Mä oon ollu kiinnostunu yhestä mua vuoden vanhemmasta (-87) pojasta jo vuosia, ehkä suunnilleen neljä vuotta. Olkoon tää poika nyt vaikkapa Mikael.
Mikael asuu eri paikkakunnalla kun mä, mutta mä tapasin sen yhen harrastuksen parissa, ja me nähään n. pari kertaa kuussa tän harrastuksen parissa kisoissa ja leireillä.
Kaks vuotta sitten mä vasta tutustuin siihen ihan kunnolla, ja sillon me vaihdettiin numerot, ja alettiin tekstailla. Mä olin kyllä kerran aikasemmin tekstannu sille ja kysyny et kiinnostaisko sitä alkaa tekstailemaan mun kaa, mut se ei sillon tienny kuka mä olin ja sano että se ei voi alkaa tekstailemaan, ja vetos suuriin puhelinlaskuihin. No, mä annoin sillon sen asian sitten olla. Mutta nyt pari vuotta sitten, kun se ties kuka mä olin (kun näki mut face to face) niin se sit sano että voidaan tekstailla.
Sillon heti alussa mä sanoin sille kerran, että mä oon kiinnostunu siitä, ja että mä haluaisin alkaa sen kaa. Sitä mä kyllä kysyin ihan liian aikasin, mutta enhän mä sillon "pienenä" sitä tajunnu, ja sitä paitsi sillä hetkellä myös yks mun "kaveri" yritti iskee tätä mun ihastusta. Mikael sitten vastas siihen, että ei voi alkaa, koska on liian pitkä välimatka. Se ei myöskään koskaan oo sanonu mulle, että se ois kiinnostunu musta. Kerran kun kysyin siltä et mitä me sen mielestä ollaan, niin se sano että "kaipa me ollaan vaan kavereita". Kaipa. Niinpä niin. Siis eiks se ollu ihan varma siitä et ollaanko me VAAN kavereita, vai eikö se halunnu sanoo suoraan, että me ei ikinä voitais olla mitään muuta kun kavereita, vai mitä se tarkotti?
Nyt me ollaan siis tekstailtu (ja soiteltu) noin kaks vuotta. Sinä aikana se ei oo muistaakseni yhtäkään kertaa tekstannu mulle eka, vaan aina mä oon ollu se, joka tekstaa eka. On se kyllä muutaman kerran soittanu mulle, kun mä oon soittanu eka eikä se oo vastannu. Oon myös koittanu sellasta, että oon ollu jopa pari kuukautta kokonaan tekstailematta sille, mutta ei se silti mulle tekstannu eka. Joten pitäiskö mun alkaa leikkimään jotain vaikeemmin tavoiteltavaa, että se vois kiinnostua musta?
No, välillä (mutta kuitenkin harvemmin) sen viestit on sellasia muutaman sanan pituisia, joissa se vaan vastaa johonkin mun kysymykseen. Sillon tuntuu, että sitä ei vois toi tekstailu vähempää kiinnostaa.
Yleensä kuitenkin sen viestit on aika pitkiä, ja se myös kyselee multa jotain. Nykyään sen viesteissä on alkanu olee aika paljon myös smileja. =) Aina sillon tuntuu, että ehkä se sittenkin haluu tekstailla.
Joten osaisko esim. joku jätkä sanoo, että kiinnostaako sitä toi tekstailu (tai mä) yleensäkään yhtään, vai mitä toi tarkottaa?
Älkääkä mielellään sanoko, että kysy siltä iteltään. Mä oon kysyny vaikka kuinka monesti, että vieläkö sitä kiinnostaa tekstailla. Yleensä se aina sanoo, että kyllähän me voidaan tekstailla. Paitsi yhen kerran se kyllä sano, että jospa ei tekstailtas enää, kun sillä ei oikein oo aikaa. Kuitenkin parin päivän päästä se jo sano, että voidaan me kai sittenkin tekstailla.
