PROTUN KÄYNEET

mä kävin protuleirin pari vuotta sitte.olihan se vähän hämmentävää ku menee viikoks paikkaan josta ei tunne ketään (mutta se teki siitä erikoislaatuisen) ja sit aletaan kysellä mitä odotuksia on jne...mut parin päivän jälkeen alkoi keskusteleminen ja yhdessäolo sujua luontevammin. parasta oli ehkä keskustelut ja asioiden eri käsittelytavat (joista oli aika persoonallisiakin osaks) ja leikit (ne on oikeesti hirmu hauskoja).Leirin henki oli kans jotain ihmeellistä.kuinka mukavia ja ihania ihmisiä maa päällään kantaa ja kuinka läheisiksi sitä viikossa tulee. jaa-a ei siellä paljookaan huonoo ollu.loppuviikolla alkoi olla jo vähän väsynyt ja oli hieman kankeeta keskustella jostain uskontojen merkityksestä maailmassa tai vastaavasta. se oli kans huono juttu ku irtokarkit loppu kioskista kesken. huonoin juttu oli kun leiri loppu ja piti lähtee kotiin.ei sillä ettei kotona olis kivaa mutta siellä oli kivempaa. kannatta ehdottomasti mennä sinne! me innokkaat entiset leiriläiset (ja muuten vaan innokkaat aktiivit) olemme tekemässä teille ikimuistoisia leirejä ensi kesäksikin!

miksi olet epäluuloinen?

1. Hemmetin hauskaa. Keskusteltiin paljon tärkeistä ja ajankohtaisista asioista.

2. Ryhmähenki, joka vallitsi paitsi leiriläisten, myös ohjaajien ja appareiden kanssa.

3. Leirin loppuminen. Oli tosi haikea olo monta viikkoa leirin jälkeen. Onneksi ryhmämme järjesti vielä saman vuoden syksyllä viikonlopputapaamisen Jyväskylässä...^_^

Olin kolme vuotta sitten omalla leirillä ja sen jälkeen oon ollu kaksi kertaa apuohjaajana ja vielä tänäkin kesänä oon menossa. Ja syy on se, että protuleireillä olen kaikkein onnellisimmillani :) Tunnelma on avoin ja läheisyyttä piisaa, jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Aivan varmasti saat tuttuja ympäri Suomen. Leirille on parempi lähteä yksin kuin kaverin kanssa, sillä siitä saa paljon enemmän irti niin ja tutustuu nopeammin uusiin ihaniin ihmisiin. Jokaisen nuoren pitäisi kokea protuleiri, niin upea kokemus se on. Tunnelmaa on vaikea kuvailla sanoin, se pitää itse kokea. Lähde ihmeessä, älä epäröi!

Olin viime kesänä protuleirillä ja voin sanoa, ettei pelättävää ole.Tyypit oli mukavia ja leiriohjelma mielenkiintoista. Monet protusta ovat jääneet vakituisiksi ystäviksi, ja kaikkien kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä. Kannattaa lähteä avoimin mielin leirille, siellä ei ketään pakoteta tekemään mitään, mitä ei halua. Hauskaa kesää!

Mun protulla oli parikymmentä tyttöä, jotka oli kaikki mukavia, ihania, kiinnostavia ihmisiä ja mulla oli etuoikeus tutustua niistä jokaiseen. Muutaman kanssa mä olen ollut yhteydessä siitä asti.
Protulla parasta oli se, että siellä sai keskustella kaikesta, mistä ei ollut koskaan päässyt keskustelemaan vaikka olisi halunnut, ja ihmiset todella kuuntelivat sua ja sä sait kuunnella niitä ja tietää älyttömästi uusista näkökulmista, asioista, maailmankatsomuksista...

Huonointa protulla oli se, että mun sängyssä oli kerran yks muurahainen... =) Ja se, että mun silmät oli monta päivää punaiset sen jälkeen, kun leiri oli ohi...

Mä suosittelen koko nyrkinkokoisesta sydämestäni. ^^

Pöö!

Parasta protussa oli ehdottomasti kaikki ne ihanat ihmiset joita siellä tapasi ja joihin ystävystyi. Keskustella siellä voi kaikesta maan ja taivaan välillä ja voi olla ihan oma itsensä. Siellä ei katsota ketään niinsanotusti nenän vartta pitkin, vaan siellä seikkailee kaikki ihan hipeistä punkkareihin ja ihan niinsanottuihin tavallisiin ihmisiin. Ehdottomasti huonointa mun protuleirissä oli se, että se oli liian lyhyt! Tuntu että se olisi saanut jatkua paljon pitempään!
Älä turhaan ole ennakkoluuloinen - vaan lähde protulle ihan ennakkoluulottomasti. Mä lähdin itse sinne kyseisellä asenteella, ja vaikka olin kuulut positiivista palautetta, niin leiri silti ylitti kaikki odotukset!

T. protuilija

Itse pidin omasta Protu-leiristäni (joka oli muuten enonsaaressa) tosi paljon. Apparit ja ohjaajat oli mahtavia, muut leiriläiset kans meijän kokki oli paras (tuli sanoo aina jotai järkevää ja sit se lähti takas ruuan tekoo). Mulle ei ainakaa jääny mitää hampaan koloon.

Ei kai sinun ole pakko sinne mennä, jos et halua! Vai pakottavatko vanhempasi?