Olen vähän päälle 30 ja tykkään 18-23 vuotiaista pojista. Mutta kysymys on siitä että en halua että koko maailma tietää että olen homo. Olen itse mielessäni ajatellut että jos löydän sellaisen nuoren pojan jota todella rakastan niin sopisin hänen kanssaan että pidetään parisuhde kaapissa, joka käytännössä tarkoittaa sitä että kun kulkisin hänen kanssaan julkisilla paikoilla niin esiintyisimme vain kavereina, mutta silloin kun olisimme kahdestaan jossain rauhallisessa paikassa missä ei ole ketään muita niin silloin olisimme lähemmin, käsi kädessä halailtas jne... Osaisiko kukaan sanoa että olisiko sellainen kaappisuhde toimiva?
Toimiiko kaappisuhde?
kaho3
10887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Homostelu kannattaa pitää matalalla profiililla,muuten saattaa tulla ongelmia...monelle hyvin tabu aihe.
"että kun kulkisin hänen kanssaan julkisilla paikoilla niin esiintyisimme vain kavereina"
- ei tule onnistumaan ns. pidemmän päälle, kukaan toisistaan pitävä ei voi 100% salata sellaista muitten ihmisten seurassa, tuskin pystyisitte olemaan puhelematta toistenne kanssa yms. ja meitä homoja, joilla homotutka toimii täydellisesti, on sentään niin runsaasti, että suhteenne näkyisi jo "kilometrien päähän", oletko ajatellut, että pelkkä katse ja hymy toiselle paljastaa teidät täydellisesti?
Kaksi miestä asuu yksiössä toinen umpihomo ja toinen hetero homo jumaloi heteroa.
kukaan ei usko tohon heteroon etteikö olisi myös homo
Kiitos vastauksista! Jos 2 miestä/poikaa kulkee yhdessä ja vaikka hymyilisivätkin toisilleen niin se voi kyllä antaa aiheen epäilykseen mutta ei vielä todista mitään. Jos ihmiset omien kuvitelmiensa pohjalta tekevät johtopäätöksiään niin sillehän ei voi mitään mutta mitään he eivät voi todistaa niin kauan kun ei anneta heille todisteita. Otetaanpa nyt vaikka sellainen esimerkki jos kulkisin jonkun pojan kans ihmisten ilmoilla emmekä koskisikaan toisiimme ihmisten nähden ja jos siitä huolimatta alkais sellainen huhu kiertää kylää että olemme homoja, ja jos haastaisin vaikka huhun liikkeelle panijat kunnian loukkauksesta oikeuteen niin olen varma että niin kauan kun heillä ei olisi näyttää mitään todisteita esimerkiksi valokuvia jossa suutelisimme tai muuten lääppisimme toisiaan, niin istuisimme voittajien penkillä. Joten pelkät kuvitelmat ei riitä vaan pitää löytyä varma näyttö.
"...joka käytännössä tarkoittaa sitä että kun kulkisin hänen kanssaan julkisilla paikoilla niin esiintyisimme vain kavereina..."
Ja mitä ne tavishomot sitten tekevät? Kopuloivat keskellä autotietä vai?
"Osaisiko kukaan sanoa että olisiko sellainen kaappisuhde toimiva?"
Kovin ovat kokemukset suhteista vähissä, jos halipuute on se, mikä suhteen ajaa karille.
Ei ne ole vähissä vaan niitä ei ole ollenkaan, koska en ole vielä koskaan ollut parisuhteessa.
Kyllä tuollainen toimii suuren ensi-ihastumisen ajan, mutta ei todellakaan pitkään. Mielestäni tekstistä saa helposti sellaisen kuvan, että tahdot ihastua ja rakastua sellaiseen, joka tosielämässä on pidemmän päälle pelkkää mielikuvaa -pelkkää unelmaa. Seurustelussa voit sopia kaapissa olemisesta, mutta entäs kun suhde vakiintuu ja siitä tulee parisuhde, ihastuksesta tulee rakkautta. Suhde ja mieli muuttuu, niin että toinen haluaa suhteelle luottamuksen, tunnustuksen jatkuvan epälyn, pelon ja näyttelyn sijaan? Uskotko, että rakkaus on sitä ja se toimii sellaisessa?
Oletko ajatellut arkea tällaisessa suhteessa? Oletko ajatellut, että 18-23vuotias ei pysy aina sellaisenaan, vaan hän myös vanhenee. Ajatteletko, että tämä mielikuva pysyy samana, kun suhdetta on nuoren kanssa takana 5vuotta? Oletteko edelleen muille kavereita ja kahdestaan neljän seinän sisällä käperrytte toisiinne? Entä se arki, riidat ym? Murtuuko mielikuvasi sen jälkeen? Miten suhde sen jälkeen?
