heips!
pikaisia (ja asiallisia) vinkkejä toivoisin.
5kk sakemanni uros temppuilee luokse tulon kanssa. Jää hyppimään ympärille eikä anna kiinni. Tulee kyllä, kun juoksen karkuun, mutta mielestäni vahvistan sillä tavoin vain koiran leikkiin kutsua! Kentällä ollaan jo talvitauolla, joten siksi helppipyynnöt tänne...
pikaisia (ja asiallisia) vinkkejä toivoisin.
5kk sakemanni uros temppuilee luokse tulon kanssa. Jää hyppimään ympärille eikä anna kiinni. Tulee kyllä, kun juoksen karkuun, mutta mielestäni vahvistan sillä tavoin vain koiran leikkiin kutsua! Kentällä ollaan jo talvitauolla, joten siksi helppipyynnöt tänne...
Vastaukset 25
Vanhimmat
mitä yleensä itse teeth/olet kokeillut vastaavassa tilanteessa? tuossahan koira ihan selvästi "lällättelee" sinulle.
toisin sanoen, miten saat sen kiinni kun se pyörii ympärilläsi? miten koira tottelee muualla, kotona, lenkeillä?
kun käskenyt luoksesi.Silloin ei anna ottaa itseään kiinni.Koiraa pitää alusta saakka kutsua luokse ja kehua namin kanssa eikä ottaa kiinni heti.Koira huomaa jotta luoksetulo ei tarkoita aina jotta joutuu hihnan päähän ja leikki loppuu.
ei tarvitse antaa namia ellei luoksetulon opetuksessa ole tehty jotain suurta virhettä, kiinni laittaminen ei ole suuri virhe! koiraa kehutaan kun se tulee luokse, ei sen tarvitse totella vain siksi että se saa namin. Koiran pitää totella luoksetuloa riippumatta siitä laitetaanko se hihnaan vai pääseekö se uudestaan juoksemaan. Namien käyttämisellä koira oppii tulemaan namin takia, ei omistajan takia ja kuka nyt haluaisi lahjoa koiransa tottelemaan kun sen saa tottelemaan silläkin että rakentaa luottamuksen ja auktoriteetin koiraan. Rajat ja rakkaus.
En ole tehnyt perusvirheitä, eli koiraa kutsun lenkillä olleessa -kehun, palkkaan( vaihdellen namia, kautta leikkiä) oikeista ja ripeistä luoksetuloista, jätän palkkaamati kun temppuilee.Saan kyllä koiran kiinni kun lähden karkuun, piiloon jne. Mutta tuo pelleily huolettaa/potuttaa.
Tähän asti luoksetuloissa ei ole ollut ongelmaa, vaan ilmiö on ihan uusi.Tänään jätin pennun pomppimaan metsään ja tulin tyynesti sisään.Koira oli perässäni salamana ja ehti rynnätä rappuun ennen ku rapun ovi ehti sulkeutua. sisällä tottelee edelleen salamana ja innokkaasti pienintäkin vinkaisua.
Itselläni jo iäkkäät koirat ja edelleen pitävät luoksetuloa aina leikkiin kutsuna.
Koirasi on vasta pentu, nyt sinun pitää tähdätä vain siihen, että luokse tulee aina iloinen ja vauhdikas koira. Kun myöhemmin tai jo nyt pikkuhiljaa lähdet etenemään, niin opetat koiralle paikan mihin sen pitää tulla, eli saksanpaimenen kanssa melko varmasti eteesi. Opetat sen olemaan edessäsi, josta seuraa palkinnoksi leikkiä (varmasti tehokkaampaa kuin nami). Pikkuhiljaa yhdistät sen koiran osaaman edessä istumisen siihen luoksetuloon. Eli kutsu koiraa luoksesi (kutsu leikkimään, jotta into pysyy), annat kehoituksen tulla eteesi ja vasta sen jälkeen alatte leikkiä. Sitä treenaatte, että saat eteen kehoituksen pois (vähennät vinkkiä, kunnes häivytät kokonaan) ja koiralle tulee automaattinen tulla eteesi istumaan, että saa sinut leikkiin, kun on kuulunut luoksekutsu. Sitten opetat koiran siirtymään edestäsi sivullesi ja lisäät sen luoksekutsuun, eli koira tulee luoksesi, tulee eteesi, siitä käskystä sivulle ja leikki alkaa vasta sitten...
