Hei raukat kässärin lähettäjät

Kustantajien julkaisukynnys on korkeaa korkeammalla. Kustantajille lähetetään käsiksiä arviolta 5000 - 6000 / vuosi. Toki moni lähettää käsiksensä useammalle kustantajalle. Tuosta läjästä kustannusopimus tehdään karkeasti parinkymmenen kirjoittajan kanssa. Vaikka omakustannetta parjataankin niin se on loistava vaihtoehto saattaa oma työnsä päätökseen. lisäksi kun kirjasta on tehty kunnollinen omakustanne
(Kieli tarkistettu, taitettu "oikein" ja kansikin näyttää hyvältä) sen voi laittaa kustantajalle käsiksenä.
Taatusti saa nopeamman käsittelyn kuin paperinivaska tai muistitikku.
Kätsyjä omakustanne painoja löytyy vaikkapa BoD, nordprin ja skoob

kiljoittajat kiljoittavat

krakasnaijus kirjoitti:

kiljoittajat kiljoittavat

Jotkun varmaan vaan vilkaisee tekstiä ja jos ei heti nappaa, siirtävät hylättyjen pinoon. Jotkut sitten oikeasti lukevatkin. Olen itse saanut esikoisromaanin julkaistua, joten kyllä se oli siellä luettukin... Veikkaan kyllä, että riippuu paljon lukijasta, että sattuuko teksti koskettamaan juuri häntä henkilökohtaisesti ja kykeneekö arvioimaan kuinka luotettavasti, että onko markkinoilla potentiaalisia lukijoita kirjalle.

Jos kirjoittaa esim. todella feministisen kirjan ja kuvaa kulttuuria, joka on vasta saapunut Suomeen ja joka on levinnyt vasta joihinkin nuorten sosiaalisiin alakulttuureihin, niin välttämättä joku keski-ikäinen konservatiivinen mies ei tajua, että kirjan ajatuksilla olisi kiinnostavuutta ja markkinarakoa. Kannattaa siksi yrittää valita sellainen kustannustoimittaja/lukija, joka vastaa omaa sukupuoli-ikä-sosioekonomista ryhmää, ja joka ehkä todennäköisemmin ymmärtää, mitä kirjoitat. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Joillakin lukijoilla myös on parempi luontainen vainu näissä asioissa kuin toisilla, ja riskinottokykyä uusien kirjoittajien suhteen.

dfsvdsds kirjoitti:

Jotkun varmaan vaan vilkaisee tekstiä ja jos ei heti nappaa, siirtävät hylättyjen pinoon. Jotkut sitten oikeasti lukevatkin. Olen itse saanut esikoisromaanin julkaistua, joten kyllä se oli siellä luettukin... Veikkaan kyllä, että riippuu paljon lukijasta, että sattuuko teksti koskettamaan juuri häntä henkilökohtaisesti ja kykeneekö arvioimaan kuinka luotettavasti, että onko markkinoilla potentiaalisia lukijoita kirjalle.

Jos kirjoittaa esim. todella feministisen kirjan ja kuvaa kulttuuria, joka on vasta saapunut Suomeen ja joka on levinnyt vasta joihinkin nuorten sosiaalisiin alakulttuureihin, niin välttämättä joku keski-ikäinen konservatiivinen mies ei tajua, että kirjan ajatuksilla olisi kiinnostavuutta ja markkinarakoa. Kannattaa siksi yrittää valita sellainen kustannustoimittaja/lukija, joka vastaa omaa sukupuoli-ikä-sosioekonomista ryhmää, ja joka ehkä todennäköisemmin ymmärtää, mitä kirjoitat. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Joillakin lukijoilla myös on parempi luontainen vainu näissä asioissa kuin toisilla, ja riskinottokykyä uusien kirjoittajien suhteen.

Eli juuri siitä, että pitääkö lähettää tietylle nimeltä mainitulle kustannustoimittajalle.

Tällaista olen kuullut, mutta minut naurettiin palstalta pihalle.

Ja mistä hitosta ne tietää, keitä ja minkänimisiä ja -mieltymyksisisiä kustannustoimittajia missäkin on.

Ei ihan vielä mutta kirjoitti:

Eli juuri siitä, että pitääkö lähettää tietylle nimeltä mainitulle kustannustoimittajalle.

Tällaista olen kuullut, mutta minut naurettiin palstalta pihalle.

Ja mistä hitosta ne tietää, keitä ja minkänimisiä ja -mieltymyksisisiä kustannustoimittajia missäkin on.

kuten edellinen puhuja sanoi, kannattaa "yrittää valita" sopiva kustannustoimittaja. tottakai kannattaa yrittää saada tekstinsä läpi kaikin keinoin: jos on suhteita joiden avulla voi saavuttaa sopivan/suopean kustannustoimittajan niin hyvä juttu, mutta ei se välttämätöntä ole. jos et tunne kustannustoimittajia kuten meistä 90 rosenttia ei tunne, niin ei se haittaa.

kustanusyhtiöiden sivuilla on tarkat kässäreiden lähetysohjeet joissa ei mainita että kässärit pitäisi tietylle kustannustoimittajalle lähettää, ja ei ne huvikseen niitä ole kirjoittaneet, eli kyllä niiden avulla saa kässärinsä luetuksi ja jos hyvin käy myös julkaistuksi.

voi olla jopa päinvastoin, eli kustannusyhtiöiden pomot varmaan mielellään organisoivat itse osastojensa työt eikä niin että jokapahinen kirjailijanalku alkaa pommittaa suoraan kustannustoimittajia.

Ei ihan vielä mutta kirjoitti:

Eli juuri siitä, että pitääkö lähettää tietylle nimeltä mainitulle kustannustoimittajalle.

Tällaista olen kuullut, mutta minut naurettiin palstalta pihalle.

Ja mistä hitosta ne tietää, keitä ja minkänimisiä ja -mieltymyksisisiä kustannustoimittajia missäkin on.

mutta täällä neuvotaan ottamaan selvää toimittajan nimestä, koska silloin käsikirjoitus päätyy eri pinkkaan kuin nimettömänä lähetetyt (slush pile). Toimittajan nimen voi saada mm. kustantajien sivuilta tai lukemalla alan kirjallisuutta ja lehtiä, kuuntelemalla kirjallisuutta koskevia radio-ohjelmia, ja osallistumalla alan tapahtumiin, tai kysymällä kirjailijoilta.

Suomessa tuntuu moni asia olevan toisin kuin muualla. Kussakin maassa tietysti kannattaa toimia sen maan tavalla.

ulkolainen kirjoitta kirjoitti:

mutta täällä neuvotaan ottamaan selvää toimittajan nimestä, koska silloin käsikirjoitus päätyy eri pinkkaan kuin nimettömänä lähetetyt (slush pile). Toimittajan nimen voi saada mm. kustantajien sivuilta tai lukemalla alan kirjallisuutta ja lehtiä, kuuntelemalla kirjallisuutta koskevia radio-ohjelmia, ja osallistumalla alan tapahtumiin, tai kysymällä kirjailijoilta.

Suomessa tuntuu moni asia olevan toisin kuin muualla. Kussakin maassa tietysti kannattaa toimia sen maan tavalla.

hyvä aikalaisteksti edellyttäisi ajan tilanteen analysointia - sitäkö joku kaupallinen taho haluaisi julkaista? Hah hah hah, olemme liian pitkällä ja kuurouden ja sokeuden tilassa uppoamme.