Suhteeni alkoi kuvaamallasi tavalla nuorempana osapuolena -erotuksena vain se, että mistään kaappihommasta ei sovittu. Suhteen alussa ei vaan pidetty hirveää meteliä siitä, että nyt ollaan yhdessä, vaan ensin katsottiin mihin se lähtee. Tuntemattomien seurassa olimme kavereita, tuttujen kesken olimme kavereita, mutta uskon, että monet huomasi että jotain muutakin on tekeillä. Toinen oli väitellyt tohtoriksi ja toinen vasta lopettamassa lukion -taustat oli hyvin erilaiset, elämäntilanne hyvin erilainen. Mitä kaveruussuhdetta ja yhteistä juuri teini-iän ohittaneella pojalla ja 30vuotiaalla miehellä voi olla? Paljonkin, kun ihastuu ja rakastuu, mutta heteromaailmassa? On se niin erilaista, että kuka vaan joka viettää aikaa kahden sellaisen kanssa huomaa eron.
Suhdemme on nyt vuosia takana ja olemme yhdessä. Emme me kaduilla kävele käsikädessä. Vaikka kaverimme ja perheemme tietävät ei se sitä tarkoita, että se tiedetään joka paikassa. Maailma ei sitä tiedä, mutta mitä sitten vaikka tietäisikin. Miten se vaikuttaisi enää meidän arkeen? Mitä se muuttaisi? Ei mitään. Elämme normaalia elämää, normaalia arkea. Jotku tietää, jotku epäilee, jotku ei tiedä, harvaa kiinnostaa.
Ole realistinen itsellesi -ei maailma ole niin paha paikka että sitä pitäisi pelätä ja rajoittaa sen takea mitä muut ajattelee. Näin ajattelen. En tiedä mitä se on pikkukylässä, mutta näin Helsingissä.
No ensinnäkin luottamus ei tarkoita sitä että asiasta pitäisi kutsua toimittajat paikalle, vaan luottamus on myös sitä että kunnioitetaan toisten tahtoa ja jos toinen tai molemmat haluaa että pidetään matalaa profiilia niin ei siinä pitäisi olla mitään epäselvyyksiä. Rakkaus on aina kahden ihmisen välinen asia eikä se edes kuulu muille.
Toiseksi, tiedän senkin kun itse vanhenen niin samalla myös minua nuoremmat vanhenevat. Esimerkiksi kun olin itse 15 tunsin vetovoimaa 10-13 vuotiaisiin poikiin, kun olin 18 tykkäsin 13-16 vuotiaista pojista, kun olin 25 olin kiinnostunut 16-20 vuotiaista pojista ja nyt kun olen sanotaan nyt ihan tarkka ikä eli 33 niin pidän 18-23 vuotiaista pojista. Elikkä en näe mitään ongelmaa siinä että jos nyt alkaisin seurustella vaikka 20 vuotiaan kanssa ettenkö rakastaisi häntä vielä 10 vuoden päästäkin. olisinhan itsekkin silloin jo yli 40, mutta vaikka molemmat vanhenisimmekin niin ikä ero on ja pysyy silti aina samana. Kolmanneksi enkä näe siinäkään mitään ongelmaa emmekö voisi edelleen pysyä kaapissa, ja mitä tulee riidoihin niin niitäkin voi välttää jos vaan molemmat osapuolet haluaa.
Neljänneksi kysyit että mitä yhteistä noin 30 vuotiaalla miehellä ja juuri teini-iän ohittaneella pojalla voi olla, rakkautesta ja ihastumisesta olen samaa mieltä, mutta mitä tulee hetero maailmaan niin siitä olen kyllä jyrkästi erimieltä. Elikkä kun olen 18-23 vuotiaiden kans niin tunnen olevani samanikäisten seurassa, mutta jos joudun olemaan 3 kymppisten seurassa niin minulle tulee sellainen tunne että ne voisivat passata jopa isäkseni, oli kysymys sitten heteroista tai homoista.
Viidenneksi tuo loppulause on helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin Helsinki ja pieni maalaiskylä ovat 2 eri asiaa. Vaikka maalla ihmiset ovat paljon sosiaalisempia auttavaisempia omatoimisempia sekä huomattavasti kyvykkäämpiä selviytymään arkipäivän askareista kuin kaupunkilaiset, niin maalaisten heikkous kaupunkilaisiin verrattuna on se että maalla tiedetään kaikkien asiat ja ihmiset ovat kiinnostuneita enemmän toisten elämästä kuin omasta. Niin täällä on pakko huolehtia itse siitä ettei anna aihetta ihmisille puhua tai edes ajatella itsestä pahaa. Me molemmat tiedämme ja ymmärrämme sen että homoseksualismissä ei ole mitään pahaa, mutta ongelma on siinä että kaikki eivät sitä ymmärrä.
Lopuksi haluan vielä todeta että koska minulla ei ole kokemusta seurustelu suhteesta niin joudun turvautumaan mielikuvitukseen.
Itsellä sama tunne.kolmenkympin kriisin muotoko.
Varsinainen suhde ei sopisi parikymppisen pojan kanssa, mutta seksi jossakin muodossa, jos vain sellaisen kalun omistajan löytäisikin.
Seksi ja oikea rakkaus ovat 2 eri asiaa, itse en ainakaan näe niissä mitään yhteistä.