Aina jää toinen itkemään: sinä itket, tai hän itkee.
Eron hetkellä te puhutte ystävyydestä, puhutte puista ja pilvistä - niin paljon turhaa puhetta -
ja kuitenkin hän itkee tai sinä itket.
Rukoilet unohdusta tai hän rukoilee. Unohdus, laupias unohdus, vie minut pois näistä tuskaisista muistoista: Mutta suljettujen silmien takana asuu hänen kuvansa ja uni saa hänen kasvonsa syttymään hymyyn, tuuli tuo hänen kosketuksensa kuin viileän käden uudelleen ja uudelleen.
Jossain kyyneleisten iltojen, unettomien öiden takana on unohdus. Vieraiden suudelmien, kylmien hyväilyjen jälkeen hänen muistonsa himmenee, mutta nyt sinä itket tai hän itkee - ja ellei niin olisi, olisiko se kaikki mitään ollutkaan?
(Kirjoittaja tuntematon)
Eron hetkellä te puhutte ystävyydestä, puhutte puista ja pilvistä - niin paljon turhaa puhetta -
ja kuitenkin hän itkee tai sinä itket.
Rukoilet unohdusta tai hän rukoilee. Unohdus, laupias unohdus, vie minut pois näistä tuskaisista muistoista: Mutta suljettujen silmien takana asuu hänen kuvansa ja uni saa hänen kasvonsa syttymään hymyyn, tuuli tuo hänen kosketuksensa kuin viileän käden uudelleen ja uudelleen.
Jossain kyyneleisten iltojen, unettomien öiden takana on unohdus. Vieraiden suudelmien, kylmien hyväilyjen jälkeen hänen muistonsa himmenee, mutta nyt sinä itket tai hän itkee - ja ellei niin olisi, olisiko se kaikki mitään ollutkaan?
(Kirjoittaja tuntematon)
Vastaukset 7
Vanhimmat
up
Minä itkin
silmäni ovat turvonneet
muistot
pyörivät mielessä
Miksi kävi näin ?
Miksi me
emme
olleetkaan me ?
Kysymysmerkit
sinkoilevat
ilmaan.
Saanko
vastausta koskaan.
Tuntuu
vain niin
tyhjältä.
Tyhjänkin kestänyt
täyttänyt kauneudella elämän
siltikin
sinä ja minä
-miksi tuon valeminän
lukita minun annan-
Niin, miksi ?
On homeinen ja
pölyttynyt
miksi sitä enää
mukanasi
kannat.
Nakkaa se menemään
on jo aika
uuden tuulen puhaltaa.
Avaan lukkosi.
riisun sinut
valhe minästäsi.
Vasta sitten
on
sinä ja minä.
Siksi.
Tämä Aina jää toinen itkemään -runo on julkaistu ainakin Suosikin numerossa 9 , vuonna 1971. Nimettömän kirjoittajan osoite oli Mariankatu 26 E Helsingissä. Lehdessä hän kertoo runon syntyneen ESOn vessassa 1.7.71 "lattean jami-illan loppupuolella".
Parhaani yritin.
On itketty ja naurettu.