Amiga, amigona
Sinusta ei taas kuulu mitään ja minä nousin 2 viikon kuluttua nälkäkuolemasta.
Miten meni testisi? Milloin lähdet Saariselän seuduille? Miten jaksaa perheesi? Kerro, kerro. Haluan tietää kaiken tämän. Tässä mukana hyvin kaunis Beethovenin Moonlight sonaatti.
http://www.youtube.com/watch?v=vQVeaIHWWck&feature=related
Sinusta ei taas kuulu mitään ja minä nousin 2 viikon kuluttua nälkäkuolemasta.
Miten meni testisi? Milloin lähdet Saariselän seuduille? Miten jaksaa perheesi? Kerro, kerro. Haluan tietää kaiken tämän. Tässä mukana hyvin kaunis Beethovenin Moonlight sonaatti.
http://www.youtube.com/watch?v=vQVeaIHWWck&feature=related
Vastaukset 17
Vanhimmat
itsellesi?
Halloooo
Minä avasin uuden otsikon Mirkulle, jossa tahtoisin tietää miten hänellä menee. Itse asun Sveitsissä, eli keskieuroopassa. Tippuuko lantti vähitellen alas, vai pitääkjö minun aina uudestaan toistaa tätä samaa tangoa? Jos olisit viisas, niin huomaisit kyllä Mirkun ja minun aivan erilaisen tyylin kirjoittaa. Mikä Mirkkua ja minua yhdistää on lapset, kirjat, kielet, musiikki ja huumori. Onko tässä kysymys yksinkertaisuudesta vai kateudesta.
Kumminkin hyvää viikon loppua
ja sanon vain : ei, ei mahdu joillekin rekisteriin. Tai pikemminkin luulen, että kyse on ilkeilystä. Mutta jatkan vielä, kun äskeinen viesti oli niin pitkä, että piti lyhentää sitä. Totesin vain, että suomalaisen johtajan menettely oli äärimmäisen typerää, kun hän kieltäytyi yhteistyöstä vauvanruokatoimituksissa. Siinä markkinatilanteessa tärkeintä olisi ollut etabloitua Venäjän markkinoille, joten hänen olisi ollut järkevää innokkaasti vakuuttaa toimittavansa vaikka purkitettua koiranruokaa.
Mutta perhe voi hyvin, kiitos kysymästä. Flunssat on tällä erää takanapäin. Jopa kovia pakkasia on luvattu ensi viikolle, niin että päästään talven makuun. Ensi viikon lauantaina pohjoisen juna vislaa ja vie mukanaan. Lasken tottavie tunteja.
t. Mirkku
älä pilaa mirkun hauskaa
anna sen pittää omaa hauskaasa
On hiukan somaa kattella ko kateus noon kalvaa! Mikäs sun olos teköö noin vaikeeksi noien kahen keskustelus? Etkö oikeen pysy mukana?
Älkää te Sveitsi tyttö ja Mirkku noista piitatko. Tein juttuja on kiva lukee ko te ootta niin välittömiä ja hyväntuulisia. Nämä örmyt ovat vaa katteellisia.
Hei Lapin Väärti
Kohta se Mirkku tulee lappiin nauttimaan kunnon luonnosta. Lauantaina alkaa matka. Kuka sitten ajaa ja kuka määrää? Itse en koskaan ole käynnyt lapissa. Kiva jos viihdyt meidän viestien keskellä. Itse tykkään Mirkun tyylistä kirjoittaa.
Mirkku, voitko ennen matkaasi lappiin lähettää minulle reseptisi siitä kanasta sitruuna kastikkeessa.
Kaikkea hyvää kaikille mukaville Jumalan lapsille
ja toivottavasti katsellaan revontulia. Niitä aina rynnin keskellä yötä ulos katselemaan, kun vähänkään on merkkejä taivaalla. Joten Lapin Väärti, jos kuulet ulvontaa tulevana viikonloppuna Ivalon-Saariselän välillä, ei se ole sudenjoikua. Mirkku vain ulvoo onnessaan kuutamoon, kun saa taas hengittää Lapinmaan ilmaa. Mitä mukaan? No kinkku ostetaan täältä, sitten kauhea pino kirjoja on pakattuna, samoin kudin. Pakolliset oppikirjat, kun muka opiskelen siellä. Rauhoittaahan ne omaatuntoa, kun ovat edes mukana.
