oikea joulu?

Tuo liekki, joka valaisee on Joulun ihme, joka toi ilosanoman pimeyteen.Vapahtaja on syntynyt!

Sitä on Joulu. Se löytyy hiljaisuudessa.

Muistan sen tunnelman, joka lapsuudessa oli jouluaattona.
Kaikki oli niin viimesen päälle siistiä, oli hyasintin tuoksua, ja joulukuusessa oikeat kynttilät, muut valot sammutettu. Oli parhaat vaatteet päällä, ja ilmassa oli odostuksen tuntu, sillä joulupukki oli tulossa.
Lahjoista ei ole mitään jäänyt mieleen, joten tuskin ne ovat olleet kovinkaan arvokkaita. Se ei kai ollut pääasia, vaan koko se satumaisuus, joka jouluaattoon liittyy. Silloin oli Jeesuslapsi ja jouluseimikin tärkeällä sijalla lapsen mielessä. Meidän seimi oli kiiltokuvista ja maailman kaunein tietenkin.

Samaa olen yrittänyt jatkaa omien lapsieni kanssa, aatto oman perheen kanssa ja Joulupäivänä kutsuin sitten muuta sukua syömään aaton rääppiäisiä ja vähän tuorettakin.
En tiedä, miten hyvin joulutunteen luomisessa olen onnistunut.
Ehkäpä olen, koska tyttäreni, 46 vee ilmoitti eilen puhelimessa, että hän tulee perheineen vaikka pää kainalossa "kotiin" Joulupäivänä ja viettää sen kanssamme, kuten on koko ikänsä tehnyt. Sitä tapaa hän ei muuta. Aaton hän on jo vuosia viettänyt miehensä suvun kanssa, koska siellä on liuta saman ikäisiä serkkuja kuin omat lapset.

Niin että kun oikein mietin, niin "oikea" joulu on kynttilänvaloa, joulunpunaisia koristeita ja kimallusta, mukavaa ruokaa ja hyvää mieltä, lahjapapereiden rapinaa ison joukon keskellä, arkihuolet unohduksissa.
Ja kuten Sibeliuksen laulussa sanotaan "Jumalan sanan valoa, jos sielun´ kirkastuu".
Hyvää Joulua!

Minun lapsuuteni joulut on olleet jäljempänä mainittuja ihania muistoja, mutta aikuisiällä ne muuttuivat kaaosmaiseksi. Miehet (isäni, veljeni ja vävy) ottivat "glögiä" turhan paljon ennen joulupukin tuloa. Pukkikin oli jo maistissa, mutta onneksi lapsenikin olivat jo tietoisia näistä "pukeisata".

Kaikihan muuttui isän jo kuollessa ja äidin kuoleman jälkeen. Veljeni kyllä yritti vielä herätellä tätä joulutunnelmaa, että kuusi haetaan metsästä aatonaattona, mutta moottorikelkalla! Lapsenikin olivat hurmiossa Hesalaisina moisesta kelkasta ja sillä ajeltiin.

Kyllä kuusi koristeltiin oikeaoppisesti ja naisilla oli kystäkyllä valmiina ruoka pöydässä, mutta äidin eläessä häntä ei miellyttänyt tämä glögi porukka, kun itse oli ns. raivoraitis ja ihme kyllä oli lopettanut tupakoitsemisen polteltuaan noin 50-vuotta. Sitä minä itsekkin mietin usein, että millä tahdolla hän sen teki. Päätös oli ainakin niin perusteellinen, että hän antoi pilliklubinsa heti pois...ja niitä oli monta aski kokonaisuutta, siis sellaista kartonkia.

Vanhempieni kuoltua hiipui meidän joulu hyvin paljon, koska asumme pääkaupunkiseudulla. Toki joulukuusi on löytynyt omalta tontilta, mutta lapsetkin kasvoivat "vaatteistaan ulos", siis muuttivat mikämihinkin ja jäimme kahdestaan.

Koska elämä on vielä sekoittanut pakkaa siten, että asumme eri paikkakunnilla, niin oma jouluni on erittäin yksinäinen. Siitä olen iloinen, että lapseni ja lapsenlapseni viettävät yhteistä joulua peinteiseen tapaan, joulukuusineen ja pukkeineen. Olen tyytyväinen tähän valintaan, mutta kaipaisin kysyjän oman joulukertomuksen.

Kirjoitus virheitä ei saa korjata, koska pian on joulu.