Lähdetään vaikka siitä, että mulla on nykyään vain kaksi ystävää ja kolme kaveria. Nämä ainoat ystäväni ovat ihan eri planeetoilta, eivät tule keskenään oikein juttuun. Koulussa olen näiden kolmen kaverini kanssa, mutta en vapaa ajalla. Meillä ei ole oikein mitään yhteistä edes, olen kiinnostunut aivan eri asioista kuin he. Olen enemmänkin sitä tyyppiä, että viihdyn isossa porukassa. Ala-asteen puolella olimme aina 4-7 hengen porukassa niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Nykyään en voi olla kuin kaksin jomman kumman kanssa niistä kahdesta ystävästäni, joka on melko tylsää. Toinen ystävistäni on minua vuotta vanhempi ja olen tuntenut hänet koko ikäni. Hänellä on todella paljon ystäviä, harrastuksia ja koulukiireitä, jonka vuoksi on kanssani harvoin. Ja sillon harvoinkin kun hänen kanssaan olen, hän vain kertoo mitä kaikkea kivaa on muiden ystäviensä kanssa touhunnut. Toinen ystäväni taas on aika hiljainen (koska on kiusattu), mutta kuitenkin todella mukava, huumorintajuinen ja meillä on samoja mielenkiinnon kohteita. Mutta hänkin muuttaa kohta toiselle puolen Suomea :s
Nyyhötän kaikki päivät vaan yksin kotona ja mitä nyt pari kolme kertaa kuussa olen ehkä jomman kumman ystäväni kanssa. Syksyllä lähden eri paikkakunnalle itsekin opiskelemaan jos paikan hakemastani koulusta saan. Silloin tulen kotona käymään vain viikonloppuisin ja lomilla. Uudesta koulusta en sitten tunne KETÄÄN. En nykyään pysty solmimaan uusia ystävyysuhteita jostain syystä. Ajattelen liikaa mitä muut minusta ajattelevat eikä siitä tule mitään. Vaivun angsteihin ja en edes yritä. Pelkään vain jääväni kokonaan yksin.
En tieä miksi kirjoitin tämän, enkä ole varma kuuluuko tämä edes tänne. Kunhan vain piti johonkin purkaa näin kolmen aikaan yöllä..
Nyyhötän kaikki päivät vaan yksin kotona ja mitä nyt pari kolme kertaa kuussa olen ehkä jomman kumman ystäväni kanssa. Syksyllä lähden eri paikkakunnalle itsekin opiskelemaan jos paikan hakemastani koulusta saan. Silloin tulen kotona käymään vain viikonloppuisin ja lomilla. Uudesta koulusta en sitten tunne KETÄÄN. En nykyään pysty solmimaan uusia ystävyysuhteita jostain syystä. Ajattelen liikaa mitä muut minusta ajattelevat eikä siitä tule mitään. Vaivun angsteihin ja en edes yritä. Pelkään vain jääväni kokonaan yksin.
En tieä miksi kirjoitin tämän, enkä ole varma kuuluuko tämä edes tänne. Kunhan vain piti johonkin purkaa näin kolmen aikaan yöllä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valvomisesta ei oo apua.
Se vaan rasittaa kehoa.
Seuraavana yönä aivot kyl lisää jo REM-unta eli ei tarvitse nukkuu ekstra tuntei päivällä.
Sähän löysit noikin tyypit.
Sielt uudesta sä saat ystävii.
Voit alkaa käydä jossain harrastuksis.
Seurakunnis on paljon nuorille toimintaa ja erilaisii raamis piirei.
Kyl löydät :)
En ajatellutkaan että valvomisesta apua olisi, yleensä nyt vaan tulee viikonloppuisin valvottua myöhempään kuin viikolla. Enkä nuku päivällä. Eli tuo nukkuminen nyt ei millään tavalla liity tähän.
"Sähän löysit noikin tyypit.Sielt uudesta sä saat ystävii."
Nuo kaverit ja ystävät mitä mulla on jäljellä, olen tuntenut jo vuosia. Eli en oikeastaan ole ala-asteen jälkeen saanut yhtään uutta ystävää. Pienenä sitä ei samalla tavalla välitä ja usein lapsuuden kaverit eivät pysy koko ikää, koska jossain vaiheessa huomataan, ettei ole paljon mitään yhteistä.
On vaikea oikeastaan tutustuakaan kehenkään, kun aina paljastuvat ihan erilaisiksi ihmisiksi kuin sitä kuvittelee. Seiskalla kun yritin muutamaan tutustua, kolme paljastui täys pissiksiksi ja muutamaa ei kiinnostanutkaan seurani kun tutustuimme paremmin. Haluaisin vain ystäviä, jotka olisivat samanhenkisiä kuin mitä itse olen.
Kokemuksesta vois myös sanoa, että joukkueharrastukset ja muut seurat on todella syvältä. Juuri niiden ihmisten vuoksi olen aina lähtenyt, vaikka harrastus olisi kuinka kiva. Jeesustelut taas ei kiinnosta lainkaan.. enkä pelkkien kaverien toivossa sinne hihhuleiden sekaan aijo mennä.
mutta joo, turhaa angstausta taas. anteeksi.
Joo kyl tollaset piristys yritykset on yhtä puppua, raamispiirit? REM uni? No ehkä harrastusten kautta voi saada tuttuja lisää mut ei sekää aina onnistu. Ihan turha vaan sanoa että kyllä se siitä, ei se auta yhtään ketään.
Ootko alottaja miettiny syitä että miks et löydä ystäviä?
Mullakin on vaan kaks ystävää ja toinen on itse asiassa mun isosisko ja toisen kans ollaan tunnettu koko elämän ajan. Sit ku me muutettii (olin sillon 9v.) ni luulin et sain hyvän kaverin, ehkä jopa ystävän, mut 7-luokan aikana tajusin ettei se ollukkaa semmonen ku oli kuvitellu. Sen jälkee ku me erkaannuttii ni luulin etten löytäis ketään ystävää tai kaverii koska oon tosi hiljanen ja ketään ei oikee tunnu kiinnostavan mun seura. Mut sit ku pääsin syksyl opiskelemaa ni sain ihan hyvän kaverin, vaikkei ollakkaa hirveen saman henkisii.
Enkä tuntenu mkään ketään sielt koulust.