asun kerrostalossa, ystäväni, seropini, on puolisusi (suden ja koirasuden jälkeläinen). Upea eläin, älykäs, tunteikas, kaikille ystävällinen, iso, syö 20kg rehua(kuivalihaa)/kk ja lisäksi lohta. Tyttöni toiseksi paras kaveri (minun,alfan)jälkeen on vanha kollikissa joka pitää sutemme kurissa ja herran nuhteessa. Susi ei syö edes omasta kipostaan jos kissa on siinä herkuttelemassa, vaan odottaa vuoroansa.. Ei saalista ulkona edes jänistä jos en anna lupaa. Tärkeintä on laumajärjestys, ensin aina perheen ihmiset ja muut eläimet, sitten susi. Muuten tulee ongelmia jos susi on hierarkiassa vaikkapa keskellä. Koulutus tapahtuu olemalla oikeudenmukainen, määrätietoinen, palkinnot annetaan huomioimalla susi makupaloin. Rokotukset pitää hoitaa ja liikuntaa tarvitse paljon 15-20 km/päivä. Susi/koirasusi ystävänä EI SOVI IHMISILLE jotka eivät ole 24h sutensa seurassa, muuten eläin kärsii. Ei sovi myöskään tarhaoloihin koska pitkästyy. Koulutuksessa mieluiten kuiskataan, ei huutoa koska eläin hermostuu kovista äänistä. Susi rakastaa rauhaa. Laumakäytös voimakasta ja omistaja sekä susi ovat alfapari suden mielestä. Jos koirasusi on vihainen ja arvaamaton, johtuu se AINA osaamattomista käsisät ja puutteellisesta kasvatuksesta, sillä jos susi ei luota omistajaan eikä arvosta omistajaa alfana, alkaa häiriökäytös, aivan kuten ihmislapsillakin joita ei ole kasvatettu.
Sopiiko koirasusi ja kenelle?
JNMT
32727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eli koirasusi voi olla ok kerrostalossakin? Tuo ymmärrettävää silloin, jos tosiaan pystyy olemaan 24/h eläimen kanssa, niin eihän se pääse ulvomaan kerrostalossa, mutta entä jos koirasusi joutuisi olemaan asunnossa yksin päivisin joitain tunteja (esim opiskelijalla) tai 6 tuntia jos käy osatöissä?
Onko koirasudella mielestäsi voimakkaampi taipumus vetämiseen lenkillä kuin ns. normikoirilla, mikäli ajattelisi että sillä on vaistot enempi pinnassa? Saako vahvemmin metsästysviettiä pupuista ja sitten mielellään kiskaisee kunnolla metsikköön?
Miten on kynsien leikkuu? Itseä on aina huvittanut ajatella kuinka susi lätkäisee hillittömän kokoisen käpälänsä eteen ja siitä sitten manikyroimaan kunnon kynsiä, riittääkö siinä pienet kynsisakset lainkaan. :D
Tämä koirasusiasia kiinnostaa, kyselen kiinnostuksesta.
eli ei kannata hankia jollei tee pentuja ensivuonna kunnolla.Samoin dogo argentino ja kaikki sekoitukset amerikan strafosterrienristä kielletään.
Mistä kuulit tuommoista? Onko tosiaan totta? Mallia Enkkujen Dangerous Dogs Actista, jonka mukaan just mm. dogo argentino ja pit bull-tyyppiset koirat kiellettyja... Tuleekohan Suomen säännöksestä vain kieltotyyppinen sääntö vai meneekö Enkkujen malliin ihan toteutuksen asteelle eli kiellettyjä rotuja aletaan jopa eliminoimaan?
Koirasusi voi olla kerrostalossa. Sisällä nukkuu(kuin olisi kotiluolassa) ja ulkona valpas. Silloin tällöin voi olla muutamia tunteja ilman ihmistä jos seurana toinen kaveri kuten kissa tai koira, kunhan ei ole päivittäinen tapa. Opiskelijalle tai osatyöläiselle ei sovi ellei työ ole kotona. Koirasusi ei pidä kotonaan lähes minkäänlaista ääntä, ei ulvo, ei hauku, ei edes jos ovikello soi. Juttelee joskus erilaisin vikinöin, urahteluin (kuin hirvi huutaisi) jos haluaa ilmaista itsensä olemalla iloinen tai innostunut jostain.
