Musta taivas,
muuttaa pois,
sen tilalle avaruus,
valojaan loi.
Kirkaasti valaisee tuolla tähdet,
ja kannen poikki kiirehtii,
valojen juovat,
ne sateenkaaren väreissä soivat.
Näin mä myös miten alas tulee,
nuo kaikkeuden kiertolaiset,
tähdenlennot kirkkahat,
ne hetken meille loistivat.
Mä mietin sitä yksiksein,
sen takiako ne aikoinaan,
lähtivät avaruutta kulkemaan.
Jotta hetken loisivat ne valoaan,
kun itse päätyvät kuolemaan.
Mut niin on varmaan myöskin totta,
et kerran loppuu aikamma,
me miten sen käytimme.
Jääkö jäljelle myös meistä,
tuo pieni valon leimahdus.
muuttaa pois,
sen tilalle avaruus,
valojaan loi.
Kirkaasti valaisee tuolla tähdet,
ja kannen poikki kiirehtii,
valojen juovat,
ne sateenkaaren väreissä soivat.
Näin mä myös miten alas tulee,
nuo kaikkeuden kiertolaiset,
tähdenlennot kirkkahat,
ne hetken meille loistivat.
Mä mietin sitä yksiksein,
sen takiako ne aikoinaan,
lähtivät avaruutta kulkemaan.
Jotta hetken loisivat ne valoaan,
kun itse päätyvät kuolemaan.
Mut niin on varmaan myöskin totta,
et kerran loppuu aikamma,
me miten sen käytimme.
Jääkö jäljelle myös meistä,
tuo pieni valon leimahdus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siellä mustassa pilkahteleekin jotain kaunista - yhtäkkiä onkin taivas täynnä elämää.. :]
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tähdenlentoja
olemme toisillemme
Hetken loistamme
Toisille hymyilemme
Rakastamme
Kunnes katoamme
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Hienosti oivaltavaa, ajatuksen lentoa sinulla, josta pidin! :)
Mukava lukea tällaista runoa, Kiitos kaunis - kuin tähdenlento taivaalla ....* ;)
Niin lumoavaa, on taivasta päänsä päällä katsella,
miljoonat tähdet vilkuttava ja värejäkin välkytävät.
Revontulet leiskuavat ja sähisten taivaan kannen laidata laitaan leikkien pyörivät,
kauniisti kiertää ihmistenkin kuut,
niin rauhallinen on niiden purjehdus, ylitse maan pinnan.
Vanha kunnon kuu on nyt piilossa katseelta,
se varmaankin jossain ihan muualla,
rakastavaisten iltaöitä kaunistaa.
Tähden lennot hetken loistava, tuovat viestin jostain äärettömyyden rajamailta.
Kun taivaalle katselee, kaikkea kaunista vain ihmettelee.
ps, kiitos kun luit ja tunnelmaan antauduit,
nyt vain vielä haet retkipatjan ja mene lämpimään makuupussiin ja
hakeudu taivaan alle.
Huomaat että ajatukset helposti myös siihen rakkaaseen harhailee.
josta kauniisti kerrot omassa runossasi
Tästä tykkäsin mie:)
Sinanoita ; )
Minä tiedän yhden noidan,
muotoaan muuttava on tuo nainen,
kun tänään hänet nään
ja mietin taas kukahan tuokin oli,
niin viikon päästä hän taas mua vastaan kun käy ja
edellisestä hahmosta ei juuri mitään näy.
Taas mä miettiä saan ,
kukahan se tuokin oli ja
raavin päätäni vain kuin olisin hieman vajavainen.