Katselen tässä "muodonmuutosta", (kun kerrankin on aikaa kaikille näille hupisarjoille) jossa ihminen saa yhtäkkiä valtavan muodonmuutoksen kaikin kauneuskirurgian keinoin...
Kuinka pelottavaa tuo olis?
Olla yhtäkkiä joku muu.
Peilistä katsoo joka aamu joku muu, kuin mihin on tottunut.
Minulla nousee kaikki karvat pystyyn kun katselen näitä?
Sisällä olet sama ihminen kuin aina ennekin, mutta ulkokuori on jonkun muun?
Kuinka pelottavaa tuo olis?
Olla yhtäkkiä joku muu.
Peilistä katsoo joka aamu joku muu, kuin mihin on tottunut.
Minulla nousee kaikki karvat pystyyn kun katselen näitä?
Sisällä olet sama ihminen kuin aina ennekin, mutta ulkokuori on jonkun muun?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuinka niin on jonkun muun. Sama se on kuin aina ennenkin.
jos sinun kasvojasi muutetaan radikaalisti ja vartaloa.
Keho toipuu leikkauksesta, aikanaan.
Mutta toipuuko mieli.
Kestätkö joka aamu katsoa vierasta ihmistä.
Ihmisellä on tietynlainen mielikuva itsestään ja jos peilistä katsoo aina ihminen joka ei ole mielikuvan mukainen, voi olla melko rankkaa..
Mutta kun ei minun kasvojani muuteta.
muutettais.
Jos sinusta tehtäisiin Perfect, niinkuin tuossa sarjassa.
Sopeutuisitko siihen, toisen ihmisen kasvoihin?
No en. Olen erittäin tyytyväinen omaan naamariini ja olemukseeni muutenkin.
Vaikka olisi monesti syytä...
Jos katson, Peter Panin siellä nään, pojan suippenevin korvin.
Eipä aikaakaan, kun hän on Peter Phan, animaatio kaukoidästä.
Keltainen vaara hyväksytään helisevin käsilaittein...
jos sinua katsoo joka aamu peilistä Brad Pitt, sopeudutko siihen vai et?
Joku liukuhihnanäyttelijä?
Mie kun en kato hömppäsarjoja.
John Waynen tunnistan, hiähä ol miehennäkönen/kokonen...
ehkö sopeutua olemaan John Wayne, mutta sopeutuisitko oleman tämän näköinen?
http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:WRA2B5KTTuKyZM:http://www.topnews.in/uploads/brad-pitt21.jpg
Lisää siihen harmaantuva tukka ja silimälasit...
joku miehen malli johon et pysty samaistamaan itseäs?
Siun pitää tuntea miut jostain...
Ei helevetti nuita metästä revitä, vai sieltäkö juuri...
istu soffannurkkan ihan rauhassa.
eikös siellä kuitenkin olis se sama itsensä. Eihän siellä nyt kukaan muukaan voi olla. Jos meikäläinen pääsisi kampaajalle ja kosmetologille kautta hammashoitoon ja ne pistäisi naaman kuntoon niin ylpeähän sitä silloin vain olisi.
että aihe on teille uusi,tältä kannalta katsottuna
Jos ihmisen ulkomuotoa muutetaan lyhyen ajan sisällä radikaalisti, voi tulla henkisiä sopeutumisvaikeuksia.
Aluksi kauneus saattaa olla kivaa, mutta se ei aina välttämättä sopudu sinun henkiseen minääsi.
Aika paljon on näiden leikkausten jälkeen ollut onnettomia ihmisiä.
Muutos parempaan..ei ole aina muutos parempaan.
olet lukenut että muutoksen jälkeen he olisivat onnettomia. Kuulostaa uskomattomalta jutulta. Eiköhän nämä ihmiset ole psyykkisesti testattu (ainakin ohjelmaan) että kestävät paineet jota julkisuus tuo. No vaikka ei julkisuudestakaan olisi kyse niin aivan varmasti, luulisin, he ovat siihen muutokseen myös sisäisesti valmistautuneet että ulkomuoto muuttuu. Tämä oli vain minun mielipiteeni.
mitäpä tästä sitten keskustelemaan.
me eri asioista. Tarkoitatko että jollekkin leikataan ihan jonkun toisen tunnetun kasvot vaikka, vai puhutko kuinka henkilön omia piirteitä muutetaan. jos tarkoitat ensimmäsitä vaihtoehtoa se tuskin onnistuu ja toisessa taas tuskin on mitään ongelmia jos niitä korostetaan tai siis silleen muutetaan omia piirteitä paremmaksi.
sitä, että ihminen lähtee mukaan vaikka muodonmuutokseen, mutta kun asioista päättävät muut kuin hän itse/tai unelma muutoksesta onkin jotain muuta, kuin oletti.
Seuraus saattaa olla jotain muuta kuin mitä ajatteli.
No tehty on peruuttamaton ja jos näytät joltain muulta kuin mitä halusit....ei sitä voi enää peruuttaa.