Koirasudella on taipumus hihnassa vetämiseen, sillä ulkona se kulkee täysin viettiensä, aistiensa,hajujensa varassa. Määrätietoinen ja oikeudenmukainen sekä palkitseva kasvatus saa eläimen kyllä käyttäytymään hyvin hihnassa. Oma koirasuteni osaa seurata sivulla ja omaksuu irtiollessaan ja kutsuttaessa myös luoksetulon riippumatta näkikö saaliseläimen kuten jäniksen. Kyse on vain yksinkertaisesti siitä, että omista joka koirasuden mielestä kuuluu olla Alfa, päättää milloin saalistetaan. Susiaumassa alfapari päättää
milloin ja miten ruoka hankitaan. Koirasusi on älykäs ja oppivainen eläin ja erittäin lojaaji omistajansa osaavissa ja oikeissa käsissä. Väärin kasvatettu ja kohdeltu koirasusi on tylsistyessään arvaamaton ja sillä voi olla erittäin korkea saalistusvietti, joka voi ilmetä takaa-ajo halukkuutena lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä tai juoksevia pikkulapsia kohtaan. Muistutan vielä, että koirasusi on luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen ja vain hallitsemattomissa käsissä siitä voi saada agressiivisen kuten koiristakin.
Koirasuden kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne leikkaavat ne ihan itse, puremalla jos on tarvis. Pentuna leikkasin sen kynnet mutta nyt eläin on jo useita vuosia hoitanut manikyyrinsä itse ja kynnet pysyvät lyhyinä. Liikumme tosin paljon ulkona maastossa, kallioilla, metsissä sekä asfaltilla.
Kiitos kattavasta vastauksesta. :)
Mitäköhän sitten seuraisi jos koirasusi olisi ns. liikaa yksin kotona, elikkä joinain päivinä enemmän kuin pari tuntia yksin, esim. 6 tuntia - näkyisköhän turhautumiskäytöksenä, paikkojen tuhoamisena tai ulvomisena...?
No, en tässä itselle voi ajatella koirasutta, käytännön syissä jo sekin, että oma koira on sen verran vanha ja tällä kotireviirillä kiintynyt niin meikäläiseen, ettei se etenkään toista uroskoiraa ota veljekseen tässä vaiheessa.
Koirasusi on kiinnostava rotutyyppi ylipäätään, minua ihan jo koiraihmisenä kiinnostaa koira-asiat. Kynsien hoitoasia valkeni tässä samalla, yllätystä oli. Älykkääksi olen koirasutta lukenut sanottavan juurikin. Tuota hihnavetämisjuttua vaistojen perusteella veikkasinkin, mukava tietää päätelleensä ok. Ei varmaan kovin hennolle ihmiselle koirasusi ole parhain kumppani, ettei vetäydy liikaa jorpakkoon...
Onko koirasusi sinusta välinpitämättömämpi ihmistään kohtaan vai taipuvainen myös mustasukkaisuuteen ihmisestään?
Minusta ainakaan ei ole mitään järkeä vähentää koirarotuja Suomesta. Sehän on päivän selvää, että omistaja on vastuussa koiransa tapakasvatuksesta. Jotkin rodut kyllä ovat toisia haasteellisempia, mutta kukin saa ottaa valitsemansa haasteen vastaan.
Tosin kyllähän jotkin rodut sinänsä ovat vaarallisia, että niitä ollaan iät ja ajat käytetty aggressiota ja suojelua vaativiin tehtäviin, esimerkiksi laumanvartijakoirat. Sen sijaan esimerkiksi useimpia ajokoiria ei olla käytetty lähes minkään laiseen vartointiin, jonka sijaan niiltä ollaan vaadittu yhteistyöhalua, eli sosiaalisuutta. Kun koiraroduista ollaan jalostettu >>tarkasti ja huolellisesti>> tietyn luonteisia vuosikymmenten- tai satojen aikana, niin selväähän se on, että joillain koiraroduilla on voimakkaampi aggressio kuin toisilla.
Mutta aggressiivisimpinakin säilyneet koirarodut käyttäytyvät hyvin, mikäli saavat kunnon omistajan.
Tämä kumminkin on aika sekasortoinen juttu. Kuinka jaettaisiin koirarodut ns. erityislupaa vaativiin ja vapaaehtoisiin? Ja millä sen todistaa, että sellainen rodultaan erityisluvan vaatinut koira on sitten virallisesti hyväksytty, jos vaikka sellaisen kadulla näkee?
Rodun aggressiotason tulkitsemiseen voitaisiin käyttää tietomateriaalia sen historiasta sekä siitä, kuinka kauan rotua ollaan ehditty jalostaa sosiaalisempaan suuntaan. Esimerkiksi dogo argentino on yhä voimakkaasti alkukantaisen luonteinen, kun taas bullterrierin luonnetta ollaan saatu muokattua jalostuksella ja kasvatuksella kauan aikaa sosiaalisempaan suuntaan alkuperäisestä.