Sillon, kun me nähään, se on välillä niin kun ei huomaiskaan mua. Yleensä tota tapahtuu kuitenkin vaan sillon, kun siinä lähellä on sellasia henkilöitä, jotka ei mielellään saa tietää että me tunnetaan hyvinkin. Joskus se kuitenkin taas tulee juttelemaan mulle paljonkin, kun nähään, ja yleensä se myös vähintään moikkaa mulle aina (jopa ennen ku mä moikkaan sille), ja aika usein se myös tulee sanomaan heippa jos se lähtee esim. kisoista ennen mua.
Joten osaisko kukaan sanoo mitä toi jätkä oikein tarkottaa, kun ei siitä saa selvää. Oon kysyny sitä myös yheltä tän jätkän (ja myös mun) hyvältä kaverilta, mut ei sekään osannu sanoo. Mikaelista itestäänkin saa välillä sellasen kuvan, että "kiinnostaa-ei kiinnosta", eli tietääköhän se siis itekään mitä se tahtoo?
Kiitti jo etukäteen vastauksista!!
Mikael asuu eri paikkakunnalla kun mä, mutta mä tapasin sen yhen harrastuksen parissa, ja me nähään n. pari kertaa kuussa tän harrastuksen parissa kisoissa ja leireillä.
Kaks vuotta sitten mä vasta tutustuin siihen ihan kunnolla, ja sillon me vaihdettiin numerot, ja alettiin tekstailla. Mä olin kyllä kerran aikasemmin tekstannu sille ja kysyny et kiinnostaisko sitä alkaa tekstailemaan mun kaa, mut se ei sillon tienny kuka mä olin ja sano että se ei voi alkaa tekstailemaan, ja vetos suuriin puhelinlaskuihin. No, mä annoin sillon sen asian sitten olla. Mutta nyt pari vuotta sitten, kun se ties kuka mä olin (kun näki mut face to face) niin se sit sano että voidaan tekstailla.
Sillon heti alussa mä sanoin sille kerran, että mä oon kiinnostunu siitä, ja että mä haluaisin alkaa sen kaa. Sitä mä kyllä kysyin ihan liian aikasin, mutta enhän mä sillon "pienenä" sitä tajunnu, ja sitä paitsi sillä hetkellä myös yks mun "kaveri" yritti iskee tätä mun ihastusta. Mikael sitten vastas siihen, että ei voi alkaa, koska on liian pitkä välimatka. Se ei myöskään koskaan oo sanonu mulle, että se ois kiinnostunu musta. Kerran kun kysyin siltä et mitä me sen mielestä ollaan, niin se sano että "kaipa me ollaan vaan kavereita". Kaipa. Niinpä niin. Siis eiks se ollu ihan varma siitä et ollaanko me VAAN kavereita, vai eikö se halunnu sanoo suoraan, että me ei ikinä voitais olla mitään muuta kun kavereita, vai mitä se tarkotti?
Nyt me ollaan siis tekstailtu (ja soiteltu) noin kaks vuotta. Sinä aikana se ei oo muistaakseni yhtäkään kertaa tekstannu mulle eka, vaan aina mä oon ollu se, joka tekstaa eka. On se kyllä muutaman kerran soittanu mulle, kun mä oon soittanu eka eikä se oo vastannu. Oon myös koittanu sellasta, että oon ollu jopa pari kuukautta kokonaan tekstailematta sille, mutta ei se silti mulle tekstannu eka. Joten pitäiskö mun alkaa leikkimään jotain vaikeemmin tavoiteltavaa, että se vois kiinnostua musta?
No, välillä (mutta kuitenkin harvemmin) sen viestit on sellasia muutaman sanan pituisia, joissa se vaan vastaa johonkin mun kysymykseen. Sillon tuntuu, että sitä ei vois toi tekstailu vähempää kiinnostaa.
Yleensä kuitenkin sen viestit on aika pitkiä, ja se myös kyselee multa jotain. Nykyään sen viesteissä on alkanu olee aika paljon myös smileja. =) Aina sillon tuntuu, että ehkä se sittenkin haluu tekstailla.