Sen kanssa on tultava toimeen.
Ihmisen unelma ei ole aina sama kun lopputulos.
Näiden kautta on tullut itsemurhiakin.
kerrat kun olen noita ohjelmia katsonut, niin olen saanut sellaisen kuvan, että mitään leikkauksia ei tehdä ilman henkilön lupaa.
Silläkertaus on opintojen äiti.
Lopputulos ei kenties ole sitä mitä ihminen ajatteli.Ennakkokuvitelmissaan
On ihan sama onko lupaa tai ei.
Mutta eri asia jollei lopputuloksen kanssa pysty elämään.
eilen kävin hiushoidossa (leikkaus) väri on vielä purkissa, mut kohta sekin on päässä.
Rasvaa ja muuta ihoa tasaavaa naamariin, hiukan meikkiä ja sillä sipuli.
No korviksia vaihtelen tilanteen mukaan ja silmä lasejakin.
Hammashoito alkaa taas alkuvuodesta ja niin nekin tulee kondikseen jos korjattavaa on.
Pienillä avuillla saa ihmeitä aikaan ulkonäköönsä.
tähän tyytyy tavallinen ihminen,
Mutta jos erehtyisitkin johonkin tuollaiseenmuodonmuutos-ohjelmaan jossa joku muu päättää mitä sinun naamallesi, kropallesi ja pukukaapillesi tehdään.
Se ei eskä vastaisi sinun omaa kuvaasi itsestäsi.
Viihtyisitkö sellaisissa kuorissa?
Tämä olikin vaikeampaa kuin ajattelinkaan...
asiaan, kuin joku pakotettaisiin muutokseen.
Alkuunhan on oltava kohteen oma, harras toive muutoksesta.
En kiellä, että lopputulos aina olisi fyysisesti ja psyykkisesti hyvä. Jotkuthan ajautuvat aina ja aina uusiin kauneusleikkauksiin.
tilanteen jossa ihminen suostuu ohjelmaan, mutta lopputulos on jotain jonka kanssa on hankala pärjätä.Koska sen päättävät muut puolestasi.
Jos olis aiemmin ihminen jota kukaan ei huomaa.Yhtäkkiä saatkin kovasti huomiota, se ei aina ole välttämättä hauskaa...
laillasi, "muut päättävät". Sen mitä olen lukenut, joidenkin on jatkettava, ja jatkettava leikkauksia, lopputulokset ovat joskus kaameita.
Onhan laihtuminenkin, iso sellainen muodonmuutos, ja se - yleensä - saa onnellisen lopputuloksen, jos ei jää päälle.
viimeaikoina on ollut paljon juttua ihmisistä, jotka laihtuivat.
Oli 20vuotias nuori nainen, joka painoi jotain 150 170 ja laihtui vatsalaukunohitusleikkauksen ansiosta jonnekin 80 kiloon.
Hän sanoi, ettei halunnut tätä, että kaikki löysä liha roikkuu ympärilla ja terveydenhuolto ei enää maksa sitä jatkoleikkausta ylimääräisen nahkan pois leikkaamiseen.
Lopputulos ei aina ole niin ihanteellinen, kuin mitä ihminen kuvittelee.
Noi teinit on varmaan sen uhreja ettei kukaan kerro että pitäis mennä punttisalille, että saa kiinteyttä lisää samalla kun laihtuu ja seuraykset onaika surkeita.
pakoteta mihinkään leikkaukseen. Tällekkin nuorelle on varmaan sanottu mitkä ovat seureukset jos ei leikata eli sydänsairaudet ja mitä niitä onkaan. Nahan roikkuminen on pieni hinta elämästä.
Se on totta että liikunnalla ensin pitäisi itseään hoitaa, mutta, mutta..ei kaikista siihen ole.
ei tule keskustelua, meillä.
ei tule, kun en ole samaa mieltä kanssasi. Olen sanonut oman mielipiteeni asioista ja jos et pysty niihin vastaamaan, niin eihän se mikään pakko ole. En minä riitaa kanssasi halunnut taikka muutakaan.
oikein pysty asettumaan ajatukseeni.
Sinun mielestäsi tärkein juttu on, että lupa on saatu ja ketään ei väkisin viedä.
En pysty antamaan sinulle mielikuvaa siitä mitä tapahtuu, jollei leikkaus vastaakkaan mielikuvaa, joka sillä ihmisellä oli ennen leikkausta.
Olen pahoillani, mut jollen pysty herättämään ajatuksia, on keskustelu turhaa.
Älä silti ole huolissasi, ei siihen oikein pystynyt kukaan muukaan.
Ajatus oli kaikille uusi.
Ihmiset näköjään ajattelevat, että kun leikkaus tehdään, niin kaikki on hyvin.
Ikävä kyllä maailmassa ei kaikki niin mene.
On sukupuolenvaihdoksen tehneitäkin ,jotka huomaavat liian myöhään, ettei se ollutkaan sitä mitä halusivat.