Sveitsissä ollaan jo otettu käyttön tiettyjä rotuja koskeva ns. koira-autokoulu. Kun sitä koskevien koirarotujen kanssa ollaan siellä liikkeellä, niillä tulee olla yllä jokin varuste todisteena, ns. koira-ajokorttina.
Ikävää se olisi, jos jotkin koirarodut kokonaan kiellettäisiin Suomesta, kun meillä sentään on tähän asti ollut kunniana vain laajentaa rotukirjoamme kuskaamalla tänne ulkomailta yhä vain meille uusia koirarotuja.
Jos tämä viesti herättää täällä ristiriitaa, niin en kaipaa kritiikillä kirjoitettua kommentointia, vaan asiallisempaa mielummin. Tämä asia ei kumminkaan järjellä ajatellen ole niin yksinkertainen.
1800- ja 1900-luvulla susia risteytettiin usein koiriin sillä tarkoituksella, että oli tarkoitus saada puolustusvoimien armeijoiden palveluskoiriin terveyttä ja työskentelykykyä. Koirasusi siis on erittäin energinen. Mikäli meinaat hankkia koirasuden, niin oletkos miettinyt, että mihin se saa sitten ns. ylienergiansakin purettua? Onko sinulla tarkoitus hankkia juuri sellainen koira siis, joka on epänormaalin energinen, sisukas ja liikkuvainen, kuten kykenee pitkiä matkoja vaikeiden maastojen halki tarkan vainunsa ja suuntavaistonsa avuin löytämään perille paikasta toiseen ja jatkamaan työtään läpi päivän väsymättä?
En ole hommaamassa koirasutta, kyselen tästä rotutyypistä, kuten mainitsinkin..., ihan yleisestä kiinnostuksesta näin koiraihmisenä. :)
Siis avointa kiinnostusta koira-asioita kohden. Jatkossa toki isompi koira mietinnässä, mutta luulen ettei koirasusi ole kohdalleni hyvä valinta, ihan jo käytännön syistä silloinkin mm. kerrostaloasumissyistä eikä mahdollisuutta niin tiiviiseen yhdessäoloon että olisi koko ajan koiran kanssa.
En myöskään ole kannattamassa Enkkujen mallia Dangerous Dogs Actista tänne. Parempi olisi sellainen linjaus, että ns. haastavampien rotujen kohdalla kiinnitettäisiin kasvattajien taholta suurempaa vastuullisuutta siihen, keille koiria myyvät. Mutta vaikuttaisi että tämäkin linjaus on aika hyvin (koputan puuta...) täällä hallussa, ei tarvitse kuin koirailmoja lukea niin haastellisempien rotujen kohdalla yleensä jo ilmoissa lukee vahvaa suositusta "koirakokemusta omaavaan kotiin" yms sekä ehdoista mihin ympäristöön mieluiten koiraa halutaan laitettavaksi.
"1800- ja 1900-luvulla susia risteytettiin usein koiriin sillä tarkoituksella, että oli tarkoitus saada puolustusvoimien armeijoiden palveluskoiriin terveyttä ja työskentelykykyä."
Aika mielenkiintoinen väite.. Minkä maiden armeijoissa tarkalleen ottaen tehtiin näin? Mitä koiria risteytettiin susilla? Ja mistä lähteestä olet asiaa selvittänyt?
Oliko koirilla tosiaan työskentelyä haittaavia terveydellisiä perusongelmia jo 1800-1900 luvuilla? Minä kun olen ymmärtänyt, että esim. saksanpaimenkoirankin terveysongelmat ilmaantuivat vasta toisen maailmansodan jälkeen?
Yksi hieman kummastuttava juttu tuossa on myös se, että susihan on todella itsepäinen ja itsenäinen otus verrattuna koiraan. Maanpuolustuskäytössä koirilta on aina vaadittu helppoa koulutettavuutta. Tarkoitushan on saada koneenlailla rankkojenkin ärsykkeiden alla toimiva koira. Sudelta tuleva itsenäisyys, suuri toimintasäde, itsepäisyys ja suurempi pakoetäisyys kyllä näin äkkiä ajateltuna olisi maanpuolustuskäytössä olevalle koiralle erittäin ei-toivottuja ominaisuuksia. Eikö sinusta?
"Koirasusi siis on erittäin energinen."
