Ihmettelin aina

Ehkä vaatimattomuus kaunistaa
niin sanotaan.

Kauneus on katoavaista.
Älykkyys ei.

Älä luule, että annan periksi,
etten tule ikkunasi alle tänäinkin.
Olisi pukeutunut parhaimpiin ja
pyytäisi tänäinkin Rakkauttasi
omakseni.

Olen syntynyt Rakkaudessa ja
kohdusssa istutettu Rakkauteen.
Istukasta nauttinut Rakauden
nestettä ja imenyt sitä luuytimeen.

En tällaisena anna periksi ja vaadin
itselleni sinun koko Rakkautta.
Riisun puseroni ja et voi vastustaa
rintani karvoitusta ja sieluni runoa.

Älä luule että poistun tyhjin käsin.
Palaan huomenna, jos et vielä tänäin
huomaa, ettei parempaa miestä ole,
jolle annat Rakkautesi ja uppoudut itse.

Jos kuvittelet, että olen veltto mies,
saat tanssia ikkunasi siruissa.

Ja Rakastua valtoimenaan.

http://www.youtube.com/watch?v=IeCXrfVPpts&feature=related

Sydän näkee lisää, mitä silmä
ei lainkaa, sielu puhuu, missä muu on
arkaa, sortuvaa..

Traagisinta, että kaiken tajuaa sitten,
kun ne päivät ovat päässään ja
sanat kerran kuultuja ymmärtämättä..

Ihmettelyä musertuneiden raunioiden
ympäröimänä.

Kirpeän kaunis Rakkausrunosi.

Aina joskus tuntuu, että Rakkaudesta
on jo kaikki Runot kirjoitettu, mutta
tekstisi viestii, että vielä on paljon sanomatta..

Tekstissäsi on tuoreutta ja persoonallisuutta,
erinomainen ja eheä Runosi.

Valkoista ja nautinnollista päivää Sinulle.