Pimeydenhuntu
hiuksissaan
tähdet himmeät
silmissään.
Hän asteli pimeyteen
tummuvaan
kutsui kuiskaten
rakastaan.
Kyynel hänen silmäkulmassaan
kimalsi,
kaipuu polttava rintaa
sivalsi.
Huokaillen yössä
harhaili,
armastaan pimeydestä
tavoitteli.
Näki pimeässä
majakanvalon,
tuon hennon
pienen kajon.
Sitä lähti hän
seuraamaan,
astui mereen kuohuvaan.
Joka yö palaa hän
uudestaan
rakastansa etsimään.
hiuksissaan
tähdet himmeät
silmissään.
Hän asteli pimeyteen
tummuvaan
kutsui kuiskaten
rakastaan.
Kyynel hänen silmäkulmassaan
kimalsi,
kaipuu polttava rintaa
sivalsi.
Huokaillen yössä
harhaili,
armastaan pimeydestä
tavoitteli.
Näki pimeässä
majakanvalon,
tuon hennon
pienen kajon.
Sitä lähti hän
seuraamaan,
astui mereen kuohuvaan.
Joka yö palaa hän
uudestaan
rakastansa etsimään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihana runo. Rakkautta, kaipuuta ja heikkoa toivoa, jota yön pimeyskään
ei voi estää tuntemasta. I like it.
pimeydenhuntu, tähdet silmien
ilon kirkkaudeksi muuttuu
kyynelet, kaipaus lohduton
unohduksen suohon vaipuu
kaikki ikävä savuna haihtuu
kun Rakas vierelle saapuu :)
*****************************************
Levoton surullinen sielu
hänet vangitsi meren nielu
joka yö palaa hän etsimään armastaan
ei luovu hän surullisesta karmastaan :(
Hei Ystäväni :)
Kovin on pitkä aika kulunut Ystäväni Korppi1 kun olen käynyt lukemassa täällä runojasi...On ollut niin paljon muuta elämässä mutta toivon ettet olisi loukkaantunut...
Pidän edelleen runoistasi tosi paljon :) Lentelin matkassasi mutta tällä kertaa laitoin sulle palautteeseen sekä iloisen että surullisen vastineen...harakka nyt ei tiedä kumpi olisi parempi niin saa korppi miettiä kumpi tuntuisi mieleisemmältä...niin, tai ei sitten kumpikaan :(((...muista tontut kurkkii !! ; usko pois :))
Hei Harakkaiseni! Tovin olin minäkin poissa näiltä mailta, kunnes taas takaisin liihottelin :) Molemmat vastarunosi ovat loistavia, kiitokset niistä.
Ja tontut totta tosiaan kurkkivat. Ne suippo korvaiset, iso nenäiset, punanuttuiset...siellä ne ikkunani alla rapistelevat ja kihertävät :)