Siihen voit lisätä vaikka mitä, mutta opetat kaikki asiat erikseen ja lisäät pikkuhiljaa kuvioon. Taustalla pitää koko ajan kuitenkin säilyä se, että koira tulee luoksesi leikkimään, näin koiralla säilyy motivaatio (on nimittäin paska puhetta että koira tekisi yhtään mitään miellyttääkseen sinua, se miellyttää vain itseään). Lopulta kuvio voi olla vaikka seuraava: kutsut koiraa, koira tulee eteesi, siitä siirtyy sivulle viereesi, josta kymmenen metriä seuraamista, hihnan kiinnitys, maahan meno ja sitten leikki.
monimutkaista ;) minä olen kaikille koirilleni opettanut TÄNNE käskyn niin että kutsun koiraa luokse ja HETI kun se lähtee tulemaan niin kehun kehun kehun, ja jos yrittää ohi tai rupeaa lällättelemään niin sitten iso paha mamma ärähtää tiukkaan sävyyn että perkele täällä ei ruveta lällättelemään ja koira tulee nöyränä luokse....tosin ärähtäminen ei toimi jos koira ei pidä omistajaansa kuin rukkasena korkeintaan, namia en tarvitse ja koirat tulevat aina iloisena luokseni.
jo vajaa nelikuisesta vaiheessa luokse, sivulle, rauha ja sitten palkkaus (leikki/namit).Ja aina "suoritus" hurjalla innolla ja tarkasti.
Silläpä tässä tätä uutta toimintamallia ihmettelenkin..
Liikunnan puutteestakaan ei ole kyse, tänäänkin sähläs 1,5h metsälenkin loppupäässä.
5 kuinen ja koiralaumassa sen "pentulisenssi" on päättynyt eli se ei ole enää pentu vaan nuori koira, joka alkaa kokeilemaan rajojaan. Jos sinulla on auktoriteettia koiraan niin sen pitäisi riittää että ärähdät kun se lällättelee (nimittäin se oikeasti näyttää keskaria tekemällä noin), ja sitten sen pitäisi ilmestyä eteesi nöyrän näköisenä, korvat päätä myöten luimussa "sori mamma"-ilmeellä. Tosin jos sinulla ei ole auktoriteettia koiraan niin tuskin se mitään tottelee vaikka ärähtäisitkin, ja siinä on sitten jo isomman rempan paikka jos käyttäytyminen vaan jatkuu.
se on nyt tullut jo siihen ikään, että alkaa koetella rajoja. Minkälainen muuten luonteeltaan?
Koiruus on pentukoiraksi melkotyyni, kohtuullisen utelias ja rohkea tutkimaan uudet asiat.Nauttii uusien "temppujen" oppimisesta/opettelemisesta.
JA KIITOS hyvät ystävät neuvoista!
Kyllä meillä vissiin on ihan rajojen tarkistamisesta kysymys:
Pentu alkoi taas eilen iltalenkillä säheltää luoksetulon kanssa. Olen huono korottamaan ääntäni, mutta nyt suutuin todella ja karjaisin spontaanisti sen vanhanajan PER***E HETI ! ja oikeasti vihaisena! Koiruli pomppas ensin metrin ilmaan ja teki väistön kuin olisin lyödä yrittänyt. sitten pienen henkähdyksen jälkeen hiipi matalana nuolemaan sormiani.Voitte uskoa että viha lauhtui yhtänopeasti kuin nousikin:)) Nyt aamulenkillä poika ehti huomata toisen koiran ennen minua ja lähti ryntäämään sen luo kuin tykinsuusta, yhdellä "tänne" huikkauksella kääntyi samalla tohinalla takaisin ja eteen istumaan häntä vispaten. Ihanaa !
