Ennen alkua
vielä lopun jälkeenkin
vaihdat tarinaa
ylität sinulle annetut rajat
.
on olemassa metsä
meille rakas
välttämätön maailma
vielä lopun jälkeenkin
vaihdat tarinaa
ylität sinulle annetut rajat
.
on olemassa metsä
meille rakas
välttämätön maailma
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikella kauniilla on rajansa,
metsän puilla
varjojen läikittämillä valoisilla aukioilla
espanjalaisten kylien kujilla
Valkeat olkapäät kuutamossa,
värisevä lantio
parvekkeen kaidetta vasten
Alhaalla flamencon kopina ja läiske
Rajansa ylitettyään
asiat putoavat reunan yli
Väsynyt käsi horjahtelee:
piirtokirjoitusta
tammipöydän pinnalle,
kuulakärkikynän teräviä viiltoja puuhun
Hänellä on espanjalaiset saappaat
ja sikäläiset tavat,
hän on tempranilloa
lanteillaan asuu paso doble.
Kaikella on rajat
kaikella on reuna,
ylitse vuotaa kauneus
viinin koskettaessa kieltä
talvi on
täysinäisiä tammitynnyreitä
etsivää valoa
paljon paljon
putoavaa kauneutta
*****
Olin eräässä museossa ja katseeni kiinnittyi muotokuvaan, jonka mallina oli eräs Lola Montez. En saanut silmiäni irti. Oli jotenkin pysäyttävä kokemus. Katselin muuta, mutta palasin aina tuon saman maalauksen ääreen. Maalaus alkoi elää ja puhua... Museokaupasta ostin Lola-kynän, Lola-avaimenperän joka tälläkin hetkellä roikkuu avainteni seurana...
Kirjoitin myöhemmin runon Lola Montezista ja tarkistin wikipediasta oikeaa kirjoitusasua. Sieltä bongasin sellaisen tiedon, että kyseinen Lola oli innoittajana iskelmään "Whatever Lola wants, Lola gets".. eräs Hänen lempikappaleitaan.. siitä hetkestä alkaen olen mielessäni yhdistänyt Hänet tähän Lolaan ja Espanjaan ja whatever... No, sivupolku Espanjasta johtunut, mutta kaunis sellainen :)
Kiitos muisteloista
"tempranillo" ja "paso doble". Lola Montez on nimenä etäisesti tuttu mutta en osaa yhdistää mihinkään, liittynee ehkä flamencoon, anyway. Ehkä googletan joskus.
Tämä on hieno lopetus:
paljon paljon
putoavaa kauneutta
Pidän aloitusrunosta. Siihen oli helppo kirjoittaa kommenttiruno, inspiraatiota ei tarvinnut paljonkaan härnätä, syntyi lähes itsestään. Ensimmäinen versio (syntynyt noin 13:29 - 13:33) oli kyllä lyhempi.
Kaikella kauniilla on rajansa,
metsän puilla
varjojen läikittämillä valoisilla aukioilla
olkapäilläsi kuutamon valossa
Rajansa ylitettyään
ne putoavat paperin reunan yli
Sanattomuuteen
Mutta "paperin reunan yli" on tarpeetonta alleviivausta sekä liian pitkä lause. Miettiessäni vaihtoehtoista, lyhempää lausetta ajatukselle [kirjoitettujen] kauneuksien rajallisuudesta, ryhdyin tarpeettomasti pitkittämään.
Jos alkuperäisessä runossa "rajansa ylitettyään / ne putoavat paperin reunan yli" oli liian pitkä ja ontui, mutta julkaistu on muuten liian pitkä ja rönsyilee tarpeettomasti, parannettu versio voisi olla jonkinlainen välimuoto?
Kaikella kauniilla on rajansa,
metsän puilla
varjojen läikittämillä valoisilla aukioilla
olkapäilläsi kuutamossa
Rajansa ylitettyään
sanat putoavat reunan yli
sanattomuuteen
Väsynyt käsi horjahtaa
piirtokirjoitusta tammipöydän pintaan
kuulakärkikynän teräviä viiltoja
antautuvaan puuhun
Keskimmäisessä kappaleessa taaskin turhaa "sanojen" alleviivausta? Sen voisi korvata
Rajansa ylitettyään
ne putoavat reunan yli
sanattomuuteen
- - -
En ole käynyt Espanjassa. Ei hirveästi edes kiinnosta. No, ehkä vähän. Portugali vähän enemmän. Kaverini vietti talvet Portugalin rannoilla pakettiautoon rakentamassaan kodissa ennen kuin meni naimisiin viime syksynä. Pari vuotta sitten suunnittelimme hänen kanssa retkeä Saharan läpi mutta työasioiden vuoksi en päässyt lähtemään. Taannoiseen keskusteluumme viitaten minun täytyy tunnustaa etten pidä Pariisista - ehkä mielikuvana, vertauskuvana, runomaailmana, mutta en IRL; en ole koskaan päässyt kaupunkiin "sisälle". Roomastakin oli puhetta? Siitä olen tykännyt enemmän kuin Pariisista mutta vaatisi runsaasti aikaa, vähintäänkin useita viikkoja että kaupungin kanssa tulisi tutuksi. Rooman kanssa voisi yrittää ystävystyä jos olisi aikaa ja rahaa, ja mielenkiintoa. Totta puhuakseni olen varsin onnellinen täällä missä olen ja hämmästyen olen saanut huomata että onni seuraa mukana toisiinkin paikkoihin, ei se sen kummempaa ole, sitä joko on tai ei. Havaintoni asiasta on kiteytettynä: Jos onneni ei ole kiinni olosuhteissa ja niiden vaihteluissa, tapahtumissa ja ilmiöissä, vaan jossain syvemmällä, silloin parhaiten voin ottaa vastaan myös vaihtuvat olosuhteet, elää läpi tapahtumat ja ilmiöt olennaista löytäen, kiitollisena hetkien lahjasta. I think you get the point, runoystäväni Miekko.
