rakkaus

Niin, syvin on pohjalla
siellä aika ja paikka
heittävät kuperkeikkaa

Rakkausko sieltä todella kumpuaa?

Pois tahdon sinut Rakkauteni mereltä,
kohottaa sinut vuorilleni, veteen
vuorten syliin, sen kainaloihin
ja kirkkaudessa Sinut kylvettää.

Sieltä minun voimani Rakastaa Sinua,
kun valkoiset pilvet hyväilevät
lumikylkisiä vuoria, tuuli rientää,
niin minä tahdon Sinuun..

Nousta aamussa viereltäsi kuin aurinko
vuorillani kallioiden kyljillä punastellen,
säteissä hymyä, kohoavan päivän
hyväilyä, ohitse aamun hämärän..

Meidän hetkiä ja tajuntaa, peitteissämme
lämpö viihtyen, katseissamme tajuntaan
kulkevat näyt aamusumusta paljastuvista
kaupungeista alapuolellamme..

..me, jotakin enemmän, niin Rakkaus..

http://www.youtube.com/watch?v=g5SOhRqgdmw&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kun Rakkaus ankkuroituu ihmiseen,
mikään ei sitä irroita..

Sen pitää kiini vahvuus omasta itsestä,
tunteista ja sitoumuksesta..

Vailla sitä, ei Rakkautta ole,
eikä ankkuriketjua kahden
välillä...

Uutta ja erilaista Rakkausrunoa
josta heti pidin.

Konstailematon, vähäeleinen, mutta
puhdas ja selkeä teksti..

Kaunis ja kerronnallisesti hieno,
nautittava, Runosi.

Hymyä ja hyvää mieltä Sinulle
koko päivääsi.