Peruskamaa siis, en vain odottanut näin nuorelta koiralta vielä uhmiksia!
...ja niin ikävää kuin se onkin, mitä vanhemmaksi koira nyt tulee sitä enemmän se havannoi myös ympäristöään...
Koira etsii aktiivisesti asioita jotka miellyttävät sitä, se hakautuu niiden luokse. Pentuna onnsituu monet jutut, mutta ne eivät sitten onnsitukaan juuri siksi, että koira huomaa, että hei maailmasahan on monia muitakin asioita jotka ovat kiinnsotavia. Pennulle sinä olet ollut koko elämä, maa ja taivas, mutta nyt kun se huomaa, että on mielenkiintoisia hajuja, muita eläimiä jne, joudut kilpailemaan uuden ympäristön kanssa. Ongelmia tulee varmasti myös siinä vaiheessa kun koiralla herää suksupuoli halut, nythän ei varmaan vielä siitä ole kyse, silloin se voimakkaimmillaan huomaa, että maailmassa on jotain huomattavasti paljon kiinnostavampaa kuin sinä.
älä nyt ainakaan lähde tappamaan koiran laskenutta intoa itseäsi kohtaan, alkamalla äristä tai vastaavaa. Tietäähän tuon, mielumin menen sinne missä on mukavaa kuin tuon akan luokse joka on pahalla päällä. Vaan nyt kun koiralla on ikää, niin vahvista leikkiä, se voi olla rajumpaa, koiralle mieleisempää, namilla en usko, että pystyt kilpailemaan maailman mielenkiintoisuutta vastaan, jos muutenkin ruokit koiraa säännöllisesti, eikä sen ravinnon saanti ole nameista kiinni.
Opettele leikkimään koiran kanssa. Vetoleikit saksanpaimenelle ovat ehdottomia. Veto itseesi päin, pidät patukkaa kroppasi edessä ja vedät patukalla koiraa perässäsi, ravistelet ja ääntelet. Annat koiran voittaa, sillä leikki on koiran palkinto, kyse ei ole mistään teidän välisestä valtapelistä. Koira saa kantaa palkintoaan hetken , sen jälkeen rauhoitat koiran tarjoat sille namia, että ote irtoaa tai otat patukasta kiinni ja pidät koiran lähellä, silittelet pitkillä rauhoittavilla vedoilla, kunnes koira rentoutuu ja laskee lelusta irti. Otat lelun, laitat taskuusi ja sitten treenaatte uudelleen: suoritus, vedätät, annat koiran voittaa ja rauhoitat saadaksesi lelun pois... Kun koira on vanhempi ja voit juoksuttaa sitä vapaammin (nythän varot edelleen koiran pakkoliikuttamista lonkkien takia) voit opetella heittoleikit koiran kanssa.
Ja aina kun kutsut koiraa, niin se on koiralle merkki siitä, että nyt on tarjolla kyseistä leikkiä. Jos koiraa ei kiinnosta, tiedät, että leikki ei ole koiralle motivoivaa. Yleensähän se on motivoivaa tutusssa tylsässä ympäristössä, mutta kun se on motivoivaa myös jos lähellä on kiimaisia narttuja ja koirasi on jo sukukypsä, tiedät että olet päässyt tavoitteeseesi, osaat motivoida koirasi oikein ja se on riippuvainen leikisistä ja voit olla melkoisen huoleton koiran kanssa.
Alkuun leikin pitää olla vahvassa roolissa harjoitteluanne, jotta pelkästä leikkiin(luokse) kutsuta tulee koiralle "palkkio". Vasdta vuosien päästä rauhoitat sitä ja lasket sen tasoa. Olet varmaan seurannut esimerkiksi tottelevaisuus kilpailuja? niissähän koiraa ei saa palkita kesken suorituksen kuin hillitysti. Mutta pitkälle edennyt koira saa palkintonssa siitä,e ttä kun liike loppuu, ohjaaja levittää kätensä ja koira hyppää ohjaajaa vasten, saa silityksen tai pienen läppäsyn ja se on siinä, se riittää korialle. Mutta muista nämä koirat ovat harjoitelleet vuosia, alkuvaiheessa yhdellekään koiralle moinen kiitos ei ole riittänyt. Ja jos on pitänyt riittää, niin sen huomaat kyllä koirasta, sen työskentely ei ole lainkaan yhtä motivoitunutta, eikä niitä juurikaan näy avointa luokkaa korkeammalla kisoissa, kun koiran motivaatio ylempien luokkien suorituksiin ei riitä. Ja sehän ei tarkoita, että kaikkien tulee kilpailla koskaan koiriensa kanssa, vaan helpottaa ihan arkielämää suuresti kun koira tottelee motivoituneesti.