Ranskassa lempparipaikkojani ovat Avignon (johtuen kesäisin vietettävistä teatterijuhlista ja henkilökohtaisista muistoista niihin liittyen), Ranskan Riviera (Antibes, Monaco, Nizza ja erityisesti pieni kaupunki St.Raphael) sekä Provencen seutu.
Kaunista joulun aikaa sinulle!
-parta
Tempranillo on rypälelajike, jota käytetään punaviineissä. Sellainen oikein tyypillinen espanjalainen lajike, lämmin ja mukavanmakuinen. Espanjalaiset viinit ovat yleensäkin hyviä ja useimmiten sana 'tempranillo' on laadun tae. Muistuttaa sanana naisesta, koska tuo mieleeni temperamentin.
Paso doble liittyy tanssikiinnostukseeni. Sellainen tanssi, jossa mies on maskuliininen ja naista raahataan ympäri lavaa.
Itsekin lueskelin vanhoja runojani (etsin tiettyjä kommentteja) ja huomasin, että monessa oli ihan liian paljon asiaa ängetty, vaikka sillä hetkellä tuntuivat hyviltä... minulla oli vain tuo runon alku ja päätinkin että en hemmetti tee liian pitkää... halusin vain laittaa jotakin metsästä loppuun.
En ole käynyt Espanjassa. Suunnitelmissa kyllä mennä. Kaiketi halvimmat viinit Euroopassa. Portugalikin kiinnostaa.. no niin, ajattele mitä ajattelet.. mutta ennen kaikkea siksi, että sieltä tulee kaksi huippujaloa juomaa: portviini ja madeira-viini.. ja punaviinit ovat kanssa hyviä siellä.
en pitänyt Pariisista ennen kuin kävin siellä. En olisi välttämättä halunnut mennä Pariisiin, koska ei juuri kiinnostanut kierrellä parfymerioita, syödä etanoita, katsella uusimpia muotiluomuksia.. ja eivätkös ne ihmisetkin ole vähän sellaisia..epäilyttäviä.
Mutta tuntui kuin olisin kotiini tullut. Ja kaupunki otti minut avosylin vastaan. Jos nyt henkistä kotia jossain kokenut niin juuri siellä.
Rooma on ihan ok, jos menee vaan "maassa maan tavalla"-asenteella.
En nyt paras matkailija ole, koska ennen kaikkea (suur)kaupungit kiinnostavat.. mahdollisuus elää tietty aika vuodesta kuin kuningas tai viikinkivalloittaja.. ei niinkään kansan autenttisiin perinnäistapoihin tutustuminen.
Onnesta olen samoin ollut havainnoivani. (Ennen ajattelin että olen onnellinen jos näin ja jos noin). Olen oppinut onneen olosuhteista riippumatta.
Joulun odotusta
Runotoverisi
Miekko
Suomi elää metsäst/sä =)
Tästä runosta minä tykkään - kuten yleensäkin ylitetyistä rajoista!
Kiitos:)
Tuossa Parralle totesinkin, että minulla oli vain tuo runon alku.. ja umpikuja jatkon suhteen. Tuntui etten osaa kirjoittaa enää. Lueskelin vanhoja runoja, miten nuorena oli asiaa ja rivit paikallaan. Tosin kumma halu tunkea liiaksi sanoja joihinkin tuotoksiin. päätin laittaa vain tuon runon alun, eikä odotella mitään väkinäistä loppua.
Halusin metsää loppuun.. metsä on asia josta halusin jotakin jakaa henkilökohtaisista syistä.. tuli siitäkin tietty sitten liikaa leperreltyä.. ei nyt olisi tarvinnut joka havunneulan varjoa kuvailla.
Pidän itsekin ylitetyistä rajoista.. vaikka herrasmiehen kulissia ylläpitääkseni täytyykin hieman välillä näytellä närkästynyttä. Kommentista kiittäen :)
jotka johdattavat minut satujen maailmaan.
Kiitos.
kiitos kommentista. Sadulla on yleensä jännittävä alku ja onnellinen loppu. Ja metsä on sadun- ja unenomainen paikka kokea asioita. Se on välttämätön maailma siinä mielessä että jokainen meistä tarvitsee jonkin pakopaikan, tai paikan jossa toteuttaa haaveensa, luovuutensa.
Ihastuttavaa päivää sinulle:)