Veljeni on saattohoidossa parantumattoman syövän johdosta. Hän on tällä hetkellä kotona vaimonsa hoidossa. Molemmat reilusti yli 80v. Vaimolla on todettu Parkinsonin tauti, jota hän kieltäytyy hoitamasta. Tyttären tytär ja minä pyrimme sivusta tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.
Vanhukset asuvat palvelutalossa hoitaen itsenäisesti ruoka-, siivous ja muut käytännön asiat. Vaimo on tottunut aina määräämään kaapin paikan eikä tee poikkeusta nytkään. Tuskin pystyssä pysyen hän lähtee "asioimaan" kaupungille, kotona kiipeilee verhoja laitellen jne.
Ei tyttären tyttären eikä minun apu kelpaa. Oma tytär ei saa tulla edes käymään. Me olemme ihmeissämme. Emme uskalla ottaa yhteyttä sosiaalihoitajaan, koska pelkäämme menettävämme ystävälliset suhteet kokonaan, jos vaimon tietoon tulee "vehkeilymme" hänen selkänsä takana.
Ei ole epäilystä mihin tarina päättyy. Mikä neuvoksi kun apu ei kelpaa?
Vanhukset asuvat palvelutalossa hoitaen itsenäisesti ruoka-, siivous ja muut käytännön asiat. Vaimo on tottunut aina määräämään kaapin paikan eikä tee poikkeusta nytkään. Tuskin pystyssä pysyen hän lähtee "asioimaan" kaupungille, kotona kiipeilee verhoja laitellen jne.
Ei tyttären tyttären eikä minun apu kelpaa. Oma tytär ei saa tulla edes käymään. Me olemme ihmeissämme. Emme uskalla ottaa yhteyttä sosiaalihoitajaan, koska pelkäämme menettävämme ystävälliset suhteet kokonaan, jos vaimon tietoon tulee "vehkeilymme" hänen selkänsä takana.
Ei ole epäilystä mihin tarina päättyy. Mikä neuvoksi kun apu ei kelpaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Veljesi vaimo on tottunut siihen että asiat sujuvat hänen mielensä mukaan.
Tuollaiselle ihmiselle on pahinta mitä voisi sattua se että joutuu olemaan toisten "armoilla."
Vanhemmiten nuo piirteet tahtovat vain korostua.
Ymmärrän huolenne, vakavasti sairas veljesi tavitsisi tukea ja apua mitä itsekin huonokuntoinen vaimo ei todenäköisesti pysty antamaan.
Kyllä asia aika nopeasti ratkeaa luonnostaan, mutta ei ole oikein jos veljesi joutuu kärsimään vaimon itsepäisyyden vuoksi.
Saattohoidossa olevalle ihmiselle on tärkeeä että asiat kaikkien läheisten kanssa ovat kunnossa.
Kuinka veljesi suhtautuu siihen kun tytär ei voi käydä?
Pitäisikö teistä jonkun asettua vaimon tahtoa vastaan ja pyytää vaikkapa sosiaalihoitajaa käymään keskustelemassa veljesi kanssa, jos hän on henkisesti kunnossa niin voisi luottamuksellisesti kertoa mielipiteensä ja sen kuinka haluaa loppuelämänsä ajan asioita hoidettavan.
Tämä on varmasti hankala tilanne, toivotaan että asiaan tulee helpotusta ennekuin on liian myöhäistä veljesi kannalta.
Veljeni on ollut puhelinyhteydessä tyttärensä kanssa. Heidän välinsä ovat ok. Tuskallista vain ettei äiti siedä tytärtään silmissään. Tämä auttaisi osaltaan. Äiti sanoo tyttärensä olevan niin mahdoton, että jo 15 vuotiaana vehtasi poikien kanssa. Siitä on kyllä yli 50 vuotta.
Todellisuudessa äiti on lellinyt tytärtään antaen tälle kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Nyt vain sitten tuuli on kääntynyt. Tyttären tytär käy laatuun ja onkin valmis tukemaan.
Olen jutellut veljeni kanssa kahden silloin kun olen kuljettanut häntä tarkastukseen. Hän tajuaa täysin tilanteen mahdottomuuden, mutta ei jaksa enää vaikuttaa. Lääkehoito (opiaatit) vievät tuskan, mutta ne vievät myös tahdon.
Tilanne on kestämätön. Vaimo vaikuttaa ulkopuolisesta selväpäiseltä, jopa terävältä, mutta käytännössä ei tajua tilaansa lainkaan. Tunnemme tyttären kanssa suurta vastuuta asiassa jolle emme näytä voivan mitään. Kun vaimo väittää asioiden olevan kohdallaan ja hallinnassa, niin vaikea on väliin mennä.
Ehdotuksesi, että jompikumpi meistä (minä) kaiken uhalla menisi sosiaalihoitajan pakeille, tuntuu järkevältä.
Kiitos "Ritunen" kannan otostasi!