Se sitruunakana on maailman yksinkertaisin juttu ja erittäin herkullinen. Osta mieluiten jyväbroileri ja keitä se kypsäksi yhdessä keittojuuresten ja pilkotun sipulin kanssa. Anna jäähtyä liemessä, perkaa kana ja siivilöi liemi. Aidossa voissa pyöräytät vehnäjauhoja, päälle kanalientä, vähän kanafondia, loraus sitruunamehua ja ripaus sokeria makua pyöristämään. Laita mukaan vähän kermaa, tee sakea kastike. Sinne kanapalaset mukaan. Sitruuna saa maistua, mutta sokeri hillitsee sen tuimuutta, syntyy mukava vähän hapanimelä maku. Tätä ruokaa sanotaan meillä "kotikanaksi", kun se on niin suosittua, joten teen sitä usein.
Nyt lueskelemaan wähän wenäjää, tentti oli tänään ja tunnen, että hyvin meni. Mutta juhlitaan sitäkin vasta Lapissa.
t. Mirkku
Ota jonkunlainen kompuutteri mukkaas, muuton paltsa seisahtuu pitkäks aikaa, tänne ei tuu ku viis viestii päiväs ku oot poissa.
Rakas ystävä
Voisitko siellä Lapissa Jouluaattona ulvoa niin kovaa, että minäkin tänne sen kuulisin. Tenttisi menivät varmasti hyvin ja jos ei niin sitten "Repetition", mikä ei ole häpeä.
Kiitos tuosta kotikanasi reseptistä. Luultavasti teen sen uuden vuoeden aaton jälkeen, koska kanan voi keittää ja antaa yön yli jäähtyä liemessa. Nyt on niin paljon pyhäpäiviä, että pitää suunnitella ostokset tarkkaan.
Hei chica, montako yötä Sinun pitää vielä nukkua ennen kuin matka alkaa. Laske niitä kuin pieni lapsi ja kun aamulla heräät voit sanoa: Nyt on vaan 4, 3, 2, 1. Ja lapsen toive täyttyy. Mehän kaikki olemme lapsia. Eikö?
Täällä kirjoitti myös joku siitä koneen mukaan ottamiseta. Ole hyvä ja kato että meille tulee Sinulta postia. Muuten voisi aika palstalla tulla pitkävetiseksi.
Missähän Pohjoisen Nainen piileksii? Olemmeko täällä loukanneet häntä?
niin apu on lähellä: sen kun oikaisen muutaman sata metriä Eräkeskukseen. Siellä on kompuutteri, tosin voi olla joulun aikaan aika varattu, mutta kun menen yrmyn ja pahapäisen näköisenä, niin varmasti porukka harvenee...
Piikit harvenee aamukammassa: vielä viisi herätystä jäljellä! Kämpillä saa olla ihan omassa rauhassa, elleivät saamelaisväärtit tule kopistelemaan oven taakse. Tervetulleita ovat ja luulenpa saavanikin vieraita iltaa istumaan, kas kun ukko vei sinne Tallinnasta mäyräkoiralaatikolllisen ehtaa pirtua. Joten jossain vaiheessa varmasti joikhataan. Aito noitarumpukin on seinällä, mutta siihen ei saa muut kuin minä koskea. Ja karhunkynsikaulanauha pitää kaivaa esiin. Se kuuluu ehdottomasti Lappiin. Ja kotitontulle varata lasillinen hyvää konjakkia jouluaattoyöksi - muuten suuttuu ja pahoittaa mielensä, ja sitten on pitkin vuotta harmeja ja vastuksia. Niin että kaikenlaista vastuuta on mielessä. Mutta asiat loksahtavat kohdalleen heti, kun pääsen Rovaniemen asemalle hengailemaan ja kääntämään auton nokan kohti pohjoista.
t. Mirkku
Me alegro että olet selvinnyt hengissä. Saitko loppujen lopuksi selville, mistä taudista oli kysymys?