Ongelma on se, ettei mielikuva aina vastaa sitä mitä on reaali.
kirjoituksestasi, minusta, osoittaa, että on ihmisiä, joille etsiminen on löytämistä tärkeämpää. Tuntuu, että se on oire jostain suuremmasta ongelmasta, johon ulkonäköseikat eivät lopulta vaikuta ollenkaan.
....
En uskaltaisi mitään olennaista itsessäni mennä hetkessä ts. leikkauksella muuttamaan, sillä taatusti jotakin muuttuisi itsesssäni myös psyyken puolella.
Jo alta komekymppisenä muovautui minulle sellainen ällöttävä hyllyvatsa leikkausarven yläpuolelle.
kahdesti avattiin vuoden aikana samasta kohdin, tuntoa on pois viisi senttiä molemmin puolin, mitkään jumpat ei siihen auta ja sitä häpeilen, piilottelen.
Jos se poistuisi simpsala pim ---katsoisin itseni mukiinmeneväksi ja kulkisin vielä enenmässä määrin pystypäin.
Ja varmaankin minäkin - saadessani hyväksyviä katseita, saattaisin kääntää katseeni pois kaikesta viallisesta, nähden vain kauneutta.
Ja niin katoaisi ympäriltäni kaikki t o d e l l i s e t , upeat ihmiset.
Ja elävänä esimerkkinä näen nuorimman sisareni, joka kolmevitosena teetti AA:istaan C:t, pelkkää - taistelua aikaa vastaan olleet nämä kymmenen vuotta hällä....
Niissä ohjelmissa, joissa muodonmuutos tehtiin vain hiuksiin, ehostuksella ja pukeutumisella...epäilen vahvasti, ettei kaikki pystyneen kokemaan uutta ulkomuotoa omakseen. Koen habituksen olevan luonneperäisen ?
herätä mielelläni George Clooneyn näköisenä jonain aamuna.:-)
rahalla saa..
enkä kukaan muu. Sopeudun sopivasti joukkoon, niinkuin joku sanoisi, ei niin ruma, että lapset pelkää muttei niin kauniskaan jotta tarvitsisi olla mustis jotta joku muu vie:)
sitämitä itsekin ajan takaa.
Tyydyn siihen mitä minulle annettiin syntymässä ja mitä siitä olen tehnyt.
Vierastaisin mitä tahansa muutosta.
Siis leikattua.
Latinan tunneilta jäi vaan mieleen, en ole itse, mutta pitäkää huoli pojistani...
Etenkin nuo toimenpiteet, niitä pelkäisin kaikkein eniten.
Se että muuttuisin toisen näköiseksi, ei niinkään pelottaisi, kun en juuri mitään näe nytkään,
etenkään kun en laita silmälaseja silmilleni.
Kuvittelisin, että minäkuva rakentuu pitkälti sen mukaan miten me itsemme peilistä katsottuna näemme.
Kun muutos on radikaalinen, leikkauksella aikaansaatu, ihmisen mieli ei ehkä "pysy mukana"
Kun katsoo peiliin, tunnistaako itsensä : On kuin olisi "joku muu"
Jos miettii esim.meillä yleistä kauneusihannetta ja yht`äkkiä ihmisestä muokataan yleiseen kauneusihanteeseen sopiva, muiden (varsinkin tuntemattomien) ihmisten käytös ko.ihmistä kohtaan muuttuu.
Miten kohdata muiden ihmisten sanaton,sanallinen vastaviestintä
Moni kuitenkin peilaa omaa minuuttaan myös toisten ihmisten kohtaamisten kautta.
Jos on halunnut muuttaa ulkonäköään näin voimakkaasti, on ollut tyytymätön omaan fyysiseen ulkomuotoonsa ja tätä kautta ehkä ns.huono itsetunto.
Näkeekö itseään muutoksen jälkeen oikealla tavalla ??
Vapaa-ehtoisuus ja oma halu muutokseen on varmasti ollut olemassa.
Mutta sillä ei välttämättä ole tekemistä kuitenkaan sen kanssa miten mieli lopputulokseen suhtautuu.
Ps.Ymmärsinkö ollenkaan kysymystäsi ?? :))
Yhden paikan kun korjaat, toisessa jo silmä sairastaa. Tässähän vasta eräs lahjakas idoli oli oiva esimerkki, mihin kaikkeen tuollainen voi johtaa. Jollei hyväksy itsessään epätäydellisyyttä, voiko sitä hyväksyä toisessakaan, vai pitäisikö puhua erilaisuudesta.
On minulla ollut eräs tuttava, joka kävi kauneusleikkauksessa ja kaikki lihat oli melkein naamasta pöydälle levitetty. Sen jälkeen oli mustelmilla monta viikkoa. Kukkarokin keveni rutkasti. Ihme kyllä se onnistui ja nainen "nuortui" 10 v, mutta miten sille muulle kropalle käy, ei se mulla ainakaan nuorru. Koko ajan maa vetää puoleensa enemmän ja enemmän.