten puolta.Kun joku niitä koittaa nakella ja huutaa niille turhista omista pahoista oloistaan.Kiitosta olen saanut johtajaltakin ja vanhemmilta.Ja työpariltani.Me ollaan tiimi ja hyvä tiimi ollaankin mutta se ei riitä.. miten viihtyy paikassa jossa työtä tekee nuo mädät omenat..ns.Valittavat ämmät ja sairaslomalle jäävät heti kun negatiivistä palautetta tulee.Olen itse ollut lastenhoitoalallakin ja ymmärrän lapsista paljon asioita en niihin kyllä pura mitään omiani.Mutta avustaja kuin avustaja.. kannattaako enää katsella mitään austajan töitä menee kauppaan vaikka töihin jos palkaksi saa tämmösen kohtelun.Avustaja on se tärkein ihminen avustettavan rinnalla koska ymmärretään se..arvostasitte niitä käsiä edes.*Minä olen sinun silmäsi sinun korvasi sinun kätesi*..niinkö se menee..sinun aivosikin tarvitaessa ja enkeli varjelen vaaroilta kuljen kanssasi rinnallasi suojellen.Jos mulle tulisi joskus avustaja pitäsin sitä kuin kukkaa kämmenellä.Tietysti työt pitää tehdä mitä sovitaan huolella.Sosiaalinen reipas oma aloitteinen ihminen ja koulutustakin omaava.Löytyykö ketään kuka arvostas mua jos haen sulle töihin?eipä ole kivaa tehdä töitä itku kurkussa pahalla mielellä sekin on koettu päivät on kuulkaas pitkät....sitten on jo niin vaikeaa että pitää oikeesti ottaa loparit.
Jos ei apu kelpaa niin miksi väkisin avustaa.
minusta "meidän avustajien" täytyy yhdistyä ja vain yhdessä asioita hoitaen saamme mekin vaativaan työhömme vastinetta, joka todella on muutakin kuin "pieni palkka". Jokainen avustettava on yksilö ja jokaisella on omat erityistarpeensa ja tapansa. Jos avustettava on vaikea, todella vaikea, kuten Sinun kohdallesi tuntuu osuneen, meillä pitäisi olla keinot vaikuttaa siihen, ettet ainakaan joudu tyhjän päälle, jos joudut työsi jättämään. Me emme ole koiria ja sellaisena meitä ei kukaan saa kohdella! Meilläkin täytyy olla oikeuksia, eikä vain velvollisuuksia. Työ on todella tosille fyysisesti raskasta ja toisille psyykkisesti raskasta, tai niitä molempia. Ainakin kyse on ihmisen auttamisesta selviämään elämässään mahdollisimman omatoimisena ja itse asioistaan päättäen. Olemme välillä jopa sairaanhoitajia, mutta palkkamme ja muut etuutemme ovat alinta kuntien/kaupunkien maksamaa. Siitä saattaa seurata juuri tämä tilanne, että avustettava kokee, ettei avustaja ole ihminen, ei hänellä ole tunteita, eikä hänestä tarvitse välittää. Näin se ei saa olla. Kohtelu ja arvostus on vastavuoroista avustettavan ja avustajan välillä! Se on yksi kohdalleen laitettava asia. Nyt haenkin tosissani, että ymmärtäisimme yhdistyä ja lähteä omalta osaltamme ajamaan etujamme. Niin on jokaisella muullakin ammattikunnalla. Joten toimikaa - en ole itse aktiivinen kauan, enkä huuda tätä, ellen saa vastakaikua ja alamme toimia tosissaan oman työmme eteen.