En yhteenkään koirasuteen ole tutustunut, mutta tämäkin väite hieman kummastuttaa. Tai riippuu vähän, mitä energisyydellä tarkalleen ottaen tarkoitat. Nykyisen koiran evoluutiotietämyksen valossa väitetään, että tälläinen pentuvaiheenkin yli jatkuva leikkimielisen toiminnan loputon kaipuu (mitä minä käsitän energisyydellä) tuli koiralle evoluution myötä tavallaan "kylkiäisenä" eikä tuollaista ominaisuutta ole sudessa tavattu. Susi rauhoittuu pian pentuvaiheen jälkeen. Koira taas on energinen ja pentumainen koko ikänsä.
Outoa olisi joo. Vetokoiriin väitetään välillä sekoitettavan sutta kestävyyden takia, mikä onkin uskottavaa.
että sen haasteellisen rodun pennun ostaja voi valehdella myyjälle ummet ja lammet. Koira pitää saada ja mitä erikoisempi, sen hienompaa. Sitten jotkut "koiraihmiset" ovat jo jonkun lapinkoiran kanssa pulassa.
Ainakin on olemassa koirarotu nimeltä saarloos wolfhond. Aluksi sitä pidettiin vain koirasutena, mutta koska suden veri saksanpaimenkoirassa vaikutti tehostavan sakun työskentelyominaisuuksia, suden ja sakasnpaimenkoiran sekoitus muuttui niin suosituksi, että sai lopulta tittelin koirarotuna, jonka FCI:kin hyväksyi vuonna 1981.
Näin ainakin kerrotaan rotutiedoissa sekä Suomen että ulkomaan kielisillä sivuilla. Ainakin niiden tietojen perusteella olen saanut nämä käsitykset siitä, mutta selväähän se on, että susi ei pärjäisi luonnossa ilman valtavaa energiamäärää, sisua ja kestävyyttä sekä kunnon terveystilaa.
Hukka-Musti kirjoitti:
"Ainakin on olemassa koirarotu nimeltä saarloos wolfhond. Aluksi sitä pidettiin vain koirasutena, mutta koska suden veri saksanpaimenkoirassa vaikutti tehostavan sakun työskentelyominaisuuksia, suden ja sakasnpaimenkoiran sekoitus muuttui niin suosituksi, että sai lopulta tittelin koirarotuna, jonka FCI:kin hyväksyi vuonna 1981. Näin ainakin kerrotaan rotutiedoissa sekä Suomen että ulkomaan kielisillä sivuilla."
En ole koskaan mainitsemastasi rodusta ennen kuullut, mutta nopealla googletuksella löysin kyllä täysin päinvastaista tietoa?! Sarloosin tavoite oli tosiaan jalostaa saksanpaimenkoirasta parempi käyttökoira lisäämällä siihen sutta. Tavoite ei vaan oikein toteutunut. Kävi niin kuin joku tuossa edellä jo epäili.
Lainaus rotumääritelmästä Suomen kennelliiton sivuilta:
"Ilmeni ettei rotu soveltunut sen paremmin käyttö- kuin opaskoiraksikaan. Leendert Saarloosin jalostustyön tulos, ei niinkään käyttökoira vaan ominaisuuksiltaan lähellä luontoa oleva koira, tunnustettiin omaksi rodukseen 1975"
Ja syykin selviää kun lukee eteenpäin:
"Luonteeltaan itsetietoinen ja itsenäinen. Noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan, ei alistu."
"Pidättyväisyys ja susimainen halu paeta oudoissa tilanteissa ovat ominaisia saarlooswolfhondille"
"Vieraan uhkaava, epämieluisa lähestyminen voi johtaa suunnattomaan haluun paeta"
Eli en oikein usko, että kyseisen rodun yksilöitä (tai muitakaan susimixejä) on armeijan käytössä koskaan ollut. Pakoherkkyys ja itsenäisyys tekevät koirasta käyttökelvottoman sotilaskoiraksi. Muuten kyllä varmaan ihan upea ja alkukantaisen vietikäs rotu, mutta että sotilaskäytössä...
Historialle emme voi mitään, mutta minusta koirasusi ei ole lemmikki, eikä täten tarpeellinen melkein mihinkään. Koirasusi on joko villieläin tai todellinen työkoira. Mutta on aivan järjetöntä risteyttää susia koirien kanssa, jos poikkeuksellisen energiselle, sisukkaalle ja kestävälle koiralle ei ole tarvetta.
Hukka-Musti kirjoitti:
"Historialle emme voi mitään, mutta minusta koirasusi ei ole lemmikki, eikä täten tarpeellinen melkein mihinkään. Koirasusi on joko villieläin tai todellinen työkoira. Mutta on aivan järjetöntä risteyttää susia koirien kanssa, jos poikkeuksellisen energiselle, sisukkaalle ja kestävälle koiralle ei ole tarvetta."