on aika typerää olettaa että kun lässytät koiralle vaan aina enemmän ja enemmän ja leikit ja leikit että se siitä oppii että se aina haluaa tulle luokse, tossa sun tekstissäsi mättää niin moni asia että en jaksa enää ees kirjottaa kaikkea.....huoh teitä ihmisiä kun ette ajattele loogisesti. Perkele minun katon alla ei yksikään koira lällättele minulle, kun sanon tänne niin silloin tullaan tänne, oli se sitten sen takia että laitan hihnan tai sen takia että en laita. Vetoleikeistä sen verran että ne kasvattavat koiran egoa ja jos koira on varustettu voimakkaalla dominanssilla niin vetoleikit pitää AINA voittaa. Heikomman dominanssin omaavan koiran kanssa voi huolettomammin leikkiä vetoleikkejä ja antaa sen VÄLILLÄ voittaa.
Tietyt asiat koiran kanssa ovat kasvatuksellisia ja niitä totellaan HUOLIMATTA SIITÄ tuleeko palkkaa tai kehuja, nämä ovat käskyt TÄNNE, EI ja PAIKKA. Kaikki muut ovat koulutusta ja niissä tuleekin palkita mutta nuo 3 käskyä ovat ehdottomia ja niitä minä vaadin laumanjohtajana toteutettavan tarkasti tai muuten tulee vihainen mamma ja ärähtää. Noilla monimutkaisilla palkkaamis leikkimis keinoilla tänne kutsu ei ole ehdoton koiralle.
I rest my case.
...sinä koulutat koiraasi perustuen vanhentuneisiin koiran koulutuksen tietoihin, minä en. Sinulle ei yksikään koira lällättele, sinun koirasi eivät myöskää tottele motivoituneesti. Minullekaan ei yksikään koira lällättele, sillä eläin ei sellaiseen kykene, mutta minun koirani tottelevat motivoituneena.
Koirahtan eivät lällättele, vaan hakevalla käytöksellä on tietyt syynsä ja ne syyt eivät todellakaan ole ilkkuminen, eli nykyisin koiraa käsitellään eläimenä, jolla on melkoisen fyysiset nuo tarpeet, ei mitään moraalia tai muuta arvoleikkiä. Nykyisin hakeva käytös kehoitetaan käyttämään hyödyksi tai jos siitä halutaan eroon, niin sitten vahvistamalla motivointia.
Ne jotka uskovat koiran ilkkuvan ihmiselle, aivan taatusti ärisevät ja murisevat koiralle takaisin, niin edistynyttä heidän välinen vuorovaikutuksensa on. He varmasti uskovat myös koiran ymmärtävän murinansa sanoman kirjaimellisesti, niin eläin-loogista heidän käsityksensä eläinten käyttäytymisestä on. Kun sanon mur koira tietää että se tarkoittaa, ettei saa syödä kenkää, kun sanon murr koira tietää, että ei saa haukkua... Kyllähän se koira on niin inhimillinen että se ymmärtää puhetta, kun se kerran on niin inhimillinen että se lällätteleekin...
Silti koiransa kanssa ongelmissa olevalla on ihan oma valinta miten hän koiraansa käsittelee, itse hän tietää senkin aikooko hän esimerkiksi joskus kilpailla koiran kanssa, jolloin koiralle äriseminen rangaistusmielessä ei tule kuuloonkaan missään vaiheessa.