Tentti meni niinkuin on mennäkseen, kiitos kysymästä. Kyllä se varmasti läpi meni, mutta miten, onkin jo toinen kysymys. Siinä oli espanjan kielioppi kokonaisuudessaan, joten ei ihan mikään helppo juttu. Mutta kertaus on opintojen äiti, mites se latinaksi olikaan : "Repetitio mater studiorum" tai jotain sinne päin. Olen tuhat vuotta sitten suorittanut latinan pron, mutta mieleen on jäänyt lähinnä lause "Sicilia insula est". No sehän pitää paikkansa niin tänä päivänä kuin Rooman valtakunnankin aikoina. Mikä todistaa, että perusasiat eivät koskaan muutu, kuten myös "Homo homini lupus".
Maanantaina on viimeinen tentti, johon olen laiskanpuoleisesti lueskellut. Se taistelu käydään kuitenkin kotikentällä, eli kyseessä on venäjän kaupallistaloudellinen käännös ja terminologia. Aika paljon terminologia on kuitenkin viime vuosina muuttunut markkinatalouden myötä, mutta siinä on hyvänä puolena, että termit on lainattu suurelta osin englannista. Esimerkiksi "luottoluokitusyhtiö" on "reitingovoje agentstvo". Muutenkin kaupallistaloudellinen ja sopimusoikeudellinen kääntäminen on helppoa, koska se on niin määrämuotoista. Paljon vaikeampaa on kääntää ja tulkata yleiskielen sanansutkauksia ja sananlaskuja, joita venäläiset harrastavat ylen innokkaasti. He aloittavat aina: "Kuten vanha venäläinen sananlasku sanoo..." ja sisällön kääntäminen kysyy melkoista innovaatiotaitoa. Vaikkapa sananlasku : "Akka sanoi sen kahtia". Se tarkoittaa, että asia on epäselvä tai että siitä ei vielä voi sanoa mitään varmaa.
Tulkkina olo on muutenkin paitsi fyysisesti, myös henkisesti rasittavaa. Aloitat kahdeksan-yhdeksän aikaan aamulla ja jatkat taukoamatta iltakuuteen. Koko ajan täytyy olla skarppina, eikä yksikään lause saa päästä livahtamaan ohi. Venäläiset osaavat käyttää tulkkia : he lausuvat kolme-neljä lausetta ja antavat sitten kääntää. Mutta suomalainen saattaa vajota puolen tunnin monologiin, josta pitää sitten noukkia se oleellisin esille. Varsinaisen työpäivän päälle on sitten viralliset illalliset, jotka saattavat jatkua hyvinkin epävirallisina aina aamutunneille. Onneksi jossain vaiheessa tulkki unohtuu, kun suomalaiset ja venäläiset kohottelevat veljenmaljoja ja kaulailevat toisiaan sönkäten venäjä-suomi-englanti -sekakieltä. Silloin voi hengähtää.
Mutta se on kaikesta huolimatta hauskaa, varsinkin Venäjällä, jossa voi joutua mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Muistelin tässä juuri hankalinta tilannetta, johon tulkkina olen ikinä joutunut. Olin Moskovassa tulkkina suomalaiselle vaatetusalan yrityksen toimitusjohtajalle. Tämä tapahtui juuri Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, jolloin kaikki venäläiset yritykset rynnivät kilpaa maistelemaan markkinatalouden hedelmiä. Suomalaisen toimitusjohtajan oli määrä tarjota Venäjän raaka-ainepörssille - siis megaluokan instanssille - yhtenäistä virkapuvustoa, johon kuuluisivat puvun lisäksi kaikki, aina taskunenäliinaa ja sukkia myöten. Kyseessä oli siis miljardiluokan kauppa.