En nyt oikein ymmärrä miten tämä liittyi väitteeseesi koirasusien aktiivisesta käytöstä sotilaskoirina...? Tai väitteeseen, että suden risteyttäminen saksanpaimenkoiraan paransi sen työskentelyominaisuuksia..? Tai siihen, miksi esimerkiksi kyseisen rodun rotumääritelmän historiaosuus väittää asian olevan juuri päinvastoin?
Noh, en viitsi ilkeillä enempää. Vähän vaan kummastuttaa tuollainen silmät kirkkaana lukijoille syötetyn valheen suoltaminen.
No olkoot asia tuon rodun kohdalla kuinka hyvänsä, niin koirasusi on aina jotenkin erikoinen, eikä ns. normaali kotikoira. Jos sellaisen meinaa hankkia tai sellaisia alkaa kasvattamaan, niin voi myös käyttää maalaisjärkeä asiaa pohtiakseen. Tottakai susi parantaa koiran työskentelyominaisuuksia sinänsä, että susi on todella terve ja energinen, joka onkin tärkeää villissä luonnossa pärjäämiseen petoeläimeltä. Kun ihminen päättää, minkä laatuisia koiria viittii valita jalostukseen, niin sudet päättävät itse, mikä on riittävä terveystila lisääntymiselle. Susinartut eivät ala parittelemaan pienistäkään sairauksista kärsivien urosten kanssa, vaan valitsevat juuri ne terveimmät. Susilaumassa johtaja päättää, kenen naaraan kanssa paritella, mutta laumaa johtaakin aiva täysin terve susi. Vähänkin sairaat yksilöt lentävät laumasta pihalle. Näin ainakin luonnossa sudet toimivat, mutta en oikein ole ottanut puolikesyistä tarhasusista selvää niiden lisääntymisvaatimuksissaan. Kukin miettikööt asiaa tarkkaan teoriassa: lisääkö suden veri liikaa energiaa koiraan?
Mutta koirahan on polveutunut sudesta. Se tekee asiasta mielenkiintoista. Tosin ihminen päättää itse, minkä koiran kanssa oma koiransa saa paritella. Kotikoirat eivät saa sitä itse päättää.
minäkin lusikkani soppaan ja kysäisen, onko kellään tietoa, mitä susia näihin koktaileihin oikein käytetään? Mietin vain, kun eikös Suomen alueella asuvat sudet ole jo aika ahtaalla geenipohjansa kanssa? Muutama hassu yksilö, jotka sekoittuvat keskenään. Että en menisi ainakaan oman alueemme susia kovin terveiksi ja loistoyksilöiksi nimeämään, enkä tälläisen koktailia missään nimessä ottaisi.
Ja mistä voi saada varmuuden siitä, että kyseessä on todella koirasusi? Pentunahan ne kaikki ovat saman näköisiä.. Saako siitä jonkinmoisen todistuksen? Mites sitten, kun olen nähnyt ilmoituksia koirista, joissa on sutta se parikymmentä prosenttia..? Mites tämä käytännössä todetaan?
Tehdäänkö tätä ihan Suomessakin, vai salakuljetetaanko rajojen ylitte.. Tuskin Suomessakaan niin montaa tarhasutta on olemassa, jotta kaikki koirasudet voisivat aitoja missään nimessä olla..
Kierrät edelleen asian ydintä kuin pastori bordellia.
Lyhyesti tiivistäen:
-Saksanpaimenkoirasta tuli ominaisuuksiltaan kelvoton käyttökoira kun siihen risteytettiin sutta. (Lähde: Sarlooswolfhondin rotumääritelmä)
-Minkään maan armeija ei ole tiedettävästi käyttänyt koirasusia sotilaskoirina ja edellinen sen jo perusteleekin miksei
Kun nyt väität, että nämä asiat ovat juuri päinvastoin, niin ole hyvä ja anna meille jotain perusteluja väitteidesi tueksi.
Ei vitsit, nyt oli pakko nauraa tälle kielikuvalle. Kuin pastori bordellia...:D
Joskus on käynyt mielessä omasta meksikolaisesta nuoruusaikoinansa kuvaus että "oli suutuksissa kuin pappi helvetissä."