Sinä vaadit koiriltasi asioita laumanjohtajana. Minä taas en ole koira, minä en johda mitään laumoja, minä vain koulutan koiriani, eläimiä, elinkumppaneitani, perheenjäseniäni, jotta rinnakkasielomme on mahdollismman mukavaa molemmin puolin. Meillä on koiralla paljon helpompi olla, sillä se ansaitsee palkintonsa tekemistään teoista, ei siitä sattuuko johtaja tällä hetkellä armahtamaan sille palkkion... Oletko sinä koskaan miettinyt miten paljon vaikeammaksi tuo johtajuus ajattelu tekeekään elämänne? Ajattele, minullakin on vain eläimiä, jotka eivät arvota tai moralisoi mitään, niillä on vain sosiaaliset ja fyysiset tarpeensa ja niissä tulee ajoittain ongelmia ja sitten fyysiset ongelmat ratkotaan vain niinä fyysisinä ongelmina, ei ruveta mitään koko elämän mullistavaa hierarkia ajattelua vääntämään. Jos koira jahtaa kissaa, eikä kuuntele, niin sitten harjoitellaan olemaan jahtaamatta kissaa, eikä aloiteta mitään et saa nukkua sängyssäni, et saa syödä ennen minua, et saa kulkea ovesta ennen minua, et saa ... harjoittelua, johon tuhlautuu aikaa ja voimavaroja, eikä koira vieläkään tiedä, että kissaa ei saanut jahdata.
Mielelläni kuitenkin ottasiin vastaan niitä selityksiäsi, vaikka sanoit etet jaksa kaikkeen puuttua. Suurimman osan minä teitenkin tiedän, kuten tuo vetoleikit, sen tiedän, että se on aivan hirveä juttu niille joiden koirat ovat alaisia... Kun koira taas ei ole alainen, vaan harrastuskumppani, niin silloin lähdetään ajatuksesta, että jos tekee jotain josta ansaistsee kiitosta, niin silloin sitä kiitosta saa. Se lelu on kuitenkin se palkkio, koiran saalis, jota virekoulutuksessa käytetään koiran kouluttamisessa hyväksi.
meillä on kaksi totelevaisuus valiota, eikä kumpikaan vielä ole oppinut mitä ei-tarkoittaa... Eikö ole jännää? No salaisuuteni on se, että meillä on aina opetettu se mitä koirien kuuluu tehdä, ei sitä mitä ei saa tehdä. eillä ei ole mitään säväytystä koiriin, ne muuttavat tekemistä mitä eivät saisi tehdä, kun niille annetaan käsky tehdä jotain luvallista. Esim koira ryntää sen kissan perään, pelkkä tänne tai paikka riittää. Suotta kulutan äänijänteitäni noiden kahden kirjaimen vertaa.
en jaksanut edes lukea koko juttuasi, kauheeta paasausta ja selittelyä. Hyvä jos toimii teille, kummallekkaan minun koirista ei toiminut namikoulutus. Minä olen ainakin onnellinen omien koirieni kanssa ja koirani tulevat luokseni häntä heiluen ja "motivoituneesti" niinkuin itse asian ilmaiset, TOKO on harrastus niinkuin agi ja jälki mutta arjessa koira toimii kasvatuksellisten asioiden perusteella, en kouluta koiriani arjessa vaan kasvatan. Harrastukset erikseen. ja ne tykkäävät kovin tehdä kanssani juttuja :) en haluaisi että lapsenikaan tottelee vain siksi että se saa minulta namin vaan siksi että se LUOTTAA minuun. Sama koiran kanssa, luottamus on kaiken perusta, rajat & rakkaus.
Sinun koirillesi ei toimi jokin tietty koulutus ja se tarkoittaa, että kysymyksen esittäjällekään ei tietenkään toimi? Saanko kysyä mistä moisen tiedät? Itse olen kouluttanut koiriani joskus uskoen johtajuuteen. Nykyisin en, joten osaan verrata käytännön kokemuksella kahta eri metodia. Saanko kysyä mikä sinun taustasi on verrata? (ps: olen puhunut leikistä koiran palkitsemisesta, eli suotta mitään nameja keskustelussa enempää jauhat...)