Vastaneuvottelijana oli silloinen raaka-ainepörssin pääjohtaja, joka tunnettiin äärimmäisen häikäilemättömänä ja kovapintaisena kaverina. Totta onkin, että pelkästään hänen näkemisensä nostatti kylmän hien pintaan. Suomalainen esitteli mallistoaan, hintoja ja toimitusaikoja, siis ihan normaaleja asioita, ja Pääjohtaja istui takakenossa kasvoillaan Kummisetä-ilme : silmät puoliksi kiinni ja äärettömän ikävystyneen näköisenä. Yhtäkkiä hän räväytti kuperat silmänsä auki ja sanoi : Emme oikeastaan ole kiinnostuneita näistä vaatteista, mutta olisko yrityksellä tarjota vauvanruokatuotteita venäläisille markkinoille?
Aivoni löivät tyhjää. Kysyin : anteeksi kuinka? Vastaus : olisiko tällä yrityksellä tarjota vauvanruokatuotteita venäläisille markkinoille? En vieläkään uskonut omia korviani, vaan sanoin : suokaa anteeksi, mutta voitteko vielä kerran toistaa kysymyksenne?
Näin tapahtui, eikä asia siitä muuttunut.
Käännyin suomalaisen puoleen ja sanoin: joko tuo kaveri on seonnut, tai sitten mä en ymmärrä enää venäjää, mutta hän kysyy, voisitko toimittaa vauvanruokatuotteita venäläisille markkinoille.
Suomalainen ärähti : mitä helvettiä sä oikein sekoilet?? Kysy uudestaan.
Ajattelin: se on menoa nyt. Huomenna ruumiini kelluu Jauza-joessa, mutta käännyin Pääjohtajan puoleen ja muotoilin erittäin kohteliaasti : suvaitkaa suoda anteeksi, mutta pyytäisin Teitä vielä kerran toistamaan kysymyksenne. Pääjohtaja vastasi itämaisen kärsivällisesti : niin, haluaisin tietää, voisiko tämä yritys toimittaa suomalaisia vauvanruokatuotteita markkinoillemme, esimerkiksi Pillti, Tjutteli...
Pörssin Pääjohtaja halusi siis öljyn, kaasun ja mineraalien lisäksi markkinoida vauvanruokaa. Kauppoja ei kuitenkaan tullut, joten meidät heitettiin ulos kohteliain sanankääntein.
Oikein Hyvää Viikonloppua!
t. Mirkku
Tervehdys Mirkku!
Teen jonkin verran venäjän kauppaa ja tarvitsisin sinunlaista ammatti ihmistä kyseisiin tehtäviin,mikäli se olis vaan mahdollista? ter Jukka
ja siitä on yli 20 v kokemus. Ota yhteyttä hotmail-osoitteeseeni: [email protected]. Hallitsen hyvin tulkkauksen, käännökset ja PR-toiminnan. Spesialiteettejani ovat yleinen kaupallistaloudellinen käännös sekä rakennusalan sanasto, muutkin käyvät, kun tiedän etukäteen, jotta voin perehtyä aiheeseen.
t. Mirkku
Voi itku kun tuli hyvä mieli kun luin viestisi.
Rupesi todella naurattamaan meidän ison veljen Ivanin ja omien Jussien keskustelutaidot. Tulkkina olo on varmasti hyvin vaikeaa. Itse en osaa tulkita sanasta sanaan, mutta niin että sisällys on joten kuten oikea.
Eli summa sumarium. Kiva on joskus istua seurassa jossa puhutaan eri kieliä ja vaihtaa kielestä toiseen ilman suurimpia vaikeuksia. Aivot ei silloin ajattele, että mitä kieltä puhutaan, vaan kääntää heti sen hetkiseen kieleen. Keskustelu käy vapaasti ja on kovin hauskaa.
Espanjan kielioppia en osaa hyvin, mutta italian kielen hallitsen todella. Voisin oppia Sinulta jotain minulle tärkeää, jos kirjoittaisit testeistäsi.