Joten osaisko esim. joku jätkä sanoo, että kiinnostaako sitä toi tekstailu (tai mä) yleensäkään yhtään, vai mitä toi tarkottaa?
Älkääkä mielellään sanoko, että kysy siltä iteltään. Mä oon kysyny vaikka kuinka monesti, että vieläkö sitä kiinnostaa tekstailla. Yleensä se aina sanoo, että kyllähän me voidaan tekstailla. Paitsi yhen kerran se kyllä sano, että jospa ei tekstailtas enää, kun sillä ei oikein oo aikaa. Kuitenkin parin päivän päästä se jo sano, että voidaan me kai sittenkin tekstailla.
Sillon, kun me nähään, se on välillä niin kun ei huomaiskaan mua. Yleensä tota tapahtuu kuitenkin vaan sillon, kun siinä lähellä on sellasia henkilöitä, jotka ei mielellään saa tietää että me tunnetaan hyvinkin. Joskus se kuitenkin taas tulee juttelemaan mulle paljonkin, kun nähään, ja yleensä se myös vähintään moikkaa mulle aina (jopa ennen ku mä moikkaan sille), ja aika usein se myös tulee sanomaan heippa jos se lähtee esim. kisoista ennen mua.
Joten osaisko kukaan sanoo mitä toi jätkä oikein tarkottaa, kun ei siitä saa selvää. Oon kysyny sitä myös yheltä tän jätkän (ja myös mun) hyvältä kaverilta, mut ei sekään osannu sanoo. Mikaelista itestäänkin saa välillä sellasen kuvan, että "kiinnostaa-ei kiinnosta", eli tietääköhän se siis itekään mitä se tahtoo?
Kiitti jo etukäteen vastauksista!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla on muuten melkein täysin sama tilanne yhen tytön kanssa... Just noi tollaset, että mä oon se joka oikeestaan aina alottaa tekstaamisen tai kirjottaa meilin ekana... Ja mäkin oon kertonu tunteistani, joka oli ehkä liian aikasta.
Mutta, sitten tohon sun juttuun :) .. Mulla kun on melkein tää täysin sama tilanne tällä hetkellä, niin luulen osaavani vastata tohon, pojan näkökulmasta. Jos mä olisin toi poika, ja olisin kiinnostunut susta, mä melko varmasti tekstailisin sulle aika usein, ja sillein ettei sun tarvis aina alottaa sitä. Myöskin varmasti soittelisin itte ja muuta sellasta. Mun mielestä pojat (tai ainakin mä itse) osaa kertoo tunteensa aika helposti ja vieläpä hyvin. Mä en patista sua kysyyn siltä, koska tiedän varsin hyvin kuinka ärsyttävää se on kun toinen vastaa sillä vanhalla samalla tavalla joka ei kerro tarpeeks. Mutta, kyllä mä oon aatellu silloin, kun oon aina joutunu alottaan sen tekstaamisen tai muuta, että en mä usko että se musta olis sitten kiinnostunu. Oon sitten kuitenkin miettiny, että jos tytöt kokeekin sen jotenkin eri tavalla. Mutta näköjään aika samalla tavalla..
Mä ajattelisin vähän niin, että ei se ainakaan kauheen kiinnostunut ole. Voi se vähän olla, mutta jos se olis enemmän, se todennäkösesti toimis eli rupeis vaikka oleen sun kanssa. Varsinkin jos sä kerran oot kysyny, ja kertonu sille tunteistas. Ainakin mä tekisin niin, jos joku tyttö mulle kertois tunteistaan ja tuntisin kanssa sitä kohtaan jotain. Mutta, ihmisethän on erilaisia, ja tää ei välttämättä pidä paikkaansa. Kaikkein parhaiten se hoituis, jos pystysit jutteleen sen pojan kanssa siitä. Sanot vaikka, että se on sulle tärkee asia ja haluisit puhuu sen nyt kerralla kuntoon. Ja että arvostat rehellisyyttä ja se, että tiedät totuuden sen tunteista on sulle tärkeempää kuin se mitä ne sitten onkaan.