Miten saisi tämän laitettua nyt aiheeseen kuuluvaksi. No, lisätäänpä vaikka että joissain chihujen rotumääritelmissä on ihmeellisesti verrattu rotua rakenteen ja olikohan luonteen puolesta lähimmäksi sudelle. Suden lailla..: http://www.youtube.com/watch?v=9irGKat447E&feature=related
Tässä sitten koirasusi perheensä parissa, hyvin näkyy nuo kokomitat suhteessa lattialla makaavaan mieheen. Suttahan siinä on, kyllä näkee. Koirasuden suukot olivat kyllä aika sähäköitä. :) Juuri kun mies on sanonut "Great around children" koirasusi kääntää kuin vastaukseksi päänsä ja nuolee munaskuitaan. http://www.youtube.com/watch?v=7Q0iVDF9UuA
Ja tässä ketjun piristeeksi vielä koirasusi Luna, jonka mies on opettanut murisemaan susimaisen näyttävästi, kannattaa katsoa linkki loppuun asti. Vakuuttavaa hammasrivistöä ja vakuuttavaa työksentelyä mieheltä ja sudelta. http://www.youtube.com/watch?v=q5OkEr2DVvo&feature=related
Yleensä kun tarkoituksella sutta ja koiraa risteytetään keskenään, niin sutena käytetään tarhasutta. Se on sinänsäkin järkevämpää kuin luonnonsusien käyttö, että tarhasudet ovat kesympiä.
Katsoin oheiset linkit, keskimmäinen linkki jäi hieman epäselväksi, onko koirasusi vai malamuutin ja huskyn sekoitus (katsoin eläimen tassuja joiden varmaat ei pitkät vaan pulleat). Viimeinen linkki sai minut raivostumaan, eläin selvästi pelkäsi jotain, ehkä sitä kuvaaja tökki kepillä tai jollain, kamaa rääkkäystä! Lisäksi tuo haukkuminen sai epäilemään koirassa olevia susiprosentteja. Oikea, aito, koirasusi kun ei hauku.
Koirasuden erottaa myös hampaistaan.
Oma suteni on kanadan harmaasusi, tuonti. Inuiitit käyttävät koirasusia kestävyyden, rauhallisuuden, älykkyyden, leimautumisen ja myös saalistusvietin (haistaa riistan kaukaa) vuoksi. Omani on tullut minulle puolivahingossa, ensin imetysiässä laumastaan minulle hoitoon, ja koska leimautui niin jäi. En aio omaa hybridiäni käyttää jalostukseen, ensisijaisesti on nyt paras ystäni, työtoverini ja harrastuskaveri. Käyttäytyminen kuin sudella, oman tiensä kulkija, kiinnostuksen kohteet sillä on minä Alfa, ruoka ja nukkuminen.
Eläin ei juuri ole kiinnostunut muista kuin niistä ihmisistä joista itse olen kiinnostunut, esimerkiksi jos keskustelen ja kävelen lenkillä samaa tietä pitkään jonkun vieraan ihmisen kanssa, kun eroamme, ei suteni voi käsittää miksi lauma hajosi kun viereltäni toinen lähti eri suuntaan :). Koirille ei ole koskaan agressiivinen, ei edes silloin jos koirat sitä (isoa kokoa) pelätessään purevat. Niin, koirasuteni ei koskaan ole käyttäytynyt agressiivisesti koiria kohtaan, ei edes silloin kun koirat hyökkäävät sen kimppuun. Koirasusi alistuu, heittäytyy selälleen ennemmin kuin tappelee, vaikka voimat ja kyvyt tappelussa antaisivatkin toisenlaisen lopputuloksen. Koirasusi on rauhaa rakastava aivan kuten susikin. Useita vuosia susia tutkiessani olen kokemukseni pohjalta vahvasti sitä mieltä, että susi on luotettavampi ja ystävällisempi kuin koira. Ero on siinä, että sudelta ja koirasudelta puuttuu kokonaan mielyttämisenhalu. Positiivista on se, että vahvan laumakäytöksenäsä vuoksi se on matkija. Laumassa on oltava selkeä Alfa, koirasuden omistaja omalla käytöksellään viestittää kohtaamiset ulkomaailmaan. Ystävällinen ja oikeudenmukainen, mutta määrätietoinen ja vahva johtaja ei anna aihetta agressioihin/turhautumiseen.
Kiireessä kun kirjoittelee, tuli edelliseen kirjoitukseeni paljon lapsuksia, anteeksi niistä.
Hyvin kiinnostavaa kuulla elostasi harmaasuden kanssa, mukavaa kun kirjoitat enempikin.
Minulla tuli tuosta murinavideosta kaksijakoista tunnelmaa, mietin samaa kuin sinä, että pelotetaanko koirasutta tuossa jotenkin jotta murisisi vai onko ihan "normitavalla" opetettu murisemaan. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä ei olisi mikään "hämäräheikki" koirasuden kanssa vaan kuulemma kyseessä on ilmeisesti tunnettu eläinkouluttaja, joka on kouluttanut tämän Lunan/murisijan filmitähdeksi. Luna vissiin esiintynyt Narnia-elokuvasarjassa jopa.