Täällä Sveitsissä on aika hässäkkä, kun meillä oli vaalit: Minareeettejä tai ei minareettejä. No äänestys niin kuin varmasti olet lukenut uutisista oli vastaan. Itse sanon, että maassa maan tavoin, eli me emme ole Minareetti maa ja islamin uskoisetv voivat ilman vaikeuksia vuokrata rukoushuoneita joka puolella Sveitsiä.
Aloitin tämän viestin jo tunti sitten ja sitten soitti poikani tyttöystävä. Joo, joo ja niin kului aika kun kuuntelin sydänsuruja.
Sinulle sydänsurujaan? Se on todella luottamuksen osoitus, yritä vain asettua puolueettomaan asemaan siinä tilanteessa. Sillä tottakai ajattelet asiat poikasi näkökulmasta.
Kaikkein mieluisinta on vapaa keskustelu eri kansallisuuksien välillä. Mieleenpainuvia muistoja on enemmänkin, esimerkiksi kun olin Moskovassa tulkkina, ja pöydässä oli pyykkipadan kokoinen"saavi" täynnä mustaa kaviaaria. Minä en ole koskaan pitänyt kaviaarista, mutta venäläinen isäntä ryhtyi syöttämään sitä lusikalla, kuin pientä lasta ja sanoi: Rakas Mirkku, nyt kun on kaviaaria tarjolla, nyt pitää syödä... No hyi hitto, sitten söin. Hänellä oli sihteerinsä pöydässä, ja sihteeriltä opin tosi hävyttömän venäläisen runon...en viitsi sitä nyt laittaa palstalle.
Mutta kun kerran tein "pitkää keikkaa" eli olin melkein kaksi viikkoa Venäjällä yhtä kyytiä, reissaten paikasta toiseen, oli mukana organisaatiomme uusi mies. Hän ryhtyi jo neljäntenä iltana illallisilla vinkumaan: mä en jaksa enää, mä en kertakaikkiaan pysty enää, mä meen nukkumaaan.." Katsoin häntä murheellisena ja sanoin : kuule, susta ei ikinä tule idänkauppiasta! Vasta neljäs ryyppyilta menossa, ja sä jo valitat väsymystä!
Vielä tuli mieleen hauska juttu. Olin kerran suomalaisen liikemiesvaltuuskunnan tulkkina Keski-Venäjällä, ja meille järjestettiin hirvenmetsästys. Siitä olen jo kertonut palstalla, joten jääköön se sikseen. Mutta seuravana päivänä kaikilla oli kauhea kankkunen. Tämä tapahtui Tulassa, n. 250 km Moskovasta itä-länteen. Katsoimme aamiaisella ohjelmaa ja totesimme: jippii! Tänään eka virallinen tapaaminen on vasta klo 14.30, joten saadaan nukkua siihen asti!
Eikö mitä: aamiaiselle saapui hyvin arvokas vanhempi lady, joka totesi : kunnioitetut suomalaiset vieraat! Koska teillä ei aamulla ole mitään ohjelmaa, olemme järjestäneet teille luostarikäynnin!
Meidät siis vietiin luostariin, jossa Tolstoi oli vieraillut elämänsä viimeisinä päivinä. Yksi joukostamme oli niin kankkusessa, että meni luostarimyymälään, jossa myytiin ikoneja, kaularistejä ja muuta sellaista ja kysyi: olisko teillä olutta myytävänä? Ei ollut. Minulla oli laukussa jemmassa pullo kuohuviiniä, jota siemailin silloin tällöin ja pysyin tapahtumien tasalla. Mutta enhän nyt hitto soikoon sitä antanut seurueen miehille tiettäväksi!
t. Mirkku
Roputalis ja niebus naabus,
Siel ol furanoes minhues, kylmät ja haleet,
isot ja kauheet kos silvastit härät.
Ne lentämäl kulkii ja hirmusii haastoit,
ja niil on naamat; tälvisii.
A vot, Elä haastakkaa, vällee heil taas henk kulkoop
ko kaalo peelot kämmeniisä sulkoop..
doblivo, ty moses prataval mina dossava ´salarki´, sut sut, minse kak is galofka. litre vatset?