Ai, taas me ajateltiin samalla tavalla. Oon huomannu noista sun aiemmistakin vastauksistas muille, että oot ollu melkein aina samaa mieltä kun mä. =)
Mäkin oon monesti miettiny, että ehkä pojat kokeekin ton tekstailun ym. jotenkin eri tavalla, mut nyt ton sun vastauksen perustella huomasin, että näköjään ei ehkä kuitenkaan.
Ja tosta seurustelusta... Se ei siis alkanu mun kaa sen välimatkan takia, koska se sano että sitä on ihan liikaa, ja että pitäis nähä useemmin. Siinä samalla yks mun kaveri, olkoon nyt vaikka Hanna halus alkaa tän mun ihastuksen kaverin, olkoon se nyt vaikka Heikki, kaa. Sit mä kysyin mun ihastukselta, et voisko se sit alkaa mun kanssa, jos Hanna ja Heikki alkais seurustelemaan (sillon me oltais myös nähty useemmin). Siihen tää mun ihastus sano että ehkä. Mut en sit tiiä, ehkä se vaan sano ton välimatkan syyks sen takia, että se on ehkä kaikista vähiten loukkaavaa mua kohtaan, eikä sille kumpikaan mitään voi. Toisaalta, myös toi Heikki sano Hannalle, että ei voi alkaa sen kaa siks, kun niillä on toi sama välimatka mikä mulla ja tolla mun ihastuksella, vaikka sekä Heikki että Hanna oli kyllä kiinnostuneita toisistaan. Ai niin, en tiiä vaikuttaako asiaan, mutta toi mun ihastus, eikä Heikkikään, oo koskaan seurustellu kenenkään kanssa?!
Ehkä mun pitää vaan yrittää unohtaa toi poika. Mutta kun mä tiiän, että mä en voi päästää siitä kokonaan irti, mä haluun olla sen kanssa edes kaveri. Tai siis kavereitahan me ollaan nytkin, mutta ei kaveruuteen yleensä kuulu se, että kysellään, että ootko sä nyt kiinnostunu mun asioista vai et...
Pitäisköhän mun sanoo tälle pojalle joskus, että mä en oo enää kiinnostunu siitä, mutta haluaisin, että me silti pysyttäis kavereina. Kyllä mä saatan vielä ollakin siitä kiinnostunu, mut oon tässä alkanu miettimään, että minkäköhän ihmeen takia. Se on kyllä sanonu mulle, että sitä ei haittaa ollenkaan se, että mä oon kiinnostunu siitä, kun mä sitä kerran siltä kysyin. Mutta entä jos se kuitenkin häiritsee sitä ainakin vähän?!
Kannattaisko mun siis vaan lopettaa toi tekstailu lähes kokonaan? Voisin kyllä mennä juttelemaan sille kun nähään, jos se juttelu on sillon mahdollista, ja tekstailla ihan vaan sillon tällön, esim. pari kertaa vuodessa, että miten menee tms. Sitä mä en kuitenkaan halua, että me ihan kokonaan unohdetaan toisemme, ja kohta kuljetaan vaan toistemme ohi niin kun ei oltais koskaan tunnetukaan. Nimittäin sekään tuskin unohtaa sitä viikonloppua millon me tutustuttiin. Mä en kyllä tolla tarkota sitä, että mun ja tän pojan välillä ois tapahtunu mitään kummallisempaa, mutta mä tiiän, että sellasta ei silti tapahdu meille kummallekaan enää koskaan, vaikka se oiskin kyllä periaatteessa mahdollista.
