Aamu jälleen
alkaa sarastamaan,
laukkuni pakkaan,
lähden matkaan.
Perillä olen,
tuhon apuvälineen,
esille otan,
ensinmäinen
viaton ohi
kulkee.
Ja niin luoti pään
läpi menee.
alkaa sarastamaan,
laukkuni pakkaan,
lähden matkaan.
Perillä olen,
tuhon apuvälineen,
esille otan,
ensinmäinen
viaton ohi
kulkee.
Ja niin luoti pään
läpi menee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sairas runo!
Varmaan ole nähnyt
paljon tätä raadollista elämää todella.
Jos olisit niin
et varmaan olisi kirjoittanut noin.
kouluammuskelusta kertoo tämä runo..
Mieleni niin synkkä.
Ajatukseni tuhansilla solmuilla,
en pysty erottelemaan niitä.
Sydämeni turta, kylmä.
En tunne armoa, en sääliä.
Sisälläni kiehuu kuitenkin viha.
Pohjaton raivon kuilu,
joka minun on täytettävä.
Liikun kuin kone,
ajattelematta
tuntematta.
Nostan selkääni tuon tutun laukun,
sen sisällä kostoni apuväline,
tuo kylmä rauta,
joka rankaisee tuomitut.
Avaan oven
ja astun ulos.
En kuule, enkä näe
ympärilläni muuta kuin tien
joka johdattaa minut perille.
Askeleeni ovat keveät,
mutta mieleni niin raskas
ja silti ontto.
Olen perillä.
Näen kaikki nuo hymyilevät kasvot,
näen nuo kiirehtivät askeleet.
Kuulen puheen sorinan.
Ja sisälläni leimahtaa.
Punainen väläys pääni sisällä
saa minut heräämään.
Avaan laukkuni
ja voin aloittaa...
oli tuo sinun vastarunosi korppi1 :) Mutta olisi kiva saada joku pieni kommentti samalla :)