Ihan vain sillä, että aloittaja, eli kysymyksen esittäjä, saa jonkinlaisen perspektiivin "asiantuntijuuteesi" ja miettii siltä pohjalta antamiasi vinkkejä... Johtajuuteen uskovilla on usein hihhulin vikaa, eli he vain julistavat sanomaansa ymmärtämättä edes miksi näin uskovat, joku on vain joskus sanonut. Mutta kun hetken oikeasti miettii asioita niin ymmärtää jo ihan käytännön elämästä, jos on koirien kanssa joskus ollut tekemisissä, että eihän se niin olekaan. Mutta kynnys alkaa pohtimaan, se on paha, sen tiedän kokemuksesta...
Noh, miten vain; pidä johtajuus teoriasi, mutta pidä ne ihan ihan itselläsi, jätä tuputtamatta esimerkiksi minulle, jolla se vaihe elämää on jo takana... Muutenkaan ei ole kauhean eettisetä tarjota kysyville vinkeiksi mitään väkivaltaista toimintaa. En tiedä miksi ehdottelet jotain karjumista eläimelle, jota et ole edes tavannut, etkä tiedä kestääkö kyseisen koiran henkinen kantti edes sitä ensimmäistä ärähdystä. Tekeekö se itsestäsi parmman ihmisen, jos muutkin alkvat kohtelemaan eläimiään kurjasti?
Tarkennan siis, että eikös se ollut tämä koira juuri joka oli oikein hypähtänyt ja tullut alistuneeksi pelkästä huudosta? Ja tosisaanko sinä moiselle arkajalalle suosittelet koulutus metodiksi karjumista?
ollenkaan, miten vähättelet muita ja muiden mielipiteitä? Kuten tuo "asiantuntijuuteesi". Älä sinäkään tyrkytä ainoana oikeana totuutena löytämääsi uutta tapaa. Tavathan muuttuvat, etkä voi tietää, mikä on se oikea. Aloittaja löytää kyllä erilaisista neuvoista sen omalle koiralleen sopivan. Siksi on mielestäni hyvä, että täällä eri ihmiset antavat toisistaan eroavia neuvoja.
Kyllä sakemanniuros perkeleet kestää.
Kukin kouluttaa tietenkin tyylillään,- ja omalla persoonallaan.Minä uskon kyllä tuohon leikittämiseen ja palkkaamiseen, vaikka ei kakru näyttänyt jäävän kauhun valtaan oikeaan paikkaan tulleesta rumasta sanastakaan :) Varmaan koska lauhduin omaksi itsekseni heti kun koira tuli luokse.
Multa vaan ei tuo rähjääminen suju kovinkaan luonnostaan, (enkä kyllä ole koskaan joutunut kiroilemaan lapsillenikaan;))
Anyway, koiran otin vartavasten harrastuskaveriksi,joten motivaatio ja into täytyy saada pysymään, pelkkä koneellinen totteleminen kun ei enää nykyisin kilpailuissa riitä.Mutta eiköhän se totuus meille sopivasta koulutustyylistä löydy, kunhan tässä vähän yhteen hitsaudumme.Ja kaikki mielipiteet/vinkit ovat tervetulleita.niistä on hyvä suodattaa meille sopiva koulutustyyli.Kiitos edelleen kaikille!
Veikkaan että koirallasi on uhmaikä menee kyllä ohi mut periks et saa antaa tai peli menetetty. Paras keino jos koira ei tule käskystä niin lähdet kävelemään poispäin koirasta ja menet sisälle jos koira ei seuraa sinua sisälle niin ilmestyy oven taakse heti kun huomaa tulleensa hylätyksi. Kun koira ilmestyy oven taakse anna sen vähän aikaa pyrkiä sisään. Sitten menet ovelle ja raotat ovea käännät koiralle selkäsi ja käänny takaisin koiraan päin ja anna sille joku käsky (esim. istu. Näin koira joutuu tekemään jotain sen eteen että "hyväksyt" sen takaisin laumaan) sen jälkeen vain vapautat sen käskyn alta ja päästät sisään :) Eli lauma vietillä kokeilet :)
Hyvin kirjoitat sinä ...
olet ilmeisen hyvin perehtynyt asiaan ja asiantuntemus huokuu kyllä tekstistäsi. :) Hienoa, että puolustat tätä koiraystävällisempää (mielestäni myös koiranomistajaystävällisempää) tapaa kasvattaa/kouluttaa.