Että erillään tuosta eläintenkouluttajajutusta, tuo videolinkki kyllä herättää ristiriitaista tunnetta ja jos vaan tietäisi tarkemmin mistä siinä kyse, että oliko normikoulutuksen tulosta vai jotain muuta... Mutta tässä linkissä tämä Omar eläintenkouluttaja selittää lyhyesti, että ei ole aggressiivinen ja kyse koulutuksesta. Videon tiedoissa oikealla noita muita tietoja, joita pistin.
Hyvä tietää, että Luna luultavimmin ok käsissä ja vielä starana kankaalla. ;-)
Mitä mieltä olet siitä, että koirasuden metsäsytysvietin saattaisi herättää jokin pienempi koira? Että jos koirasusi on ookoosti koirien kanssa eikä ole riidanhaastaja, kuten laitoitkin, niin onko vaaraa että ilman provosointia esim. lenkillä kohdattaessa saisi koirasusi jonkinlaisen metsästysvietin päälle täysin yllättäen ja iskisi kiinni johonkin pikkurimpula-koiraan? Siis jos puhutaan edelleen koirasudesta, joka olisi kasvatettu ookoosti kuten sinulla.
Mitä arvelet, että puolustaisiko koirasusi sinua, jos tulisi jokin uhkaava tilanne vastaan, esim. ryöstäjä kulman takaa kiinni käymään? Tämä kiinnostaa, sillä on ristiriitainen tilanne varmaan : koirasuden villimmät vaistot kehottaisvat ottamaan jalat alle uhkaavassa tilanteessa (saa korjata jos väärin otaksun) mutta toisaalta, jos koirasusi on vahvasti kiintynyt ihmiseensä, niin suojelisiko se tätä tosipaikan tullen.
Oletko uskaltanut viedä koirapuistoon koirasutta vai onko tämä ylipäätään ihan poissuljettava ajatus vai enemmän kiinni siitä, että jos muuta virikettä metsässä samoilun ja lenkin ohella on, niin ei puistoilua siihen tarvita.
Edell.viestissä kertomani Luna-lisälinkki jäi laittamatta viestiin. http://www.youtube.com/watch?v=YUbmt-ze_os&feature=related
Ei mitään. :) No niin kauan kuin tästä kirjoittelusta ei saa palkkaa, niin en miekään ota painetta, kirj.virheitä tulee solkenaan täällä kanssa. :)
En usko, että Luna murinaa tekisi käskystä, ärsytettynä kyllä, jos pelkää.
Koirasuden (omani erittäin korkea %) metsästysviettiä ei kokemusteni mukaan laukaise minkään koirarotu. Omani leikkii niin chihuan kuin muidenkin kanssa. Leikit ovat rajua juoksua ja painia isojen kanssa, kun taas penten kanssa makaa maassa ja ne pomppivät koirasuteni päällä ja repivät sen tukkia hampaillaan. Koirasusi kuten susi, on erittäin älykäs ja oikeudenmukainen myös leikkiessään. Tähän väliin täytyy huomauttaa, että itse en leiki enkä koskaan ole leikkinyt sen kanssa, koska minun kuuluu olla sille Alfa.
Koirasusi ei automaattisesti puolusta jos joku hyökää kimpuun. Mikäli itse Alfana puolustaudun (lue hyökkään) päällekarkaajaa vastaan, ryhtyy se luontaisen laumakäyttäytymisensä ansiosta myös puolustamaan (lue hyökkäämään), ei muuten. Jos juoksen pakoon, myös se juoksisi mukanani.
Olen käynyt koirapuistoissa silloin tällöin, sosiaallistamisen ja lajitovereittensa koirien vuoksi. Puistossa pitää takaa-ajo leikeistä, mutta jos toinen koira alkaa haukkumaan tai on agressiivinen, tulee susi luokseni kuin kysyäkseen entä nyt?
Mieluiten se haluaa pois riitatilanteista/puistosta, varsinkaan kun se ei itse niitä aiheuta. Tappeluun se ei ryhdy. Yksi ongelma on siinä, miten tulkitsevat toisiaan viestein. Suden hännän ja korvanliikkeet ovat pikkuisen erilaiset kuin koiralla, eli eivät aina tunnista toistensa puhetta. Luulenpa, että yksi syy myös ongelmakäyttäytymiseen koirasusissa johtuu omistajansa osaamattomuudesta tulkita kumppaninsa viestejä. On opeteltava ymmärtämään suden viestittäminen ja laumakäytös ennen kuin hankkii koirasuden. Ei ole huonosti käyttäytyviä eläimiä, vain ihmisiä. Poikkeuksena tietysti neurologisesti sairaat tai muuten sairaat yksilöt.
