Olen miettinyt kun elämme avoliitossa ja meillä on yhteishuoltajuus lapsiin. Jos käy niin että minä loukkaanun vakavasti/sairastun/kuolen, niin että voinko laatia "testamentin" tms. lapsista. Haluaisin määrätä heidän huoltajuutensa sisarellenin jos minulle sattuu jotain. Tämä siksi kuoska meillä on sopimus että minä huollan, kasvatan, sekä teen lapsiin koskevat päätökset. Asiat kyllä keskustellaan ja mies on muuten aivan normaali perheen isä. Mutta meillä vastuu on jaettu näin että näissä asioissa olen meillä pomo. Ja jos käy jotain en usko miehen selviävän yksin. Haluaisin asiat paperille, että lasten elämä olisi turvattu. Mutta miten tälläisen asian voisi hoitaa lailliseksi? Olen myön tehnyt vakuutuksia sen varelle että sattuu jotain ikävää, ja näissä edun saajana on lapset. Mutta mitenkähän on oikeasti jos lapset ovat alaikäisiä, niin silloin asiastahan päättää huoltaja esim. vakutusrahojen käytöstä. Vai olenko väärässä?
Sisareni kyllä tietää että toivon hänen huolehtivan lapsista jos minulle käy jotain, mutta suusanallinen sopimus ei varmaan riitä?. Ja paljonkohan tälläisten paperien tettäminen maksaa juristilla?
Sisareni kyllä tietää että toivon hänen huolehtivan lapsista jos minulle käy jotain, mutta suusanallinen sopimus ei varmaan riitä?. Ja paljonkohan tälläisten paperien tettäminen maksaa juristilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos miehesi on tehnyt isyys tunnustuksen häneltä et saa pois holhoojan oikeutta .
Jos miehesi ei ole tunnustanut isyyttään tulee kysymykseen tahtosi tai vanhempasi .
Testamentin voit tehdä lapsillesi kun he joskus menevät naimisiin niin heidän puolisonsa ei saa heidän saamaa perintöä erotessaan puolisostaan .
Testamenttia et avoliitossa tarvitse koska avoliitossa ei toisella osapuolella ole toisen omaisuuteen mitään nautinta suojaa .
Toki on hyvä testamentti olla olemassa vaikka avoliitossa ei kuoleman jälkeen elossa olevalla puolisolla ole nautintasuojaa .
Testamenttiin jos on merkintä yhteishuoltajuudesta siten että miehellä ei ole yhteishuoltajuudessa merkitty tapaamis oikeutta niin silloin voi tahtosi toteutua vaikka mies olisi vahvistanut isyytensä .
Jos teillä on yhteishuoltajuus, isästä tulee automaattisesti lasten huoltaja, jos sinä kuolet lasten ollessa alaikäisiä. Voit tietysti tehdä paprein, jossa toivot että sisarestasi tulisi oheishuoltaja, mutta oikeus ei välttämättä sitä vahvista. Eli voit esittää toivomuksen, mutta mikään laki ei pakota sitä noudattamaan.
Huoltomuodolla (yksinhuollolla ja yhteishuollolla) ei ole mitään tekemistä tapaamisoikeuden kanssa.
Voi tehdä lapsistasi ns. huoltotestamentin, jossa toivot sisarestasi lastesi huoltajaa. tämä huoltotestamentti huomioidaan, kun lasten huoltajuudesta päätetään. Toisaalta, jos lapsen isä on ns. normaali, on aika pieni todennäköisyys että lasten huoltajaksi määrättäisiin joku muu kuin lasten isä, koska tämä edellyttäisi lasten huostaanottoa.
Lasten omaisuudesta päättää lasten holhooja. yleensä holhoojaksi määrätään lasten huoltaja, mutta holhooja voi olla myös joku muu lapsille läheinen tai ns. virkaholhooja. Toive holhoojasta kannattaa liittää huoltotestamenttiin (tähän suostutaan paljon helpommin kuin huoltajuuden muutokseen ja aika usein huoltajakin haluaa epäselvyyksien välttämiseksi ulkopuolisen holhoojan). Lasten omaisuus on käytettävä lasten hyväksi ja sitä ei saa käyttää lasten normaalien elinkustannusten (ruoka, asuminen...) maksamiseen. Normaaleja rahan käyttökohteita voisi olla esim. jonkun kalliimman harrastuksen kustantaminen, autokoulu tai opiskelukulut. Lapsi saa itse päättää rahojen käytöstä, kun täyttää 18v. Lapsen holhoojan on tehtävä vuosittain ilmoitus rahojen käytöstä kärääoikeudelle, joten isompia välissä vetoja ei voi tehdä, mutta lapsen edun voi tietenkin määritellä joskus monellakin tavalla. Holhooja voi isommista päätöksistä pyytää käräoikeudelta ennakopäätöksen, jos on epävarma onko päätös lapsen edun mukainen.
Lapsia ei testamentata, toki voi laatia tuollaisen huoltotestamentin, mutta jos on normi isä, niin mikään oikeusaste ei vahvista sitä. Silloin isän pitää olla "todistettavasti" huoltokelvoton.
Kun tyttäreni kuoli tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa, niin en uskonut vävyni selviävän. Mutta niin vain mies venyi huolehtimaan läksyistä, pesukoneesta, siivouksesta... ei ollut kuulemma edes vaikeaa. Ellei miehesi todella ole kyvytön huolehtimaan normaalista asioista, niin lopettaisit pomottelun ja antaisit hänelle vastuuta, ihminen voi päteä muutenkin.