Minä kuulun myös entisessä koiraelämässäni tuohon vanhan koulukunnan kasvatteihin. Ensimmäisen koirani kasvatin/koulutin "Minä olen johtaja, sanani on laki"-periaatteella.
Tuloksena oli koira, jonka kanssa kyllä oli hyvä elää ja joka oppi ja totteli (kisoissakin vähän käytiin ja pärjättiin), mutta verrattaen tuoreempiin koirakumppaneihini, ei ollut ollenkaan niin vapautunut tai luottavainen.
On uskomatonta huomata, kuinka erilailla koira luottaa omistajaansa, joka ei ole rankaissut tai pelotellut vaan toiminut vahvistaen positiivisia asioita.
Jos olisin aiemmin tajunnut, että on muitakin vaihtoehtoja kuin se rangaistuksen pelolla opettaminen, niin olisinhan ensimmäisen koiranikin kasvattanut ilman rangaistuksia.
En vain tiennyt aiemmin, kuinka se tapahtuu.
Kasvattajan neuvot olivat rangaistus-pakko-linjaa ja sitä minä alottelevana koiraihmisenä sitten uskoin.
Jos kahdesta pitää valita rangaistus/pakko TAI toivotun käytöksen vahvistaminen (joka samalla karsii pois sitä ei toivottua käytöstä), niin minä valitsen jälkimmäisen.
Helpommalla pääsee:)
Mut niinhän se on, että aina löytyy ihmisiä, jotka valitsevat sen vaikeamman tien.
Ja onnittelut sinulle valioista :)
ole rangaissut, enkä rankaise koiraa. Olen silti tiukka pomo. Koirani eivät pelkää minua. Mitäs siihen on sanomista? On koiria, joille ei ikinä milloinkaan tarvitse olla tiukkana ja on niitä, joiden kanssa on oltava aina jämpti. Monien muiden sakemanni-ihmisten mielestä olen jopa toivottoman lepsu.
Sinun metodeista en tiedä, enkä siitä, mitä pidät rankaisemisena joten hankala ottaa kantaa asiaan. (En rankaise koiraa = en lyö koiraa VAI = en lyö koiraa enkä huuda sille tai muuten uhkaa VAI onko pahin mahdollinen "rankaisu" koiralle jäädä palkinnotta?)
Enkä kohdistanut tekstiäni oikeastaan kehenkään erityisesti vaan ehkä mielipiteeseen ja yleiseen toimintatapaan, johon itse olen paljon törmännyt IRL (johtuneeko siitä, että liikun huonossa seurassa?) ja ennemminkin kannustin ...-nimimerkkiä hyvistä ajatuksista ja niiden julkituomisesta. (nimimerkillä: saman AHAA-elämyksen kokenut)
Jos tekstini kolahti, niin ... sitten se ehkä jollain (hyvällä tai huonolla) tavalla koskettaa sinua. Tiedä sitä sitten...
Itse vaikutuin ajatuksesta, että voisin käyttää koirani kanssa samaa metodia, kun eläintenkouluttajat käyttävät esimerkiksi delfiinien, valaiden, rottien, kissojen, sikojen, lintujen etc kanssa. Jos se onnistuu eläimen kanssa jota ei voi mitenkään pakottaa(kuka menee valaan pakottamaan tekemään jotain mitä se ei tahdo tehdä?) ja joka ei tee mitään vain sen takia että se haluaisi miellyttää ihmistä, niin miksei se onnistuisi koiran kanssa.
AP:lle jokatapauksessa onnea harjotteluun:) Oli se metodi sitten mikä tahansa.
...siitä vapautuneesta tunnelmasta joka kotonamme vallitsee nykyisin.
