Pyörätuoli on apuväline...

Jollekin voi olla vain liikkumisväline, jos vaikka jaloissa on jonkin verran toimintakykyä. Joku toinen ei sitten ehkä enää pääsekään itse pois siitä mukavasta lepotuolista, jos siihen pääseekin pyörätuolista siirtymään.

Mielestäni kyseessä on samantapainen asia, kuin vaikeavammainen ja vaatteet. Työskentelin joskus hoitajana kehitysvammalaitoksessa. Vaatteiden pukeminen oli monesti hankalaa, ja etenkin joustamattomat talviulkoiluvaatteet olivat mahdottomia. Vammaisille suunniteltuja erikoisvaatteita ei suosittu, koska piti pyrkiä normaaliuteen. Itse en sitä ymmärtänyt. Asukkaat näyttävät yhtä vaikeavammaisilta, kuin ovat, vaatteista huolimatta. Käytännölliset vaatteet eivät olisi olleet vammaa korostavia, vaan hoitoa ja ehkä asukkaan oloakin helpottava asia, ja nekin olisivat voineet olla nättejä. Mutta ei, on pyrittävä normaaliuteen. (Nykyään tuskin on enää rahaa viedä vaikeavammaisia asukkaita ulos, joten ongelma on sillä selvä.)

Minulle polkupyörä ei ole apuväline. Olen tervejalkainen, ja kävelen. Sen sijaan silmälasit ovat apuväline, ja käytän niitä, paitsi unet näen ilman. Jos henkilöllä on kuulolaite, hän käyttää sitä, eikä yritä näyttää kuulovammattomalta. Tästä tulikin mieleeni, että jos sinulla olisi jalkaproteesi, käyttäisitkö sitä? Itse en, jos onnistuisin liikkumaan pelkillä kyynärsauvoilla. Eli tässä tapauksessa kieltäytyisin apuvälineestä. Entä itse? Jos haluat piilotella pyörätuolia, miten suhtaudut proteeseihin? Nehän antava ymmärtää, että jotain on mitä ei oikeasti ole.