etiketti kirkossa

On huonoa käytöstä. Eihän sinun tarvitse sitä tunnustusta lausua tai laulaa niitä ylistysvirsiä, joiden aikana noustaan ylös, mutta jos jätät nousematta, niin se saattaa vaikuttaa jonkinlaiselta mielenosoitukselta ja oman maailmankatsomuksen alleviivaamiselta tai siltä ettet seuraa toimitusta kunnolla. Oman maailmankatsomuksensa esille tuomisessa ei toki ole mitään pahaa, mutta kirkko ei välttämättä ole se oikea paikka etenkään, jos on siellä juhlistamassa jonkun ystävän tärkeää hetkeä ja tuo ystävä pitää tärkeänä, että asiaa juhlistetaan juuri kirkossa eikä esim. avioliittoon vihkimistä maistraatissa tai aikuistumista prometheusjuhlassa.

Ei pidetä oikein korrektina sitä että sinne ylipäätään menee jos on ateisti.
Ehkä kannattaa jättää väliin koko kirkko ja mennä pelkästään "jälkibileisiin".

En ole mikään himouskova- kirkkoon ja seurakuntaan kuulun- mutta aika vieraalta
ajatukselta tuntuisi mennä vaikkapa vapaaseurakunnan hengelliseen tilaisuuteen, tai-
siihen kuuluvan henkilön perhejuhlaan joka tapahtuu kirkossa. Jos ei tiedä tapoja ja
käytäntöä niin parempi onnitella ihan muuten sitten vaan.

Eikä taida olla kovinkaan hyvää käytöstä istua uskontunnustuksen aikana, jos muut seisoo.
Eihän sitä tietenkään voi teeskennelläkkään ,vakaumuksensa kullakin, ehkä on parempi
vaan olla kotona kirkon meininkien ajan ?

Olen eronnut kirkosta, kuitenkin aikanaan rippikoulun käynyt, konfirmoitu ja kirkossa vihitty. Ei ole tullut pieneen mieleenkään etten voisi lausua uskontunnustusta, en lopettanut sitä uskomistani, joka minulla oli siihen että erosin kirkosta ja lopetin kirkollisveron maksamisen. Suurin syy erota oli tuo vero. Siihen aikaan sillä ei ollut mitään vastinetta. Jos halusi hautapaikan muualta kuin omasta seurakunnasta, se maksoi tuhansia markkoja. Olemme ostaneet jo ajat sitten hautapaikat maalta, synnyinpitäjämme hautausmaan lähellä sijaitsevalta vapaaseurakunnan hautausmaalta. Kaivinkoneen vuokra sitten tarvitaan, ehkä pappikin sitten, en pistä pahakseni. Uurnan kaivamiseen ei tarvita edes kaivinkonetta.

Olen ollut mukana häissä, hautajaisissa ja konfirmaatioonkin menen ainakin ensi kesänä. Ehtoollisella en ole ollut, mutta sehän onkin enempi oma valinta, ei mielenosoitus. Myös joulukirkossa olen käynyt, enemmän kuin silloin kun olin seurakunnan jäsen.

Varmaan on miten sen ottaa. En kyllä itse esimerkiksi tepastelisi islamilaiseen seremoniaan kengät jalassa ja pesemättä käsiä ja jalkoja (ja tietenkin asianmukaisesti pukautuneena), mutta vastaavassa tilanteessa jäisi rukouksien kohdalla kumartelemiset tekemättä. Osaa kyllä voi kutsuttuna ottaa mihin tahansa uskonnon juhlaan, muttei jos kyseistä uskontoa tunnusta voi hyvin seurata kohteliaasti sivusta. Tuskinpa muslimitkaan ovat ensimmäisenä pomppamassa meilläpäin penkistä pystyyn.

Saat oikeutuksen omaan "uskoosi" (väärä sana mutta tajuat).
Kiihkeinkin ateisti voi mennä kirkkoon, tai mihinkä tahansa sakraalitilaan.
Mutta siellä noudatetaan tilan sääntöjä.
Itse olen eronnut kirkosta jo -84, mutta ei minua häiritse mennä kirkkoon.
En tosin lausu uskontunnustusta, enkä osallistu ehtooliseen.

Olen aikoinaan osallistunut islamilaiseen rukoushetkeen, syrjästä seuraten, ja seisten.
Tämä tapahtui Turkissa.
Ennen moskejaan menoa tiedustelin mullalta ja muutamilta uskovilta loukkanko heitä olemalla läsnä.
Kerroin olevani kristityn taustan omaava. Jokainen toivotti minut tervetulleksi, ja kertoi missä minun toivotaan toimitusta seuraavan. "Saarnaaja" eli mulla, puhui viisaita, ja oli täysin verrattavissa luterilaiseen pappiin. Hieno kokemus, mutta samoin kuin luterilainen palvelus, ei puhutellut minua sen enempää.

Olen osallistunut myös Room.Katoliseen, Kreik.Katoliseen, Gospel-palvelukseen, Hindujen kulkueeseen,
Japanilaiseen Budhalaiseen tilaisuuteen, kuin myös Intialaiseen Budhalaiseen.

Sakraalitilassa/tilaisuudessa noudatan muotoja, koska usko on sinun korviesi välissä, ei muodoissa eikä tilassa.

Kunnioita muita, niin muut kunnioittavat sinua.