Tärkeintä itselleni on hellyys. Pidän koiristani aivan perkeleesti. Minusta on ihanaa, että silloin kun koira ja minä hellimme toisiamme, minun ei tarvitse kantaa siitä pienintäkään syyllisyyttä, kukaan ei enää naputtele omaatuntoani huomatuksillaan, että annan koirille liikaa valtaa, vaikka olisikin käynyt niin, että koira itse tuli viereeni ja aloitti hellittelyn hakemisen... Se oli vain fyysinen tarve: koira tarvitsi rakkautta, totta helkutissa minä voin sen antaa hetkellä kuin hetkellä. Ja kun minusta tuntuu, että koira on nyt ansainnut palkkionsa ja sattuu tykkäämään vetoleikeistä, niin senkun vain lasken irti ja anna koiran viedä palkkionsa, ei tarvitse säikkyä sen hierarkian puolesta... Jos minun ei ole nälkä niin ei tarvitse pakottautua syömään ennen kuin annan koirille ruuan. Jos ei huvita astua ovesta ulos, niin ei tarvitse palelluttaa varpaita, senkun aukaisen koirille oven, että pääsevät ulos. Jos minun tulisi vaikka tarve alkaa kasvattamaan koiran pentuja, minun ei tarvitsisi itse alkaa astumaan koiran kanssa ja kantamaan niitä pentuja. Jos haluan, että koirat vievät minut metsälenkille, niin senkun vievät, minä raahaudun perästä tahtiani. Missään vaiheessa ei enää pikkupirut istu olkapäälläni sanomassa, että nyt teet väärin, kun annat koirillesi näitä vapauksia, joista molemmat nautimme äärettömästi.
Ok, nautimme näistä aikaisemminkin, eli olin erittäin huono johtajuus opin mukainen koiran omistaja, mutta nykyisin siitä nautinnollisempaa tekee se, että näiden asioiden ei tarvitse pätkän vertaa vaivata minua, teemme vain mitä hyvältä tuntuu...
minkä olen koskaan saanut, on kaksi neuvoa.
Ensimmäinen loistava neuvo luoksetuloon on pilli. Kutsu koira pillin avulla syömään ja sovella sitä sitten pihalle.
Toinen keino taas on käytetty mm. dobermanniporukoissa, jossa koirat saattavat olla itsepäisiä.
1. Kutsu koiraa luokse kun se juoksee vapaana
2. Jos /ja kun se ei tule, kutsu toisen kerran. Älä karju koiralle, vaan kutsu sitä iloisesti luoksesi.
3. Jos koira ei vieläkään tule, lähde kävelemään ripeästi ja äänekkäästi toiseen suuntaan. Älä kolistele tahallasi, vaan astu esimerkiksi oksien päälle tms että koira kuulee sinun menevän.
4. Kun koira juoksee nyt luoksesi, toru sitä ja häädä se pois.
5. Koira on hämmentynyt ja menee kauemmaksi. Nyt kutsu koiraa luokse. Se tulee innokkaasti. Palkkaa välittömästi todella hyvin.
Molemmat toimivat, jopa 12 vuotias koirani on oppinut tuon toisen keinon tulla luokse, vaikka korvat tuntuvat olevan hukassa.
Pidä pennulla pitkää jälkiliinaa vapaana ollessaan, jos sillä on sellainen vaihe ettei anna ottaa itseään kiinni. Luoksetulon pitää pennun mielestä olla aina mukavaa. Älä koskaan näytä hermostumistasi pennulle jos se ei tule kutsusta. Palkitse luoksetulo kehuin ja namein. Nameja voit vähentää ja antaa epäsäännöllisen säännöllisesti, kun pentu on oppinut luoksetulon. Luoksetulon pitää olla pennun mielestä mukavaa ja kannattavaa.
Luoksetulon opettamisesta muutama hyvä linkki:
http://koirakoulukompassi.com/tanne.html
http://www.keskipohjanmaa.net/gen/543197.asp
http://www.keskipohjanmaa.net/gen/543428.asp