Kysymys Kaliperille

"Jokaisessa teltassa ja korsussa loisti aattoiltana pieni joulukuusi joko maahan pistettynä tai telttatankoon kiinnitettynä. Koristeiksi löytyi siviilipaketeista omenia ja kynttilöitä. Joulunvieton ulkonaiset merkit olivat
siis jotenkin samat kuin monina jouluina ennen kotona".
"Maantien lohkolla vieraili aaton iltapäivällä pastori Rantamaa, joka pari päivää aikaisemmin oli saapunut eduskunnasta ja oli jo ehtinyt tutustua Marokon Kauhuun, Juutilaisen teltta oli ennestäänkin kuin joulupukin paja Korvatunturilla, lahjoja täynnä, ja Rantamaa niitä lisäsi hyvällä kantamuksella. Siellä oli makeisia, kirjoja, kaikenlaisia vaatekappaleita, koreita pikkuesineitä, ja "North Statea (tupakkaa) oli joka paikassa,"
"Ennen kuin edes kahville käytiin, koottiin "legioona" kenttäjumalanpalvelukseen. Lähetit hakivat kaikki vapaina olevat miehet teltoista telttakadun varrella olevaan rinteeseen"
"Pastori asettui rintaman eteen ja hänen taakseen pitkä luutnantti hieman onnahdellen, kädessään nuppipäinen keppi, yllään turkki ja colt-pistooli hihnasta riippumassa. Miesten rintama uhkui rauhallista odotusta ja hartautta. Edessä oli melkein hiljaista. Vain joskus keskeytti äänettömyyden jonkun tarkka-ampujan yksinäinen laukaus tai pikakiväärin äkäinen, lyhyeen räiskähtävä sarja."
"Enkeli taivaan lausuin näin...." Jouluvirsi kajahti voimakkaana tyyntä ja kirkasta iltapäivän taivasta vasta kohti. Sen kaiku ja sanat saattoivat varmasti karkeitten soturien ajatukset kotiin. Ehkä se kuului myös parin, kolmen sadan metrin päässä olevan ikivainolaisen korviin, kaiketi myös siellä joitakin uusia ja outoja ajatuksia herättäen".
"Vaikka tuhansia kaatuisi vierelläsi ja kymmeniä tuhansia oikealta puoleltasi, ei sinuun satu, koska olet ottanut Herran, sinun Jumalasi varjelijaksesi"
"Rukouksen aikan alkaa vihollisen lähellä oleva pataljoonantykki ampua nopeassa sarjassa aivan tämän joulukirkon yli.
"Lyhyt jumalanpalvelus vietetään loppuun saakka hartaan rauhan ja joulun tunnelman vallitessa, eikä sitä tunnelmaa voi kuvata tai enää koskaan uudelleen kokea".

Tämän edelläolevan tekstin olen kopioinut Erkki Palolammen kirjasta "Kollaa kestää" ja siinä voimme todeta joulun tunnelman talvisodan 1939 aikana.
Oma jouluni oli 30-40 km:n päässä Kollaalta sillä olin IV Armeijakunnan esikunnassa Suistamon Palomyllyn koululla joten sitä ei voi verrata rintamalla vietettyyn jouluun. En myös myöhemminkään kokenut joulua rintamajoukoissa.
Mutta oli toisenlainenkin joulunvietto tai joulukirkko jonka eräs yksikkö vietti myös 1939. Tämä tapahtui lähellä Kollaata sijaitsevassa Loimolan kirkossa. Joukot menivät kirkkoon kiväärit mukana sillä ilmoituksen mukaan lähistöllä liikkui isompi vihollispartio. Kaiketi tämä oli ollut ainoa kerta kun aseet oli viety kirkkoon, yleensä ne asetettiin kekoon kirkon ulkopuolelle.