Valaisit mielessä olevia asioita hyvin. Kirjoituksesi on senkaltainen, että se voisi avartaa enemmänkin ihmisten mieliä koirasusiasian suhteen. :)
Moni ei kenties edes miellä, miten koirasusi olisi muiden koirien kanssa, miten puistossa, miten pienten koirien kanssa, jne ja toki näissä otettava huomioon koirasuden kasvatukset ja yksilöllisyys.
Mutta hienosti ja avartavasti laitoit näistä asioita ja tarvittavasta ymmärryksestä rotutyypin suhteen, mukaan lukien myös hieman erilaisen elekielen ymmärtämisen.
Opin näkemään erään asian myös aivan uudella tapaa kirjoituksesi ansiosta, nimittäin sen, että laumakäyttäytyminen sanelee koirasuden käyttäytymistä todella noin paljon, että menee/saattaa mennä periaatteessa vaistojen edelle tuossa tositilanne-esimerkissä. Eli koirasusi "matkii" taikka tekee saman kuin alfa tilanteessa, yhdessä rinta rinnan sitten rosmo saattaa tuta kuinka ihminen on toiselle susi. :D
(hieman humoristisesti laitoin, mutta ihan vakavasti on käsitetty.)
Kiitoksia vastauksistasi, jatkoja teille sinne eloon!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ceskoslovensky_vlcak
Hieman oma-aloitteisuutta ja Google avuksi, niin kyllä asiaa alkaa löytymään.
Kiitos. Hyvä jos sait jonkinmoisen yleisen, ja toivoen positiivisen kuvan koirasudesta. Pahempia petoja me ihmiset olemme kuin koirasusi rotuna.
Hyvää jatkoa ja lämmintä Joulun odotusta sekä onnea tulevalle vuodelle. :)
Minun mielestäni kukaan viisas ei ota koirasutta kerrostaloon, eikä muutenkaan pelkäksi lemmikiksi.
Tunturisusi.com sivustolla lukee näin:
"Koirasuden ja koiran eroja. Koirasusi vaatii kyllin suuren elinpiirin ja paljon virikkeitä, jotta se ei stressaannu ja ala käyttäytyä arvaamattomasti. Koiria ihminen on kasvattanut ja jalostanut vuosituhansien ajan ja niinpä eri koirarodut ovatkin sopeutuneet hyvin ihmisen seuraan ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Koirasta saa itselleen myös vain seuralaisen ja lemmikin. Koirasudesta ei lemmikiksi ole. Koirasusissa on säilynyt enemmän susimaisia piirteitä - niissä on jäljellä enemmän petoeläintä ja sen mukaista aggressiivista käyttäytymistä, kuin koirissa. Aggressiivisuuden määrä koirasudessa liittyy siihen, kuinka paljon siinä on sutta ja kuinka paljon koiraa. Kaikkein aggressiivisimpia koirasusia saadaan, risteyttämällä sutta vaikkapa pittbullien taikka rotweilereitten kanssa.
Saalistusvietti. Koirasudella on voimakkaampi saalistusvietti, kuin koiralla. Saalistusyrityksen voi laukaista naapurin pieni koira, taikka "saaliin lailla" ryntäilevä ja kiljuva lapsi, joten tämä tuo koirasuden pitämiseen oman riskitekijänsä. Koirasusi voi käyttäytyä arvaamattomasti, jos vaikkapa lapsi taikka lapsilauma syöksähtää yllättäen sen kimppuun. Asiantuntijat suosittavatkin, että alle 14-vuotiasta lasta ei koskaan saa päästää koirasuden läheisyyteen. Koirasusi on hyvin seuranhaluinen - ja sen yksinjättäminen voi tuoda mukanaan harmeja. Samoin uroskoirasusi voi tietyn ikävaiheen saavutettuaan olla vaarallinen naapuruston muille koirille. Koirasusi ei käsitä, että naapurin villakoira ei ole sille sopivaa riistaa.!
"Koirasusi voi käyttäytyä arvaamattomasti, jos vaikkapa lapsi taikka lapsilauma syöksähtää yllättäen sen kimppuun"
Ja mikäpä koirakin ei?
Onneksi tämä muotivillitys ei ole kovin rankka, eiköhän tämä vaan erikoisuudentavoittelijoitten kokeiluiksi jää.