Minkä ikänen sä npoitsu muuten oot, ja mistä päin Suomee? Kiitti muuten erittäin hyvästä ja asiallisesta vastuksesta!! Toi autto jo aika paljon! =)
Nyt mä muuten vasta huomasinkin kuinka samanlainen tilanne meillä on nyt.. :) Oon kanssa miettiny, että pitäisköhän vaan yrittää unohtaa se tyttö. Mutta silti haluisin olla vaikka vaan kaveri sen kaa, mutta en mä sitten tiedä onko tää juttu haitannu sitä, ja haittaako se edelleen. Ja vielä toikin, että mäkin oon viime aikoina miettiny tota, että miks mä itse asiassa edes oon enää kiinnostunu siitä. Tai no, kyllä mä muistan vielä sen tunteen mikä mulla oli, ja on varmaan vieläkin vähän.
Mä taidan olla aikas samanikäinen kun säkin, täytän 16 tässä lähiaikoina. :) Ja asustelen Tampereella. Jos muuten haluut, niin voit kyllä pistää sähköpostia, niin voidaan jutella lisää tästä ja muistakin jutuista.. Mun osote on [email protected] :)
Mä koitan ehtiä laittamaan sulle mailia joskus tässä lähiaikoina... Nyt tänä viikonloppuna en vielä ehdi kun on pari kiireellistä koulujuttua jotka pitää saada tehtyä. =(
Mut ois tosi kivaa alkaa mailailemaan, joten mä kyllä laitan sulle mailia sit heti kun ehdin. =)
Ainakin minä sain sellaisen kuvan siitä äijästä tuon tekstisi luettua että häntä ei kiinnosta paljoakaan olla tekemisissä kanssasi. Ja uskon että hän on tekemisissä kanssasi vain sen takia että hän ei osaa sanoa sinulle EI. Eli hän tekstaa sinulle kuin velvollisuuden tunnosta. "No jos toi nyt tekstaa mulle niin kai munkii on nyt sitte tekstattava takasin" -tyyliin.
Hän ei halua tekstata tai olla tekemisissä kanssasi, eikä ole ihastunut. Häntä ärsyttää se kun roikut hänesse kokoajan kiinni (ainakin kännykällä) Tai ainakin näin minä PÄÄTTELEN.
Älä ota tätä tekstiäni liian vakavasti, mutta näin jätkän näkökulmasta voin sanoa 87% varmuudella että tyyppi vain ei osaa sanoa sinulle ei. Hän ei halua olla röyhkeä mutta samalla toivoo että "antaisit hänen olla jo".
Ehkäpä niin... Valitettavasti.
Kiitti rehellisestä mutta asiallisesta vastauksesta sullekin!! =)
OLEN AIVAN SAMAA MIELTÄ KANSSASI
> vuoden vanhemmasta
Ehkäpä liian pieni ikäero ? "Biologinen kello" käy tytöillä nopeammin
> jo vuosia, ehkä suunnilleen neljä vuotta.
Tuo perspektiiviä asioihin (plussaa)
>asuu eri paikkakunnalla
(-)
> tapasin sen yhen harrastuksen parissa
> me nähään n. pari kertaa kuussa tän harrastuksen
> parissa kisoissa ja leireillä.
(-)
> että ei voi alkaa, koska on pitkä välimatka.
Kun hän käytti vain järkeä.
> Siis eiks se ollu ihan varma siitä et ollaanko
> me VAAN kavereita,
Mitäs kysyit sellaista.
> Sinä aikana se ei oo muistaakseni yhtäkään
> kertaa tekstannu mulle eka, vaan aina mä oon
> ollu se, joka tekstaa eka. On se kyllä muutaman
> kerran soittanu mulle, kun mä oon soittanu eka
> eikä se oo vastannu. Oon myös koittanu sellasta,
> että oon ollu jopa pari kuukautta kokonaan
> tekstailematta sille, mutta ei se silti mulle
> tekstannu eka.
Ajatteli että sä jätit hänet.
Tai että sinulla on ollut tärkeämpää
tekemistä (esim lomareissu)
> Joten pitäiskö mun alkaa leikkimään jotain
> vaikeemmin tavoiteltavaa, että se vois
> kiinnostua musta?
