Kuten olemme voineet tänään Kainuun radiosta todeta, on maakuntaan tulossa uudenvuoden ja joulun ajaksi n 11 charter lentoa. Joista kahdeksan on Moskovasta ja kolme Kiovasta, sekä yksityiskoneita Englannista ja muualta.
No sinänsä tämä on tilanteena hyvä, koska kyseessä on vain hieman alle 10% vähennys viime vuoteen verrattuna. Jälkimarkkinoinnin näkökulmasta katsottuna maallikkoamatööriä aina kiinnostaa se, kuinka hyvin tämä on hoidettu? Onko matkoilla mukana Vuokatin veteraaneja tai monikertaisia Kainuun kävijöitä?
Mikäli tähän tarpeeseen voitaisiin kehittää matkailunkehittämislomake, jossa asiakkaat voisivat kertoa vapaaehtoisesti omia toiveitaan matkansa suhteen ja, jossa myös kysyttäisiin varovaisesti matkailijoiden tarkempia ammatillisia tietoja, sekä heidän halukkuuttaa saada esim Kainuu aiheista materiaalia sähköposteihinsa, tai jossa kyseltäisiin voisiko heillä olla halukkuutta aloittaa tuotantoa tai palvelujen tuottamista alueella. Voitaisiin tällöin saada kartoitettua niitä mahdollisia uuden rakentajia, joita kotimainen toivottomuuden mantra ei vielä olisi turruttanut odottelemisen olotilaan.
Nyt on uitava vastavirtaan ja uskallettava haastaa olemassa olevien rakenteiden soveltuvuus niihin tehtäviin, joihin niiden ollaan ajeteltu vastaavan. Koska olevaisuus ei itsessään ehkä tarjoa muuta kuin ensivuoden Q1:den ja Q2 :den jälkeen mahdollista saksavetoista nousua. Joidenkin jo puhuessa Q3 aikana tapahtuvasta odottelun luoman paineen purkautumisesta ja siitä seuraavasta pannujen ja putkien punaisena huutamisesta. Mutta kestoaikaa "kuumille pannuille" ei kukaan vielä ole ilmeisti osannut antaa? Tekemällä asioita toisin on periaatteessa mahdollista saavuttaa toisenlaisia tuloksia, kuin tekemällä ne uudelleen samoin?
Ehkä tällainen matkailun ja elinkeinoelämän tarpeiden yhdistelmä voisi ainakin olla kokeilemisen arvoinen asia? Samoin kuin järlkimarkkinoinnin mukana toimitettava rautaisannos tietoa jo siitä olemassa olevasta tuotannnosta, ja palvelurakenteesta, jota on ja jota voidaan käyttää mahdollisesti siitä kiinnostuneiden asiakkaiden ongelmanratkaisuihin.
Tietenkin tämä edellyttää valveutuneisuutta myös paikallistasolla, mutta kärppä ei olisi kärppä, jos se joka päivä ei olisi etsimässä itselleen uutta suuhunpantavaa ja yöpuuta. Samaa sitkeyttä tehdä itselleen joka päivä uusi huominen vaaditaan myös nyt ja tässä tilanteessa. Myös kielitaito näyttelee tässä ensiarvoisen tärkeää sijaa.
Onhan se mielenkiintoista, että esim. Kajaanin työttömien toiminnan ammattitaito ja jäsenten työkokemus on sillä tasolla, että siitä voisi hyvinkin vähäisin muutoksin tehdä vaikka osaksi yrityshautomon tai yrityksen, jossa nuoret saisivat konkreettista apua erilaisiin tilanteisiin tehdessään niitä uusia asioita, joista tulevaisuuden lapset voivat rakentaa oman panoksensa maan eteen.
No sinänsä tämä on tilanteena hyvä, koska kyseessä on vain hieman alle 10% vähennys viime vuoteen verrattuna. Jälkimarkkinoinnin näkökulmasta katsottuna maallikkoamatööriä aina kiinnostaa se, kuinka hyvin tämä on hoidettu? Onko matkoilla mukana Vuokatin veteraaneja tai monikertaisia Kainuun kävijöitä?
Mikäli tähän tarpeeseen voitaisiin kehittää matkailunkehittämislomake, jossa asiakkaat voisivat kertoa vapaaehtoisesti omia toiveitaan matkansa suhteen ja, jossa myös kysyttäisiin varovaisesti matkailijoiden tarkempia ammatillisia tietoja, sekä heidän halukkuuttaa saada esim Kainuu aiheista materiaalia sähköposteihinsa, tai jossa kyseltäisiin voisiko heillä olla halukkuutta aloittaa tuotantoa tai palvelujen tuottamista alueella. Voitaisiin tällöin saada kartoitettua niitä mahdollisia uuden rakentajia, joita kotimainen toivottomuuden mantra ei vielä olisi turruttanut odottelemisen olotilaan.
Nyt on uitava vastavirtaan ja uskallettava haastaa olemassa olevien rakenteiden soveltuvuus niihin tehtäviin, joihin niiden ollaan ajeteltu vastaavan. Koska olevaisuus ei itsessään ehkä tarjoa muuta kuin ensivuoden Q1:den ja Q2 :den jälkeen mahdollista saksavetoista nousua. Joidenkin jo puhuessa Q3 aikana tapahtuvasta odottelun luoman paineen purkautumisesta ja siitä seuraavasta pannujen ja putkien punaisena huutamisesta. Mutta kestoaikaa "kuumille pannuille" ei kukaan vielä ole ilmeisti osannut antaa? Tekemällä asioita toisin on periaatteessa mahdollista saavuttaa toisenlaisia tuloksia, kuin tekemällä ne uudelleen samoin?
Ehkä tällainen matkailun ja elinkeinoelämän tarpeiden yhdistelmä voisi ainakin olla kokeilemisen arvoinen asia? Samoin kuin järlkimarkkinoinnin mukana toimitettava rautaisannos tietoa jo siitä olemassa olevasta tuotannnosta, ja palvelurakenteesta, jota on ja jota voidaan käyttää mahdollisesti siitä kiinnostuneiden asiakkaiden ongelmanratkaisuihin.
Tietenkin tämä edellyttää valveutuneisuutta myös paikallistasolla, mutta kärppä ei olisi kärppä, jos se joka päivä ei olisi etsimässä itselleen uutta suuhunpantavaa ja yöpuuta. Samaa sitkeyttä tehdä itselleen joka päivä uusi huominen vaaditaan myös nyt ja tässä tilanteessa. Myös kielitaito näyttelee tässä ensiarvoisen tärkeää sijaa.
Onhan se mielenkiintoista, että esim. Kajaanin työttömien toiminnan ammattitaito ja jäsenten työkokemus on sillä tasolla, että siitä voisi hyvinkin vähäisin muutoksin tehdä vaikka osaksi yrityshautomon tai yrityksen, jossa nuoret saisivat konkreettista apua erilaisiin tilanteisiin tehdessään niitä uusia asioita, joista tulevaisuuden lapset voivat rakentaa oman panoksensa maan eteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
halukkuutta aloittaa tuotantoa tai palvelujen tarjoamista alueella? mitä tuotantoa täällä matkailijat voisivat aloittaa? kun myrkky talvivaarasta kuhahtaa ympäri kainuuta häviävät täältä asukkaiden lisäksi loputkin matkailijat!