Ei kannata
> No, välillä (mutta kuitenkin harvemmin) sen
> viestit on sellasia muutaman sanan pituisia,
> joissa se vaan vastaa johonkin mun kysymykseen.
Sillä on jotain muuta tekemistä sillä hetkellä joka on aivan luonnollista
> Paitsi yhen kerran se kyllä sano, että jospa
> ei tekstailtas enää, kun sillä ei oikein oo
> aikaa.
Hän käytti järkeä
> Kuitenkin parin päivän päästä se jo sano, että
> voidaan me kai sittenkin tekstailla.
Tunteet tuli mukaan
> Sillon, kun me nähään, se on välillä niin kun
> ei huomaiskaan mua.
Testailee ja leikkii kanssasi
Eli tässä jotain huomioita (paljon näkökohtia jäi
sanomatta ...)
Muuten mitä mieltä äitisi on siitä tyypistä ?
Teillä on ollu paljon yhteisiä hetkiä miksi niitä
ei voisi tulla lisää?
Mä en kyllä ymmärrä miten se äitin mielipide tähän nyt liittyy?!
No, äiti on kyllä nähny tän jätkän vaan kaks kertaa, molemmat kerrat on ollu tässä n. vuoden sisällä.
Äitin mielipide siitä oli tällainen: "On se kyllä aika söpö/komee ja pitkä, ja siinä on jotain samanlaista ujoutta kun pikkuveljessäs..." ;) Että sellasta. Ja lisäks oon ymmärtäny et äiti pitää tätä tyyppiä aika asiallisena ym.
Mutta äiti ei siis oo koskaan nähny tätä tyyppiä sillein et mä olisin ollu siinä samaan aikaan. Eikä äiti oo jutellu tän mun ihastuksen kanssa molemmilla kerroilla kun pari sanaa tähän harrastukseen liittyen, kun on ollu pakko. Mutta tuollasen yleiskäsityksen se on siitä saanu. =)
Että sillein. =)
Voisitko sä vielä kertoo ne näkökulmat, mitkä jäi sanomatta?! Ois kiva kuulla nekin... =)
Äitisi tuntee sinut (paremmin kuin esim. minä).
Häneltä voit saada vaikka miten paljon hyviä vinkkejä.
Ja muista että joskus äitisi on ollut vastaavassa tilanteessa.
Kyllä se olisi sut ootanut jos sitä olisi kiinnostanut.
koska mulle yks jätkä tekstailee välil,on varmaa kiinnostunut musta,en koskaan alota tekstailua koska mua ei kiinnosta se.
mut vastaan koska olisi epäkohteliasta olla vastaamatta.
luulenpa et hän ajattelee vähän samaltaval.
Mä oon muuten sanonu sille parikin kertaa, että sanois suoraan jos sitä ei enää kiinnosta tekstailla. Mutta kertaakaan ei oo tullu viestiä, jossa olis lukenu, että ei kiinnosta enää... Aina se vaan sanoo, että "Voitaishan/voidaanhan me tekstailla, jos ois aikaa."
Ainoastaan sillon kerran, kun kysyin siltä suoraan puhelimessa, että kiinnostaako, niin se sano, että ei tekstailla kun ei oo aikaa.
Joten eikö se sit oo vähän niin kun pelkästään tän jätkän ongelma, jos se kärsii tuosta mun tekstailusta? Sanois sitten suoraan jos ei kerran kiinnosta, niin lopettaisin tuon tekstailun, vai mitä mieltä ootte?!
MUN KAVERILLA ON SELANEN ONGELMA, ETTÄ YKS TYTTÖ AINA TEKSTAA SILLE Ja SOITTELEE, EIKÄ MUN KAVERI OO SIITÄ KIINNOSTUNU SE VASTAA VAAN KOHTELIAISUUTTAAN
Mistä päin tää sun kaveris on?